tiistai 30. huhtikuuta 2019

Hippimekko - olisko tässä vuoden kirppislöytö?


En tiedä, mikä se prosentti on, että voi käydä näin hyvä munkki ja mäihä, kun minulle kävi tämän mekon löytämisen suhteen. Eikä vielä se, että silmiini osuu kotoisalla pikku lähetyskirpparillani jotain näin kaunista kuin tämä mekko on. Eikä vielä sekään, että se on kotimaista vintagea.

Vaan se, että se kaiken hyvän lisäksi on juuri minun kokoa!

Ostin mekon sovittamatta ja kyllä kuulkaan kotona riemusta kiljuin ja tanssin, kun vetoketju solahti sujuvasti kiinni ja toinen ilonaihe oli, että hihan suut olivat sopivat.

Ehkä 90 prosenttisesti vanhoissa vaatteissa on minulle ongelmallista tiukat hihansuut, joka taas johtuu siitä, että hihat ovat aina liian lyhyitä eli kalvosimet asettuu jonnekin kyynärpään ja ranteen väliin. En ole vielä keksinyt, millä asian ratkaisisin.

Mitä jos napin ja napin reiän väliin laittaisi kuminauhan, niin että nappia ei tarvitsisi laittaa ollenkaan kiinni? Olenkohan Metsäntyttö nähnyt sinun blogissasi joskus vastaavanlaisen virityksen?





Tähän loppuun voisin kertoa etikettivirheen, minkä tein mekon kanssa. Kävin siis juttukeikalla lauantaina kansallisen veteraanipäivän juhlassa ja tällä mekolla. Kun sitten vasta eilen huomasin viime viikolla lehdessä olleesta kutsusta, että siinä luki musta puku. Auts.

Mutta ehkä nyt kuitenkin tärkeintä, olin paikalla.


6 kommenttia:

  1. Mulla myös on tapana katsoa nopeasti pääasiat ja sitten jää yksityiskohdat huomaamatta.
    Tyylikäs mekko juhlaan kuin juhlaan.Kiva,että värikuva tuli viiveellä. Jännitystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerran ostin viininpunaiset sammarit, väri ja malli oli aivan ihanat ja kokomerkintäkin näytti juuri oikealta. Kunnes sitten kotona huomasin, että housuissa oli vetskari rikki. Näitä sattuu aina välillä, kun ostaa sovittamatta ja vaatteesta hurmioituneena. Onneksi rahallisesti ei vielä ole pudonnut korkealta.

      Poista
  2. Tuo on kyllä täydellinen mekko! Sopii sulle kuin nenä päähän. :)
    (Mulle käy muuten aina samalla tavalla hihansuiden kanssa. Pitkäkätisiä ollaan molemmat.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se vaan täydellinen ja kiitos.

      Hihat on kyllä hankalia ja koska itse olen vielä aika vahvakäsivartinen, niin monesti en saa kalvosinnappia edes kiinni, kun hihansuu jää jonnekin kyynärpään ja ranteen välille. Siksi monesta puserosta luopunutkin.

      Poista
  3. Mainio löytö tuo ja mainio idea ottaa mustavalkoisinakin kuvia siitä:)
    Kyllä mulla tosiaan oli sellainen hihansuuviritys kuminauhasta. Se oli tässä: https://vaatekomerolla.blogspot.com/2019/01/idea-1978-kasityolehdesta-neulerusetti.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus pitää vähän leikitellä kuvankäsittelyllä =)

      Kiitos linkistä.

      Poista