tiistai 30. huhtikuuta 2019

Hippimekko - olisko tässä vuoden kirppislöytö?


En tiedä, mikä se prosentti on, että voi käydä näin hyvä munkki ja mäihä, kun minulle kävi tämän mekon löytämisen suhteen. Eikä vielä se, että silmiini osuu kotoisalla pikku lähetyskirpparillani jotain näin kaunista kuin tämä mekko on. Eikä vielä sekään, että se on kotimaista vintagea.

Vaan se, että se kaiken hyvän lisäksi on juuri minun kokoa!

Ostin mekon sovittamatta ja kyllä kuulkaan kotona riemusta kiljuin ja tanssin, kun vetoketju solahti sujuvasti kiinni ja toinen ilonaihe oli, että hihan suut olivat sopivat.

Ehkä 90 prosenttisesti vanhoissa vaatteissa on minulle ongelmallista tiukat hihansuut, joka taas johtuu siitä, että hihat ovat aina liian lyhyitä eli kalvosimet asettuu jonnekin kyynärpään ja ranteen väliin. En ole vielä keksinyt, millä asian ratkaisisin.

Mitä jos napin ja napin reiän väliin laittaisi kuminauhan, niin että nappia ei tarvitsisi laittaa ollenkaan kiinni? Olenkohan Metsäntyttö nähnyt sinun blogissasi joskus vastaavanlaisen virityksen?





Tähän loppuun voisin kertoa etikettivirheen, minkä tein mekon kanssa. Kävin siis juttukeikalla lauantaina kansallisen veteraanipäivän juhlassa ja tällä mekolla. Kun sitten vasta eilen huomasin viime viikolla lehdessä olleesta kutsusta, että siinä luki musta puku. Auts.

Mutta ehkä nyt kuitenkin tärkeintä, olin paikalla.


perjantai 26. huhtikuuta 2019

Kiitos, kun luette blogiani!


Nämä lämpimät päivät on kyllä jotain niin ihmeellistä ja epätodellistakin. On vaikea uskoa, että ulkona pärjää ilman takkia ja aamulla ihan väkisin käsi hakeutuu etsimään pipoja ja hanskoja. Eilen iltapäivällä istuin kotiterassilla villatakissa ja kuumissani, jos vaikka kuitenkin hetken päästä tulee kylmä - samaan aikaan kun lapsi vetää pihalla sortseissa ja t-paidassa. Mieleni ei tosiaankaan anna periksi paljaille nilkoille ja kesäkengille.






Pukeutumisessani olen kuitenkin raivannut talven tummia värejä ja lämpöisimpiä materiaaleja pois kesän tieltä. Samaan syssyyn kirppislakkoiluni on tehnyt sen, että pyöritän jo omistamiani vaatteita entistä tehokkaammin ja kekseliäämmin - rohkeammin. Huomaan iloitsevani vaatekaappini sisällöstä  ihan eri tavalla kuin pitkään aikaan. Olen kuin löytänyt sen jonkun kadonneen riemun, joka syttyy uuden luomisesta, värien ja kuosien miksaamisesta, vanhan kierrättämisestä.



Olen koko kevään kyseenalaistanut blogin kirjoittamista. Some kokonaisuudessaan ei oikein sovi minulle - tykkäysten tavoittelu, lukijamäärien kasvattaminen, ajoittainen kateuden tai riittämättömyyden tunne tai oman tekemisen vertaaminen muihin. Kun osaisi tavallaan vain tehdä itselleen ja omalla tyylillä. Ja enimmäkseen osaankin ja sitten taas tulee välillä niitä raastavampiakin hetkiä.

Ja silti jatkan, enkä poista yhtäkään sovellusta puhelimeltani tai sulje blogitiliäni, vaikka en pidä niistä ajatuksista mitä tämä kaikki minulle välillä tuottaa.

Mutta tiedättekö. Mä vain niin tykkään ottaa näitä asukuvia, kertoa kuvina sen mitä olen luonut kirppislöydöistäni. Tykkään valokuvata ja etsiä uusia kuvakulmia, tuoda esille vaatteen kuosin, kiinnostavan leikkauksen tai jonkun yksityiskohdan. Parasta on kun kuulen, että joku on inspiroitunut blogistani.

Ja siksi blogiin ilmestyy taas uusi postaus edellisen jatkoksi jo kuudetta vuotta.

Kiitos, kun luette blogiani. Google analytics kertoo, että kyllä teitä siellä on ja jo paljon uudelleen palaavia. En mä varmaan blogiani olisi näin kauan pyörittänyt, jos tätä ihan vain itselleen kirjoittaisi. Ja kiva, kun käytte jättämässä viestejä kommenttilootaankin.

Aurinkoa teille kaikille!


<3<3<3

Kaisu-Leena

tiistai 23. huhtikuuta 2019

Yhden päivän kaksi asua


Aamulla skarppina toimistopäivään. Pitkät takit on mulle vielä vähän vieraita elementtejä. Olen tutustunut niihin oikeastaan vasta tässä viimeisen puolen vuoden aikana, kun ostin elämäni ensimmäisen pitkän villakangastakin kirpparilta.

Pitkä villakangastakki olikin ihan loistava. Kun joulun aikaan oli juhlia, oli ihana heittää kevyen juhlamekon päälle pohkeeseen ulottuva takki, eikä palellut ollenkaan (samoin kuin aattona, kun saunan päälle lähdettiin käymään hautuumaalla viemässä kynttilöitä).

Sillä samaisella pitkiin takkiin tutustumismatkalla olen edelleen. Tämän mustan kotimaisen Femitexin vintagetakin ostin Pietarsaaren Keltaiselta kirppikseltä vitosella. Emmin kyllä tuon A-linjaisuuden kanssa sekä mustan värin. Mutta takin materiaali on uskottavan raskas trenssitakiksi ja kangas laskeutuu upeasti. Tykkään.
 



Samana iltapäivänä lähdin vielä äkkiselleen käymään kirpparilla. Huvitti kokeilla jotain ihan täysin fiiliksen mukaan, liikoja peiliin katsomatta. Ja tämmönen siitä tuli. Farkut ja college ovat samat kuin aamulla, muuten kaikki meni uusiksi.

Tämä hassu ruskea takki, joka muistuttaa kyllä vahvasti aamutakkia, tulee Oravaisten verkatehtaalta. Yhtä lailla tämänkin takin pituus tekee siitä lohduttavan lämmittävän ja olen käyttänyt sitä paljon viime kesänä tai no viime kesän niinä päivinä, kun ei ollut ihan niin helteistä ja etenkin iltaisin. Ehkä voisin sanoa vältteleväni keinokuituja, mutta tässä tapauksessa ne tekee tästä vaatteesta just niin ihanan pehmoisen ja lämpimän, tuuleltakin suojaavan.




Semmonen tarina kera kevään ensimmäisen krookuksen.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

Vintage-tekoturkistakki Englannista


Niin mikä se on se vuodenaika, kun tekoturkistakkeja käytetään? Talvella ne on liian kylmiä ja kesällä liian kuumia. Ehkä sitten keväällä ja syksyllä, kun lämpötila on plussalla, mutta alle kymmenen?

Jos totta puhutaan, niin mun takki on jäänyt käyttämättä ihan siksi, kun en ole kehdannut kulkea se päällä. Erottuisin siinä liikaa. Taas voidaan palata ajatukseen, että jos asuisin isommassa kaupungissa niin ehkä sitten olisin rohkeampi.

Ehkä takki on saanut levätä henkarilla, koska en juuri käy missään muualla kuin oman pitäjän ruokakaupassa, erilaisissa urheilutapahtumissa ja tietty kirppiksillä. Ei ole tapahtumia, minne pukea. Tjaa no käynhän mä juttukeikoilla, mutta niissä taas nimenomaan haluan olla neutraali ja yleisötilaisuuksissa etenkin sulautua seinänväriin =)

Tekoturkikseni on kälyni Tuiren löytö minulle. Mulla oli jo yksi hyvin samanlainen, mutta en voinut vastustaa. Tämä takki on sentään englantilaista vintagea. Lahjoitin sen ensimmäisen rakkaalle mieheni serkulle Helsingin seurapiireihin (vai Espoon? No ne on yks ja sama mulle ja yhtä kuin Helsinki).

 


Hattukin olisi nyt valmiina kesäkinkereitä varten. On mulla ehkä tiedossa yhdet festarit ja yksi isompi keikka, joten festarihatuksi nimeämälleni hatulle löytyy käyttöä.


Mitäs muuten. Kevät heittäytyi ihanasti yllemme, eikä pilviä taida sääennusteissa paljon näkyä. Pääsiäiseen kuuluu lasten trullihommia ja varmaankin jotain puuhailua puutarhassa. Maa on vain vielä niin jäässä, ettei paljon pysty tekemään. Kasvihuonetta täytyisi fiksata ja tomaatin taimet odottaa koulimista. Olen miettinyt, joko daaliat uskaltaisi nostaa kellarista.

Sitten olisi sitä ikkunanpesua. Plääh, siitä hommasta en niin välittäisi.


--------

vintage jeans / Levi's / Holmström Second Hand
vintage shirt / Marimekko / perhaps my first ever thrift finds in the late 90's
vintage furcoat / An Everay Model, Made in England / charity shop
vintage hat / Oy Lakkitehdas Vega Tampere / charity shop
sneakers / Converse
shoulder bag / charity shop
earrings / from take as free-basket in thrift store

perjantai 12. huhtikuuta 2019

Kirppisähky ja vaatesäilytystila loppu - mitäs nyt?


Olen kerryttänyt kevään aikana aika paljon uutta kirppareilta. Nyt on pikkaisen pistänyt mietteliääksi, no ekaksi nyt vaikka se, että mulla tosiaankin on vaatesäilytystila kertakaikkisen loppu ja slut!

Ehkä vielä enemmän mieltä on alannut vaivaamaan, että olen tehnyt todella hienoja löytöjä ja iloinnut ihan kannat kattoon-meiningillä jokaista. Niin sen ehkä kaks päivää.. Ei sillä, etteivätkö ostokseni ilahduttaisi minua edelleenkin. Vaan se, että ostan koko ajan lisää ja ne ihanuudet hautautuu henkarimereen, sen sijaan että ihan tosissani ensin käyttäisin niitä jippii-reaktioita aiheuttaneita.

Asiaan edelleen liittyen, tykkään ihan valtavasti pyörittää vaatekaappiani ja keksiä uusia yhdistelmiä. Eli hyödyntää sitä mitä minulla on yhä uudelleen ja uudelleen. Mutta nyt kun löydän koko ajan uutta, tuntuu että kaappiin hautautuu ihan liian monta vanhaa hyvää yksilöä.

Mikä asialle ratkaisuksi, niin olen päättänyt vähentää kirppareilla käyntiä toviksi. Se on jännä tunne mitä päätös aiheuttaa. Se aiheuttaa pelkoa, että jotain mahtavaa menee nyt silmieni ohi ja että en olekaan pelastamassa roskikselta suomalaista vintagea ja laadukkaita vanhoja vaatteita. Vähän outoa. Mutta pakko tehdä ähkyn tasoittamiseksi.


Tämä asu on nyt kaikki sitä vanhaa kaappien kätköistä. On ollut aika kylmiä tuulisia päiviä ja olen yhtä lailla halunnut pukeutua keväisesti, mutta lämpimästi. Ratkaisuna monta kerrosta villaa ja silkkiä päällekkäin. Huivini ei tosin tällä kertaa ole silkkiä, mutta ihanan ilmava ja iso lämmittämään kaulaa ja hartioita.




Mitäs sun kirppisähkylle kuuluu, oletko kokenut sellaista? Oletko koukussa kirppareihin ja hankit lisää, vaikka et ihan oikeasti saisi yhtäkään esinettä enää mahtumaan kotiisi? Onko ok ostaa ja haluta koko ajan lisää ja lisää, olkoonkin euron hankintoja kirppareilta?



---------

cardigan / Holmström Second Hand
silk blouse / Marc Aurel / Frida Marina
scarf / charity shop
silk top / hand me down
skirt / SPR kirppis
boots / Dockers (old)
earrings / thrifted

maanantai 8. huhtikuuta 2019

Promisen punainen vekkihame







Punainen on kuin varkain löytänyt tiensä vaatekaappiini. Kun joskus oli vain punainen villakangastakki, niin nyt on hameita, paitoja ja jakkuja. Olen onnistuneesti vältellyt väriä tähän asti.

Tämä vekkihame on Promise-merkkinen. Lapusta saa juuri ja juuri selvää, että hame olisi valmistettu Portugalissa. Netistä löysin tietoa, että Promise on suomalainen vaatevalmistuttaja ja löytyi heiltä nettikauppakin KLIK. Aika kivaa perusvaatetta. Vaatesuunnittelun Promise tekee Suomessa ja leikkauksen sekä ompelun Virossa, lukee heidän nettisivuilllaan.

Mutta onko tämä nyt sama Promise, josta löysin Wikipediasta tiedon, että merkin on omistanut Lahdessa toiminut Tuomisen Puku Oy, joka on lopettanut toimintansa 1991.

Hameesta löytynyt logo on ainakin hyvin samanlainen kuin tuon nettikaupan. Ehkä brändi on jatkanut elämäänsä uusien omistajien käsissä vuoden 1991 jälkeen?

--------

boots / Vagabond / huuto.net
skirt / Promise / thrifted
shirt / Pola / hand me down from sis-in-law
cardigan / Impuls / Holmström Second Hand

keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

Pantterihame ja Ville Valo - Jatkoon vai ei jatkoon?


Meidän koti on silleesti metsän kainalossa, että jo aikaisin keväällä tuulettomana päivänä, auringon ollessa korkeimmillaan, terassillamme voi istuskella paitasillaan. Monesti nauranut sitä, että meillä löytyisi terassilta istumapaikaksi keinu ja penkkejä, mutta lähes poikkeuksetta istumme rappusilla tai levitämme peiton terassin lattialla lepopaikaksi.

Toisinaan haaveilen uusien terassikalusteiden ostamista. Tykkäisin ehkä niistä polyrottinkisista ryhmänä, mutta kun miettii ihan loppuun asti sitä tarvetta, niin turhaa rahanmenoa se taitaisi vain olla ja kalusteet jäisivät käyttämättä, kun kaffi maistuu parhaimmalta rappusella istuen. (Lisäksi en ehkä sitten kuitenkaan halua mitään muoviin viittavaa hankkia.)


Ylläni olevat heartagram-paita ja pantterihame ovat molemmat vaatteita, joista en oikein tiedä, tykkäänkö vai en. Ainakin ne ovat jääneet lähes kokonaan käyttämättä. Ja jos nyt saa tunnustaa tässä, niin en edes ole ikinä erityisesti fanittanut HIM:iä =) Kerran olen kyllä livekeikalla käynyt joskus ehkä 2001 ja olihan se mahtava keikka, mutta äänitteet ovat jääneet tyystin kuuntelematta.

Hame taas. No en tiedä. Joku siinä on, kun ei ylleen tule vedettyä.

Mutta saakoon molemmat vaatekappaleet vielä mahdollisuuden ja teen sitten ratkaisuja. Jääkö vai lähteekö. Paita tosin saattaa vain lähteä kaksi kaapillista oikealla päin, miehen kaappiin.



Lumi alkaa olla menneen talven juttuja. Instagramista olen seuraillut, että eteläisessä Suomessa jo kukkii lumikelloja ja leskenlehtiä. Meillä saa vielä hetken odottaa. Maa on tyystin jäässä.

Sen verran olen edistänyt keväthommia, että sain ripustettua yhden linnunpöntön puuhun ja istutin kurkunsiemeniä. Tomaatit ovat hujahtaneet jo reilun viiden sentin pituisiksi. Esikasvattaa aion myös tsinniaa, jota en ole aiemmin kokeillut. Vanhempieni luona talvisäilössä olevat daaliat taas saavat vielä odottaa ehkä kuukauden, että nostan ne valoon.



P.S. Vaikka onhan tuo Villen ääni nyt vaan aika ihana. Ehkä alan fanittaa nyt pari vuosikymmentä myöhemmin.




maanantai 1. huhtikuuta 2019

Kevät kriikootellen tulevi



Säästä on näinä päivinä paha sanoa mitään pelkästään ikkunasta katsomalla, ainakaan lämpötilasta. Loppuviikosta oli mukavan lämpimiä päiviä ja uskaltauduin pukeutumaan lyhyisiin sortseihin. Kunnes sitten tultiin lauantaihin ja lähdin koiran kanssa aamukävelylle. Koska aurinko paistoi heti aamusta niin hienosti, vaihdoin toppahousut tuulihousuihin ja pipon kevyempään. Kylmähän siinä sitten lopulta tuli, kun jäätävä tuuli puhalsi jostain Pohjanlahdelta päin.

Mikä siinä onkin, kun kunnon kevättä odottaa niin valtavasti. Vaikka talven rippeet vielä vahvasti vaikuttaa, niin silti kantaa talvitakkeja kesäsäilöön ja tuo keväisempiä tilalle. Ja sitten kulkee kylillä hampaat kalisten nahkarotsissa. Hölmöä, mutta en minä ainakaan voi mitään itselleni tässä asiassa. =)



Pitkästä aikaa ostin itselleni jotain käytettyä verkosta ja sopuhintaan. Vagabond on kenkämerkki, joka on kuin tehty jalalleni. Ja koska lesti tuntuu vuodesta toiseen pysyvän samana, uskallan hankkia sitä sovittamatta, kuten tämän parin saappaita.

Hame- ja tässä asussa myös sortsi-ihmisenä saappaille on minulla paljon käyttöä. Näin keväällä ne lämmittävät mukavasti, kun ei vielä ole aika pikkukengille. Tässä parissa on vain kevyt tekstiilivuori, joten sen kanssa pärjää pitkälle toukokuuta, miksei kesälläkin.




Kengät tarvitsisivat suutaria - ammattilaista joka tekisi niille kunnon puhdistuksen ja rasvauksen. Siihen asti kunnes saan parin suutarille, kengät saavat mennä näin, kevyellä ehostuksella mehiläisvahavoidetta.