torstai 21. maaliskuuta 2019

En ole merkkitietoinen - Mitä, onko se Burberry?

Jos minulta kysyttäisiin, onko merkillä väliä. Vastaukseni olisi tiukka ei. Siihen päälle selittelisin, että laatu ja istuvuus ja leikkaus ja blaa blaa blaa on tärkeintä, ei se miten vaate arvottuu merkin perusteella.


Ja sitten pöyhiessäni kälyni släktloppis vaatekasaa, hän kiikuttaa, en tiedä ehkä kaapistaan silmieni eteen Burberryn kauluspaidan.

Minua alkaa äkillisesti kuumottaa, joku alkukantainen tahtoo-tila hiipii mieleen. "Aikooko hän tosiaan tarjota paitaa minulle?" Ja kyllä, niin hän tekee. Se on Burberry, se on Burberryyyy!!! Kun kälyni kysyy, kiinnostaisiko paita minua. Vastaus on samantien ilman sovittamatta kyllä. Vaikka, jos samoissa väreissä oleva ruutupaita tulisi muuten vastaan, en sitä edes vilkaisisi paremmin, koska en erityisesti pidä (ole pitänyt) Burberryn klassikkoruutukuosista beigellä pohjalla.

Lopulta osoittautuu, että paita on kooltaan minulle sopiva. En edelleenkään siinä kohtaa pidä väreistä, mutta otan paidan ylettömällä ilolla vastaan. Onhan se Burberry!

Että se siitä merkkitiedottomuudesta.
 

Erään kerran kirpparilla tuli vastaan Ivana Helsingin mekko, joka lähtökohtaisesti maksoi jo ihan liikaa. Lisäksi sen kokomerkintä oli jotain sellaista, että älä kuvittelekaan. Mutta mitä minä teen?! Kannan mekon sovituskoppiin, kun onhan se Ivana Helsinki, joita ei ikinä tule kirppareilla vastaan.

No lopulta järki voitti, mekko jäi kirpparin rekkiin.


Oli miten oli. Burberryn paita on ollut mulla ahkerassa käytössä. Sen verran voinen lieventävänä asianhaarana korostaa, että paita tosiaan on ihan arkikäytössä. Se ei koreile käyttämättömänä vaaterekillä odottaen jotain parempaa ja hienompaa juhlatilaisuutta. Että siinä mielessä en korota merkkivaatetta toisen yläpuolelle.

Mitäs sinun merkkitietoisuudelle kuuluu?

-------

jacket / Vero Moda / charity shop
blouse / Burberry / hand me down from my sis-in-law
sweater / Only / charity shop
jeans / Lee / charity shop
beanie / knitted by me
silk scarf / charity shop
shoes / Vagabond (about 8 years old)
earrings / 2nd hand, can't remember from where
 

4 kommenttia:

  1. No juu... varmaan sanoisin samoin, ettei merkillä ole väliä, mutta kyllä se taitaa lopulta noin olla, että kyllähän joku tunnettu merkki kuitenkin saa herkemmin vaatteeseen tarttumaan. Ei mulla mitään ihmeitä ole, mutta otetaan nyt esimerkiksi silkkihuivit. Löysin niitä vuosia sitten paikalliselta kirpparilta useita, tosi pilkkahintaan. Ne oli Marja Kurjen huiveja ja innostuin niistä. En tosin kaikkien kuvioinnista tykkää ja luulen niin, että jos ne olis olleet jotain tuntematonta, en olisi joitakin ottanut. Mullakin ne huivit ihan arkikäytössä, kuten mitkä tahansa "mettähuivit".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on jännä, miten merkki saa yhtäkkiä innostumaan jostain, mitä ei muuten vilkaisisikaan.

      Mä taidan keräillä silkkihuiveja ja käytän niitä vuoden ympäri ihan arkikäytössä ja just mettässä =) Vähän kun viitsii kirppareilla penkoa, löytää huiveja eurolla ja parila.

      Poista
  2. Tunnistan kyllä itsessäni vähän samaa. En pidä itseäni mitenkään merkkihakuisena, mutta mielenkiintoinen niskalappu saattaa tehdä jonkun vaatteen erityisen houkuttelevaksi. (Toimii myös toisinpäin: joillain merkeillä on vastenmielinen imago, joten vaikka vaate olisi kiva, niin se ei tunnukaan enää houkuttelevalta jos siinä lukee Dolce & Gabbana.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina silloin tällöin huomaa pyörittelevänsä käsissä vaatetta, joka houkuttaa merkin takia. Mutta useimmiten mulla homma tössää jo siihen, että kirppisbudjettini on niin pieni. Tätä vastausta kirjoittaessani tuli mieleeni yksi tapaus, mikä vähän näköjään jäänyt kaivelemaan, tapahtunut jo vuosia sitten. Kirpparilla oli musta, muistelisin että Designers remixin, millä sitä nyt kutsuisi, sellainen puku-haalari eli herrainhaalari. Se oli uber cool ja maksoi ehkä 10-20euroa. Pidin sitä silloin liian erikoisena, mutta voi vitsi se olisi nyt hieno.

      Poista