keskiviikko 27. maaliskuuta 2019

Kuka oli Kurt Kellermann?


Tein viime viikolla kirjaimellisesti ison kasan kirppislöytöjä. Yksi niistä ilahduttaa ihan jokaista päivääni koristamalla työhuoneeni (joka tunnetaan myös nimellä jumppahuone tai perähuone tai se mistä löytyy perheen vaatekasat-huone) lattiaa. Mutta ne vaatekasatkaan ei tunnu niin ikäviltä, kun on se uusi matto. 

Mutta se matosta. Sillä...



...toinen ihastuksen kiljahduksia aiheuttanut löyty on tämä jakku. En oikeastaan osaa jäsennellä, miksi vaatteen äärellä niin sekosin ja etenkin, kun jakussa on jotenkin kaikkee ja ihan liikaa. Vai onko se juuri se överiyden maksimointi. Jakku maksoi tuplasti jopa triplasti sen, mitä yleensä vaatteesta kirpparilla viitsin pulittaa eli 16 euroa.

Mutta onhan pusakka nyt vaan kerrassaan upea. Ja näköjään ei vaadi edes alleen mitään perusväristä, vaan passaa hyvin vaikka sorsapaidan kanssa. Jakun materiaalit on pelkkää tekokuitua. Mutta se on vuoritettu ja tämä tekee siitä ryhdikkään ja mukavan käyttää.

Entä nuo kullatut napit!! Kävisikö vaatteeseen edes pliisummat? No ei tod! 

Mutta nyt kuuluu kysymys: Kuka oli/on vaatteen valmistanut Kurt Kellermann? Google ei paljon osannut auttaa.



Hiusten kasvatus on edennyt yli sen kriittisen pisteen eli korvan yli ja olen tyytyväinen. Jatkan edelleen kasvattamista. Malli saa jatkossakin seurata rikottua linjaa. Uskoisin, että tulen myös jatkamaan harmailla raidoilla, jotka ovat olleet mukava lisä omalle jo kymmenen vuotta jatkuneelle luonnolliselle harmaantumiselle.

Hurraa keski-ikä!


-------

vintage jacket / Kurt Kellermann / Combo kirppis
Levis jeans / Holmström Second Hand
vintage blouse / Pola / hand me down from my sis-in-law
boots / Vagabond
earrings / Aarikka / second hand
 

sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Juhlasokerikakku


Olen ihan valtavan iloinen Jenny, että löysin keittokirjasi. Olen pohtinut, että olitkohan pienviljelijän puoliso ja minkälainen tila teillä oli. Missähän päin Suomea asuit. Kirjan välistä löytyi lehdistä leikattuja reseptejä. Niiden perusteella voisin ajatella sinun Jenny asuneen jossain Turun seudulla. Mutta ihan totta, aikaa on kulunut yli 80 vuotta. Vuosiin saattaa mahtua monta omistajaa kirjallesi.


Löysin keittokirjan sopivasti kuopukseni syntymäpäivien alla. Kun avasin Jenny kirjasi ensi kertaa, se avautui makeiden leivonnaisten kohdalta ja oli niiltä sivuilta sympaattisesti tahrainen. Olikohan se sinullakin niin, että arkiruoka tehtiin ulkomuistista ja soveltaen. Keksien ja kakkujen kanssa sitten käytit reseptejä, kuten minäkin.

Minä valitsin kirjasta juhlasokerikakun reseptin, vain kolme ainesosaa. Olin reseptisi kanssa Jenny vähän hukassa heti alkuun. Mikähän se ruokalusikan koko oli 30-luvulla tai paljonko nykypäivän sähköuunissa on leivinuunin tai puuhellan mieto lämpö. Päädyin 175 asteeseen, koska siinä lämmössä olen paistanut kakkupohjat yleensä.

Kyllä, korppujauhot tulevat kaupasta pussissa. Siinä onkin sinulla ollut lisähommaa murskata vuoan leivitykseen käytettävä jauho korpuista.

Voi minkähänlainen olikaan kakkuvuokasi.




Niin Jenny, naura vaan. Vähän littanahan siitä tuli ja kovanpuoleinen.

Mutta en lannistunut, vaan leivoin vielä toisenkin kakkupohjan ja ihan jo siksikin, että vieraita syntymäpäiville oli tulossa aika monta.

Toisella yrittämällä valitsin vähän pienemmän ruokalusikan, koska siinä se taisi mennä pieleen ja kakusta tuli siksi liian tykkyä.


Toisella yrityksellä onnistuin jo mainiosti. Esikoiseni täytti kakun mansikoilla ja rahkalla. Päälle tuli sokerimassakuori ja reunoille kermavaahtoa. Marianne-karkkeja ei silloin 80 vuotta sitten vielä tainnut saada? Kakku oli hyvää ja se maistui vieraille.

Minkähänlaiselta sinun kakkusi Jenny näyttivät, miltä ne maistuivat?


Eipä ole ollut pitkään aikaan näin hauskaa ja jännittävää leipoa täytekakku.



Kiitos Jenny <3 

torstai 21. maaliskuuta 2019

En ole merkkitietoinen - Mitä, onko se Burberry?

Jos minulta kysyttäisiin, onko merkillä väliä. Vastaukseni olisi tiukka ei. Siihen päälle selittelisin, että laatu ja istuvuus ja leikkaus ja blaa blaa blaa on tärkeintä, ei se miten vaate arvottuu merkin perusteella.


Ja sitten pöyhiessäni kälyni släktloppis vaatekasaa, hän kiikuttaa, en tiedä ehkä kaapistaan silmieni eteen Burberryn kauluspaidan.

Minua alkaa äkillisesti kuumottaa, joku alkukantainen tahtoo-tila hiipii mieleen. "Aikooko hän tosiaan tarjota paitaa minulle?" Ja kyllä, niin hän tekee. Se on Burberry, se on Burberryyyy!!! Kun kälyni kysyy, kiinnostaisiko paita minua. Vastaus on samantien ilman sovittamatta kyllä. Vaikka, jos samoissa väreissä oleva ruutupaita tulisi muuten vastaan, en sitä edes vilkaisisi paremmin, koska en erityisesti pidä (ole pitänyt) Burberryn klassikkoruutukuosista beigellä pohjalla.

Lopulta osoittautuu, että paita on kooltaan minulle sopiva. En edelleenkään siinä kohtaa pidä väreistä, mutta otan paidan ylettömällä ilolla vastaan. Onhan se Burberry!

Että se siitä merkkitiedottomuudesta.
 

Erään kerran kirpparilla tuli vastaan Ivana Helsingin mekko, joka lähtökohtaisesti maksoi jo ihan liikaa. Lisäksi sen kokomerkintä oli jotain sellaista, että älä kuvittelekaan. Mutta mitä minä teen?! Kannan mekon sovituskoppiin, kun onhan se Ivana Helsinki, joita ei ikinä tule kirppareilla vastaan.

No lopulta järki voitti, mekko jäi kirpparin rekkiin.


Oli miten oli. Burberryn paita on ollut mulla ahkerassa käytössä. Sen verran voinen lieventävänä asianhaarana korostaa, että paita tosiaan on ihan arkikäytössä. Se ei koreile käyttämättömänä vaaterekillä odottaen jotain parempaa ja hienompaa juhlatilaisuutta. Että siinä mielessä en korota merkkivaatetta toisen yläpuolelle.

Mitäs sinun merkkitietoisuudelle kuuluu?

-------

jacket / Vero Moda / charity shop
blouse / Burberry / hand me down from my sis-in-law
sweater / Only / charity shop
jeans / Lee / charity shop
beanie / knitted by me
silk scarf / charity shop
shoes / Vagabond (about 8 years old)
earrings / 2nd hand, can't remember from where
 

maanantai 18. maaliskuuta 2019

Kevään odotusta - saako jo heivata talvisaappaat


Kyllä se kevät vaan jo kutkuttelee mielessä. Kevään odotusta helpottamaan tilasin uudet korvikset Design by KIETOlta. Olin kerrasta myyty, kun näin tämän parin valikoiman ensimmäisenä ja olivat vielä alessa. Sinisiipi on mitä herkin perhonen luonnossa ja sitä se on näissä korviksissakin.

Tähän pariin verrattuna käytän todella pliisuja korviksia, tai olen käyttänyt tähän asti. Nyt voisin ajatella käyttäväni muitakin yhtä värikkäitä ja isoja.

Kevättä odotan jo ihan sillä, että ei tarvitsisi enää kulkea talvisaappaissa. Haluaisin niin siirtyä pikkukenkiin ja voi että paljaisiin jalkoihin. Lumi on sulanutkin nyt vauhdilla, mutta tilalla on vielä pitkään ensin loska ja sitten kura. Helposti menee vielä kuukausi, että pystyy vaihtamaan edes välikausinilkkureihin.

Vähän tässä olen haaveillut uusista nilkkureista, chelsea bootsitko ne nyt sitten on. Mulla on yksi musta pari, mutta ne alkavat olla jo aika tosi huonon näköiset. Mietin jos satsaisi konjakinruskeisiin joko juuri bootseihin tai sitten nauhanilkkureihin. Bootsit löytää helposti kaupasta kuin kaupasta, mutta mitenköhän tyyliini sopivat sellaiset vähän vanhaa aikaa henkivät nauhanilkkurit, onko sellaisia?


Odotatko sinä jo kevättä? Itse toivoisin, jos ei nyt muuta, niin että edes aurinko välillä paistaisi eli valoa. Päivä onneksi on jo kivasti pidentynyt.


torstai 14. maaliskuuta 2019

Kirppispukeutumisen monta muotoa


Lienee tullut esille, että kirppispukeutuminen ja toisten vanhat vaatteet on mun juttu. Asian alta lähtee kuitenkin monta polkua, mitä kulkea. Värit, vintage, vuosikymmen, arvot, läheltä/kaukaa hankittu, tarve, harrastus, budjetti ja niin edelleen. Kirppispukeutumisella on varmaankin niin monta rihmaston säkeen jaetta kuin on harrastajaa.



Olen hankkinut ensimmäiset kirppisvaatteeni aikuisuuden kynnykselle 90-luvun lopulla, ja jo paljon sitä ennen hyödynsin perheenjäsenteni vaatekaappeja. Koska sisarusparveni koostuu vain pojista, tuli mekkoja ja hörselöitä tutummiksi kauluspaidat ja puvun eri osat.

Ostan melko lailla kaikki vaatteeni kirppareilta alusvaatteita, sukkia ja joitakin urheiluvaatteita lukuunottamatta. Kenkäni taas ostan lähes poikkeuksetta uusina, mutta niitäkin enää harvemmin.

Voisin vähän avata omaa ajatusmaailmaani harrastukseni vaiko jo elämäntapani ympärillä.

1. Lähikirppikset. Käytän pääsääntöisesti lähikirppareita eli pyörin maksimissani puolen tunnin ajomatkan säteellä kotoani. Jos vielä tarkennetaan, niin suosikkikirpparini on kotipaikkakuntani lähetyskirppis. Se on ihan pikkuinen, neliöitä tilassa lienee vajaa kolmekymmentä. Lähetyskirpparilta voi ostaa vaatteita kappalehintaan tai pienen pussillisen (on kaupan muovipussi) kuudella eurolla. Iso pussi oli ennen seitsemän euroa, mutta huikean hinnannoston myötä (vitosen pussista tuli kuuden euron pussi), en tiedä paljonko iso pussi nyt kustantaa. Pussiin saa lapata kaikkea vaatteista, astioihin, kenkiin, verhoihin sekä kodinkoneisiin. Toisinaan joku tuote voi olla erikseen hinnoiteltu, kuten Iittalat, Arabiat ja joskus myös jokunen vaate ym. Yksittäin, ilman pussia ostettuna vaatteet maksaa "riippuu vähän siitä kuka on kassalla" =)

Olen tehnyt paljon löytöjä lähetyskirpparilta, mutta paljon olen siellä käynytkin, joten en sieltä kuten en muiltakaan kirppareilla niitä löytöjä lopulta tee kuin harvoin. Ehkä myös nykyisin tiedän mitä haen, joten hutiostoja en enää juurikaan tee.

En osta second handia netistä. Tämä johtuu ihan vain siitä, että löydän kivijalkakirppareilta itselleni jo ihan tarpeeksi. Seuraan kuitenkin alan yrityksiä tiiviisti instagramissa. Minua kiinnostaa, mitä kaikkea suomalaisten vaatekomeroiden periltä löytyy myyntiin.

2. Ostan suurimmaksi osin muotoonommeltuja vaatteita, siis että skippaan joustavat materiaalit neuleita lukuunottamatta. Mielenkiintoiset leikkaukset ja jännittävä suunnittelu kiinnostaa. Monesti ilahdun jonkun vaatteen yksityiskohdasta, josta huomaa että suunnittelija on tehnyt tässä hienon keksinnön vaatteen kestävyyden tai käyttömukavuuden parantamiseksi.

3. Materiaaleilta vaadin kestävyyttä ja laatua. Jos vaatteen näppituntuma on, että tämä ei tule kestämään, sivuutan sen siinä samassa. Laadukas materiaali tuntuu mukavalta myös iholla. Se ei pistele, kutita tai hiosta. Se pysyy ryhdissään, eikä rypisty.



4. Toisinaan ostan vaatteita, joissa on pikkuvika. Korostan sanaa pikkuvika eli reikä, löysä napinreikä ja ehkä vielä menee rikkinäinen vetskarikin ym. Eli osaan harsia ja parsia =) Koska ompelutaitoni tai aika asian opetteluun ei minulla riitä, en osta vaatteita, jotka vaativat suurta muokkausta tai korjausta.



Miten minusta tuntuu, että vielä olisi paljon sanottavaa ja että vielä voisin asiaa avata esimerkiksi luontoarvojen osalta tai puhuinko vielä itse tyylistäni mitään tai kirppisbudjetistani...


Paljon mietteitä harrastuksen ympärillä.

Mutta hei, nyt kiinnostaisi tietää, mitä sinä ostat kirpparilta, mistä ja millä periaatteilla tai arvoilla?



-------

vest dress / Jennifer collection / SPR kirppis Vaasa
silk blend sweater / Holmström Second Hand
beanie / Susan kirppis
boots / Wonders (old)


tiistai 5. maaliskuuta 2019

Paljettineule ja pitsivekkihame


Musta Design Tuotteen pitsivekkihameenihan olisi ollut jo pari vuotta ihan viimeisen päälle muodikas, mutta mä olen lähinnä hillonnut sitä kaapissani. Ehkä kerran olen sen pukenut ylleni ja vielä ihan todistetusti, kaksi vuotta sitten KLIK. Jälleen kerran vaate, jonka pitää antaa ensin vähän hautua ja sitten vasta ottaa käyttöön. Olen pitänyt hametta jotensakin liian juhlavana arkikäyttöön, mutta eihän se oikeastaan edes ole. Tai että on helppo asustaa arkeenkin. Hameen kuminauhavyötärö on antanut vähän periksi, joten sille mun pitää tehdä jotain.



Paljettipaita oli niin kertakaikkinen heräteostos, kun heräteostos vain voi olla ja vielä sävyltään vaaleanpunainen. Ajattelin sen kaappiini osioon juhlavaatteet. Mulla on muutama juhlamekko ja ehkä joku juhlavampi hamekin, mutta yläosia ei ollenkaan. Tämä neule täyttää vajauksen siltä osin. Neule on mukavan ohut, joten se käy kevään koittaessa ja kesällä myös vaikka jakkujen alle (jakkujen, joita mähän käytän aivan yyyyli paljon... mutta eihän sitä tiedä, milloin sisuksistani kaivautuu ulos jakkuihminen)


Kevät alkaa jo hiipiä ajatuksiin. Vähän olen jo tuulettanut talvisempia hameita kaappiin ja nostanut tilalle kevyempää. Onnekseni ystävältäni saama Kestilän kelsiturkki lämmittää, vaikka alle olisi pukenutkin vähän keväisempää.

Siemeniäkin olen ostanut muutaman pussin. Viime vuonna olin puutarhurina erittäin vähän aikaan saava, oli ehkä niin paljon kaikkea muuta puuhaa. Tänä keväänä aion vähän taas esikasvattaakin, ainakin tsinniaa, kurkkua ja tomaattia. Lisäksi tarkoitus on panostaa kasvimaahankin enemmän. Minttupuska täytyy harventaa. Pergola kunnostaa ja hankkia siihen lisää jotain köynnöstävää. Ja jos tänä vuonna saisin ostettua sen kirsikkapuun ja ne ruusut kesähuoneen viereen - haaveilen, että toinen ruusuista olisi keltainen.