torstai 28. helmikuuta 2019

Potkukelkkailua Lappajärvellä ja kirppistelyä Vimpelissä



Kävimme viime viikonloppuna maakunta-ajelulla Vimpelissä. Kun mies lähti esikoisen kanssa Lakikselle laskettelemaan, niin minä ja kuopus sekä koiramme Tiitus jatkoimme Lappajärven rantaan ja jäälle hiihtämään sekä potkukelkkailemaan. Heti rantaan päästyämme harmittelimme, ettei meille tullut luistimia mukaan. Kerrankin olisi voinut vaikka ihan retkiluistella. Sen sijaan kuopus hiihteli hetken rannan tuntumassa, missä oli vielä hyvä kerros lunta. Lopun aikaa potkukelkkailimme ja hömpöttelimme koiranpennun kanssa auringonpaisteen alla.




Rannasta lähtiessämme ehdotin kuopukselle vielä pientä retkeä Vuokrakirppis Onniin. Olin käynyt siellä kerran pikaisesti aiemminkin, joulun tienoilla. Nyt ajattelin, jos voisi kiertää pöytiä vähän rauhallisemmin. Kirppis on sopivan pieni makuuni. Niin paljon kun tykkäänkin kierrellä kirpputoreja, tuntuu että minulle riittää sellainen maksimissaan 70 pöydän kirpparit. Sitä suuremmilla kirppareilla helposti väsähdän sen kaiken tavarapaljouden edessä ja kun kuitenkin lopulta se on ehkä se yksi pöytä kahdestakymmenestä, kun edes innostun penkomaan.

Ihan tyhjin käsin en kirppikseltä pois päässyt, vaan mukaan tarttui kuvissa näkyvät Jackpotin villapoolo kahdella eurolla ja yhtä edullisesti ruskea nahkainen olkalaukku. Poolo on vähän nyppyinen. En ole vielä käynyt sitä nypynpoistajalla läpi, vaan kokeilin äidin ehdotuksesta ensin neuleen prässäämistä eli silitysraudan ja neuleen väliin kostea liina (se yksi ja ainoa säästämäni harsovaippa=)). Prässäys paransi kyllä neuleen yleisilmettä, mutta taitaa se tarvita vielä sen nypynpoistajankin.

Lisäksi ostin kirpputorilta ison vaaleansinisen kukkaruukun eurolla, kukkaruukkuja ei ole koskaan liikaa, sekä pienen vanhan puisen naulakon, jota en tiedä kyllä mihin laittaisin. Naulakonkin sai muutamalla kolikolla, joten jos en itse keksi sille paikkaa, niin tarjoan sitten vaikka naapuriin.



Tänään väsyttää. Säällä varmasti oma osuutensa olotilaani. Tuulee voimakkaasti puuskissa, puhurit pyörii pyörteinä pellolla ja taivaalta vihmoo vaakasuoraan jotain lumen ja vesisateen väliltä. Mitähän sitä keksisi päivän piristykseksi. Jotain värikästä. Ehkä kukkakimppu tai vaikka jotain värikästä ruokaa.

-------

sweater / Jackpot / 2nd hand
vintage Levis 501 / Holmström Second Hand
bag / 2nd hand
shoes / Vagabond (old)
earrings / Aarikka / 2nd hand

 

perjantai 22. helmikuuta 2019

Kaisun kokeileva vaatekeittiö


Olen kulkenut jo toista vai kolmatta viikkoa samoissa samettihousuissa. Nämä viikot ovat olleet totuttelemista ja tunnustelua. Miten liitän housut osaksi pukeutumistani. Minkälaisia yläosia ja kenkiä. Entä jos kengässä on matala varsi, minkälainen sukka.

Koko alkuviikon puin housujen kanssa sinivalkoisen jokapoikapaidan, jonka alla kulki musta poolopaita (en tykkää palella). Tänään vaihdoin heittämällä Marimekon klassikon vaatekaapin ovessa riippuneeseen punaiseen puuvillakimonoon ja tuntui, että kokonaisuus natsasi heti kerrasta.

Kimono on löytö Vaasan Hoppet Stjärnasta ja se on alkuperältään aito japanilainen. Kaksi kertaa emmin kimonon kanssa, että ostanko vai en. Onneksi ostin, tykkään siinä ihan kaikesta. Täytyy ottaa joskus kuva, jossa näkyy kimonon hihojen upea leikkaus.



Kelsiturkin sain ystävältäni. Se on kotimaista vintagea eli Kestilän. Elämäni on viime viikot ollut siis jo valmiiksi yhtä vaatekokeilua ja sillä samalla polulla jatkan turkin kanssa. Ensi sovituksella ensi ajatukseni oli, että en tiedä, onko tämä nyt kuitenkaan mun takki. Mutta tänään liitettynä mustaan ja punaiseen, sekoittaen aikakausia ja kultuureja, takki tuntui yhtäkkiä tosi omalta. Ja miten lämmin se olikaan, kun aamupäivällä pakkasmittari näytti kymmentä ja tuuli puhalsi kylmästi.


Hiusten kasvatusprosessi etenee. Ei tätä nyt ihan vielä ponnarille saa, mutta uskon ylittäneeni sen pahimman kipuvaiheen, kun ei oikein tiedä mihin suuntaan suortuvat kääntäisi. Saas nähdä, palaanko vuoden päästä aikaan, kun kaikkien laukkujen ja taskujen pohjilta löytyi hiuslenksuja.

-------

Aurinkoista viikonloppua!

Meillä on suunnitelmissa sukulointia ja ulkoilua. Lisäksi uskon käsistäni löytyvän viikonloppuna kutimet (lapaset tulolla), kameran ja kirjan. Lukemisen loppumetreillä mulla on menossa Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin. Yöpöydällä odottaa jo esikoiskirjailija Paula Nivukosken Nopeasti piirretyt pilvet.


-------

vintage fur coat / Kestilä / hand me down from my friend
japanese kimono / 2nd hand / Hoppet Stjärna Vaasa
vintage trousers / Ewald Oy / 2nd hand
shirt / Seppälä / 2nd hand
boots / Wonders (very old)
earrings / Aarikka? / 2nd hand
 

perjantai 15. helmikuuta 2019

Terveiset vähän nuhruiselta kirppisharrastajalta


Kuvaa sä, mä kaivan! 

Assistenttiani oli mahdotonta saada ihan vain rauhassa tsillaamaan viereen kuvaa varten.


Yksi asia mihin toisten vanhoissa vaatteissa kulkeminen mulla välillä tökkää, on se että ihan väkisinkin näytän vähän nuhruiselta. On nyppyjä, vekkejä, pieniä reikiä, kulumaa ehkä jopa pieni kestolikatahra.

Voisihan sitä tietysti ostaa käytettyä uuttakin, mutta mun mielihalut vetää vuosikymmenten taakse ja se tarkoittaa yleensä elämää nähneitä ja kolhuja saaneita vaatekappaleita.


Mutta siis se nuhruisuus. Se on jonkunlainen mielentila, johon liittyy mulla varmaankin jotain hmmm... miten sen ilmaisi, jotain että ei ole salonkikelpoinen nyppyisissä vaatteissa tai että olisi vakavasti otettavampi, jos olisi enemmän chic. En oikein osaa selittää, mutta ehkä joku nappaa tästä ajatuksesta.



Sanoisin tämän takin ja neuleen olevan talven parhaimmat kirppislöytöni (ainakin muistaakseni). Ne on molemmat tavattoman nyppyisiä ja silti niin ihania, lämpimiä ja kauniita vaatekappaleita.

-------

jacket / charity shop
jeans / Lee / charity shop
home made sweater / 2nd hand / Vaasan SPR kirppis
boots / Pomar
beanie / borrowed from husband
mittens / gift from my aunt
earring / 2nd hand
puppy / Tiitus <3

-------

Äskettäin Alanista, nyt Crash Test Dummiesia. Back to the 90' =)

maanantai 11. helmikuuta 2019

Vajaamittaisia hihoja ja lahkeita


Heti, kun lämpötila putoaa nollaan ja räystäiltä tippumaan vettä, alan kuvitella, että on kevät. Ihan valtavasti huvittaisi pestä untuvatakki kesäteloille ym. Mutta kylmähän siinä tulee, jos tässä vaiheessa talvea untuvat ja topat pesee pois.

Ei sillä, etten tykkäisi talvesta, vaan ennemmin tykkään kovasti, mutta ehkä se on joku sisäänrakennettu juttu. Sitä alkaa joulun jälkeen kaivata, ei niin ehkä lämpöä, vaan erityisesti valoa. Ei ole paljon aurinkoa näkynyt, kuin ehkä kerran viime viikolla sen tunnin verran vai oliko se sittenkin toissa viikolla.


Mutta just räystäältä tippuva vesi ja tiasten sirkutus sai minut valitsemaan kaapista ylleni punaisen villakangastakin ja mustat vajaamittaiset samettihousut. Ei housut taida oikeasti olla vajaamittaiset, minä vain vähän niihin ylimittainen. Sitten kun on oikeasti kevät, vaihdan sukiksi jotkut kevyemmät, nyt vielä harmaat villaiset.

Siihen samaan kevätilotteluun voi lukea paidaksi valikoituneen raitaisen, jossa on yläosassaan pitsiä. Siinäkin muuten 3/4-mittaiset hihat.



Vihreän pipon koitiutin vähän aikaa sitten Susan kirppikseltä täyttämään vihreän vajetta pukeutumisessani. Pipo on 80 prosenttia angoraa ja 20 nailonia. Vähän se meinaa kutittaa.





--------

jacket / Marimekko / 2nd hand
vintage bag / Hoppets Stjärna Vaasa 
beanie / MQ / 2nd hand
trousers / Ewald Oy Lahti (Anna collection) / 2nd hand
shoes / Andiamo (old)
socks / H&M (old)
scarf / Balmuir
earrings / 2nd hand
gloves (very old ones)
shirt / Holly&White by Lindex / 2nd hand

tiistai 5. helmikuuta 2019

Naisellinen - pukeutumissanaston pelottava peikko


Eikös tämmönen sammareideni beige tai kameli, tai mikä sana väriä kuvaakaan parhaiten, pitäisi olla helppo väri yhdistää? Olen huomannut, ettei ole.

Olen monenlaista väriviritystä yrittänyt, silloin kun olen vähän enemmän yrittänyt, näiden housujen kanssa, mutta lopputulos on useimmiten antanut mun silmiin kuvan, että beige korostuu jotenkin likaisena. Tai vaihtoehtoisesti asukokonaisuudesta on tullut kaiken kaikkiaan ankea ja kantajastaan väsyneen näköinen.


Mä olen aiemmin ollut tyyppiä, jonka paidanhelma on ennemmin housunvyötärön päällä kuin sen alle sullottuna. Nyt kokeilin jälkimmäistä ja se toimikin aika kivasti. Olen myös pitkään kulkenut paita viimeiseen nappiin ylös asti napitettuna, mutta varovasti kokeillut nyt sitäkin, jos vaikka ihan hitusen uskaltaisi höllätä ja avata napin tai kaksi.



Mä vähän luulen, että mä olen pukeutumisessa välttänyt pukeutumistyyliä nimeltään naisellinen. Huh. Pystyn kyllä tyttömäisyyteen, mutta että naisellinen. Kyllä enemmin olen vähän jätkämäinen.

Tämä ylänapin avaaminen on mulle jo sitä naisellisuutta. Ehkä tyylini on nyt vähän murroksessa ja haen jotain pehmeämpää ja sitä naisellisuutta. Ehkä siksi kasvatan hiuksiani ja ehkä siksi ostin sirommat silmälasit. Ehkä mulla on joku ikäkriisi... tiedättehän ne pyöreät tasaluvut...



Mutta että ensi kertaa, ja juuri tässä asukokonaisuudessa, viihdyin näissä sammareissa, enkä tuntenut itseäni vähän arkisennuhruiseksi


Liekö mielialalla ollut vaikutus, mutta ei muuten itse housutkaan näyttäneet enää yhtään likaisen beigeiltä.



----------

shoes / Pomar
rest / 2nd hand

----------

Alla jotain Spotifyn mulle tarjoamaa. Täytyy tutustua artistiin lisää.