maanantai 20. toukokuuta 2019

Supikkaat - suutarin kautta koristeesta käyttökengiksi


Käytän aika vähän koruja. Toisinaan innostun pujottamaan sormiini sormuksia. Kaula- ja rannekoruihin taivun lähinnä juhlatilaisuuksien alla. Mutta korviksista tykkään ja niitä käytän päivittäin. Siinä kun hammaspesu kuuluu aamurutiineihini, niin kuuluu myös korvisten valinta. Saatan jopa päivän mittaan vaihtaa parin toiseen.

Useimmiten korvalehtiäni koristaa Aarikan korvikset. Tykkään puun keveydestä. Tämä korvissani oleva vaaleanpunainen hiiripari on jäänyt tyystin käyttämättä. Ekana ajattelin kirjoittaa tähän, etten oikein pidä tästä mallista. Mutta kun tarkemmin ajattelen, niin pidänhän, ainakin niin paljon, etten halua luopua.






Sininen kotelomekko on vintagea ja itseommeltu. Mekko on hyvin pelkistetty ja leikkaukseltaan sellainen, että se on helppo pukea vetämällä vain ylleen. Siinä ei itseasiassa ole pukeutumisvetskaria, -neppareita tai mitään muutakaan. Pikkasen olen mekon tekokuituisuuden kanssa kysymysmerkkinä. Kun en tykkää, että vaate yhtään hiostaa. Katsotaan saako tästä joku toinen itselleen soman mekon.


Ostin useampi vuosi sitten kirpparilta kahdeksalla eurolla supikkaat. En ole käyttänyt niitä kuin pari kertaa, sillä nahkapohja oli niin kovettunut, että kenkiä voi kutsua tappoliukkaiksi. Kulkeminen niillä oli hipsuttelua. Viime syksynä mulla meinasi lähteä jalat alta ihan nurmella kulkiessa.

Nyt vihdoin sain kiikutettua supikkaat suutarille ja siellä niihin laitettiin kumiset puolipohjat. Kengät pääsee nyt eteistä koristamasta kunnolla käyttöön.

perjantai 17. toukokuuta 2019

Kuka oli Kurt Kellermann osa 2



Kun edellisen ja sen ensimmäisen kerran löysin kirpputorilta Kurt Kellermannia olin kerrasta myyty. Kirjoitin aiheesta blogiini maaliskuun lopulla KLIK. Ei mennyt kauan, kun selaillessani SPR:n kirppiksen hamerekkiä, pilkisti kaiken sen mustan seasta joku houkutteleva kuosi. Tartuin vaatteeseen ja kiskoin esiin upean grafiikantöiden kaltaisin printein koristellun hameen.

Jep, olin taas myyty. Olen ollut aika monta kertaa myyty tänä keväänä =)


Kokokin osoittautui omakseni. Hameessa on edessä napitus ja sivuilla taskut. Laskokset edessä ja takana tuovat hameeseen mukavaa muhevuutta.


Ja kuten otsikko antaa osviittaa, olemme jälleen Kellermannin äärellä.



Mutta kuka ihmeessä oli Kurt Kellermann? Missä ja koska hän vaikutti?

Niin Mua verkkokaupan sivulta samaista merkkiä olevan tuotteen kohdalta löytyy, että Kellermannia olisi valmistettu Suomessa.


------

sweater / MEXX / Holmström Second Hand
hat / Fredrikson / Holmström Second Hand
skirt / Kellermann of Scandinavia / Red Cross Charity Shop
home made legwarmers / Red Cross Charity Shop
shoes / Vagabond (old)


maanantai 13. toukokuuta 2019

Superhelppo mokkanauha-asuste



Siitä on parisen vuotta, kun kävin haastattelemassa yo-kirjoitusten aikaan abeja ja yhdellä haastateltavista oli kaulaan rennosti kietaistuna ohut nahkainen nauha. Asuste jäi mieleeni ja ajattelin, että voisin samaa joskus kokeilla.



Aikaa vierähti. Ehkä sitä nauhaa olisi saanut ostettua ihan käsityökaupasta, mutta niin kiire minulla ei asian kanssa missään vaiheessa ollut. Muutamia viikkoja sitten silmiini osui kirpparilla pieni muovipussi, jonka päällä luki "mokkanauhaa noin 170 cm 2€". Siinä se oli, mun asusteeni.


Nauha on niin pitkä, että se pitää kietoa kaksi kertaa kaulan ympärille, jos jättää sen päät tähän tyyliin vapaasti.

Tykkään, että tästä tuli aika kiva asuste ja varmasti monen mekon ja paidan kaveri etenkin nyt keväällä ja kesällä.

maanantai 6. toukokuuta 2019

Pitkä mekko farkkujen kanssa


Pitkä mekko ja farkut. Olen aina tykännyt ajatuksesta liittää farkkujen pariksi mekon, mutta se ei ole aiemmin onnistunut. Ongelma on enemmän ollut omassa päässäni kuin oikeasti olemassa. En siis ole tykännyt siitä, että vyön solki pullottaa mekon läpi ja koska minun on vaikea löytää housuja, joiden kanssa pärjäisin ilman vyötä, on farkku+mekko pari jäänyt käyttämättä.

Tämä maailman suurin! esteettinen ongelma jyrää edelleen, mutta olen löytänyt siihen ratkaisun, joka on nimeltään "tarpeeksi löysän mallinen"-mekko.


Tässä mekon parina siis skinny-farkut, jotka olen tähän mennessä nähnyt ainoana parina mekoille. Kunnes luin edellisen postaukseni kommentista blogini lukijan kokeilleen mekkoa leveälahkeisten housujen kanssa ja viimeistellen tyylin vielä isolla huivilla. Tuli heti olo, että ihan pakko kokeilla.

Pakko sanoa, että ei ollut tullut edes mieleeni parittaa mekkoa leveiden lahkeiden kanssa, ja miten hyvältä se ajatuksena kuulostaakaan. Näinkin heti silmissäni Yesterday One More:lta joskus ostamani 70-luvun Jordache-merkkiset farkut, hippimekon ja olalle huolettomasti heitetyn ison huivin. Jalkaan vielä Converset, niin se on siinä.


Edellisestä varmaan voitais päästä siihen, miten yhdistelen vaatteita mielessäni. Mun ei välttämättä tarvitse seistä vaatekaapin edessä tekemässä valintaa, vaan usein yhdistelen jutut mielessäni ja sitten vain poimin asun ylleni kaapista. Tämän postauksen asu on yksi sellaisista, mielessä muokatuista.


Olen vihdoin päässyt alkuun vaatteiden korjaamisen ja paikkaamisen kanssa. Niitä olikin kertynyt jo iso ikeapussillinen. Tästä mekosta repesi napin kohta. Olisin voinut korjata asian näkymättömästi, mutta halusin kokeilla paikkaustekniikkaa, jonka tarkkasilmäinen huomaa, mutta valiten paikkauskankaan värin niin, ettei paikkaus hypi silmille. Ja korjaushan jää kokonaan piiloon, kun napittaa mekon alas asti.

Oikeastaan olen jo kerran muokannut mekkoa. Siitä puuttui yksi nappi ylempää ja koska en löytänyt varastoistani vastaavaa, siirsin alimman napin paikkaamaan sen puutetta. Mekon käyttöä se ei haittaa, koska nappilista ulottuu tarpeeksi alas ilman sitä yhtä puuttuvaakin.

Olen nauttinut ihan valtavasti hetkistä ompelukoneen ja käsillätekemisen kanssa. Omassa yksinäisyydessäni, ilman mitään ärsykkeitä. Seuraavaksi ajattelin kokeilla housujen kaventamista, eli olisi askel kohti kirpparilta löytämieni vaatteiden muokkausta itselleni sopiviksi ja miksei muillekin, mikä myös kiinnostaisi.


------

dress / Mattlin / hand-me-down from sis-in-law Tuire
earrings / 2nd hand / Keltainen kirppis Pietarsaari
shirt and jeans / H&M / 2nd hand
shoes / Vagabond Grace

perjantai 3. toukokuuta 2019

Rohkeasti yhdistellen huippumukavaksi kokonaisuudeksi





Tässäpä sitä olisi puettuna ylle kaikkee sitä, mitä vaaterekiltä löytyi puolipitoisena. Sanoisin, että asukokonaisuus oli todella todella mukava. Joustavia materiaaleja ja monta kerrosta pitämään kylmän loitolla.

Kuvat on otettu lähimetsässä, jonka pienelle rinteelle keskipäivän aurinko paistoi mukavasti lämmittäen. Metsän ulkopuolella sää oli ihan jotain muuta, kylmää pohjoista tuulta.



Kengät Pomar / villasukat Bertta-mumman kutomat / sukat Lindex? / loput muiden vanhoja vaatteita


Velourtakin sain ystävältäni Heliltä. Se on ollut käytössä nyt ihan päivittäin. Aluksi vähän epäilin, löytääkö se ikinä paikkaansa pukeutumisessani, mutta se onkin osoittautunut ihan huipuksi.

Olen rohkeasti heittänyt sen pariksi mekoille ja hameille. Farkkujen kanssakin se on ihan yliveto, kun alle heittää jonkun simppelin t-paidan tai topin.

Se mikä takissa vähän häiritsee on se, että se on nurjalta puolelta valkoinen eli tuo kaikki tumma väri lienee siis painettu valkoiselle velourille (voiko näin olla?). Mutta siis jos esimerkiksi haluaa kääntää hihoja, näyttää se vähän epätyylikkäältä tai ainakin itseäni asia häiritsee.


-------

Katsoin tuossa dokumentin Lady Gagasta. En ole Gagaa tuntenut kuin näyttävistä gaala-asuistaan. Musiikki on jäänyt vähän taustalle, enkä ehkä ole erityisesti pitänyt siitä discopopista, millä hän uransa aloitti. Mutta tämä pari vuotta sitten julkaistu levy Joanne sen sijaan säväyttää. Levyllä on pari ihan timanttibiisiä, kuten tämä Joanne. Ja tuo hänen lauluääni saa kyllä mulla karvat pystyyn ja kylmänväreitä kulkemaan selkäpiitä.


tiistai 30. huhtikuuta 2019

Hippimekko - olisko tässä vuoden kirppislöytö?


En tiedä, mikä se prosentti on, että voi käydä näin hyvä munkki ja mäihä, kun minulle kävi tämän mekon löytämisen suhteen. Eikä vielä se, että silmiini osuu kotoisalla pikku lähetyskirpparillani jotain näin kaunista kuin tämä mekko on. Eikä vielä sekään, että se on kotimaista vintagea.

Vaan se, että se kaiken hyvän lisäksi on juuri minun kokoa!

Ostin mekon sovittamatta ja kyllä kuulkaan kotona riemusta kiljuin ja tanssin, kun vetoketju solahti sujuvasti kiinni ja toinen ilonaihe oli, että hihan suut olivat sopivat.

Ehkä 90 prosenttisesti vanhoissa vaatteissa on minulle ongelmallista tiukat hihansuut, joka taas johtuu siitä, että hihat ovat aina liian lyhyitä eli kalvosimet asettuu jonnekin kyynärpään ja ranteen väliin. En ole vielä keksinyt, millä asian ratkaisisin.

Mitä jos napin ja napin reiän väliin laittaisi kuminauhan, niin että nappia ei tarvitsisi laittaa ollenkaan kiinni? Olenkohan Metsäntyttö nähnyt sinun blogissasi joskus vastaavanlaisen virityksen?





Tähän loppuun voisin kertoa etikettivirheen, minkä tein mekon kanssa. Kävin siis juttukeikalla lauantaina kansallisen veteraanipäivän juhlassa ja tällä mekolla. Kun sitten vasta eilen huomasin viime viikolla lehdessä olleesta kutsusta, että siinä luki musta puku. Auts.

Mutta ehkä nyt kuitenkin tärkeintä, olin paikalla.


perjantai 26. huhtikuuta 2019

Kiitos, kun luette blogiani!


Nämä lämpimät päivät on kyllä jotain niin ihmeellistä ja epätodellistakin. On vaikea uskoa, että ulkona pärjää ilman takkia ja aamulla ihan väkisin käsi hakeutuu etsimään pipoja ja hanskoja. Eilen iltapäivällä istuin kotiterassilla villatakissa ja kuumissani, jos vaikka kuitenkin hetken päästä tulee kylmä - samaan aikaan kun lapsi vetää pihalla sortseissa ja t-paidassa. Mieleni ei tosiaankaan anna periksi paljaille nilkoille ja kesäkengille.






Pukeutumisessani olen kuitenkin raivannut talven tummia värejä ja lämpöisimpiä materiaaleja pois kesän tieltä. Samaan syssyyn kirppislakkoiluni on tehnyt sen, että pyöritän jo omistamiani vaatteita entistä tehokkaammin ja kekseliäämmin - rohkeammin. Huomaan iloitsevani vaatekaappini sisällöstä  ihan eri tavalla kuin pitkään aikaan. Olen kuin löytänyt sen jonkun kadonneen riemun, joka syttyy uuden luomisesta, värien ja kuosien miksaamisesta, vanhan kierrättämisestä.



Olen koko kevään kyseenalaistanut blogin kirjoittamista. Some kokonaisuudessaan ei oikein sovi minulle - tykkäysten tavoittelu, lukijamäärien kasvattaminen, ajoittainen kateuden tai riittämättömyyden tunne tai oman tekemisen vertaaminen muihin. Kun osaisi tavallaan vain tehdä itselleen ja omalla tyylillä. Ja enimmäkseen osaankin ja sitten taas tulee välillä niitä raastavampiakin hetkiä.

Ja silti jatkan, enkä poista yhtäkään sovellusta puhelimeltani tai sulje blogitiliäni, vaikka en pidä niistä ajatuksista mitä tämä kaikki minulle välillä tuottaa.

Mutta tiedättekö. Mä vain niin tykkään ottaa näitä asukuvia, kertoa kuvina sen mitä olen luonut kirppislöydöistäni. Tykkään valokuvata ja etsiä uusia kuvakulmia, tuoda esille vaatteen kuosin, kiinnostavan leikkauksen tai jonkun yksityiskohdan. Parasta on kun kuulen, että joku on inspiroitunut blogistani.

Ja siksi blogiin ilmestyy taas uusi postaus edellisen jatkoksi jo kuudetta vuotta.

Kiitos, kun luette blogiani. Google analytics kertoo, että kyllä teitä siellä on ja jo paljon uudelleen palaavia. En mä varmaan blogiani olisi näin kauan pyörittänyt, jos tätä ihan vain itselleen kirjoittaisi. Ja kiva, kun käytte jättämässä viestejä kommenttilootaankin.

Aurinkoa teille kaikille!


<3<3<3

Kaisu-Leena

tiistai 23. huhtikuuta 2019

Yhden päivän kaksi asua


Aamulla skarppina toimistopäivään. Pitkät takit on mulle vielä vähän vieraita elementtejä. Olen tutustunut niihin oikeastaan vasta tässä viimeisen puolen vuoden aikana, kun ostin elämäni ensimmäisen pitkän villakangastakin kirpparilta.

Pitkä villakangastakki olikin ihan loistava. Kun joulun aikaan oli juhlia, oli ihana heittää kevyen juhlamekon päälle pohkeeseen ulottuva takki, eikä palellut ollenkaan (samoin kuin aattona, kun saunan päälle lähdettiin käymään hautuumaalla viemässä kynttilöitä).

Sillä samaisella pitkiin takkiin tutustumismatkalla olen edelleen. Tämän mustan kotimaisen Femitexin vintagetakin ostin Pietarsaaren Keltaiselta kirppikseltä vitosella. Emmin kyllä tuon A-linjaisuuden kanssa sekä mustan värin. Mutta takin materiaali on uskottavan raskas trenssitakiksi ja kangas laskeutuu upeasti. Tykkään.
 



Samana iltapäivänä lähdin vielä äkkiselleen käymään kirpparilla. Huvitti kokeilla jotain ihan täysin fiiliksen mukaan, liikoja peiliin katsomatta. Ja tämmönen siitä tuli. Farkut ja college ovat samat kuin aamulla, muuten kaikki meni uusiksi.

Tämä hassu ruskea takki, joka muistuttaa kyllä vahvasti aamutakkia, tulee Oravaisten verkatehtaalta. Yhtä lailla tämänkin takin pituus tekee siitä lohduttavan lämmittävän ja olen käyttänyt sitä paljon viime kesänä tai no viime kesän niinä päivinä, kun ei ollut ihan niin helteistä ja etenkin iltaisin. Ehkä voisin sanoa vältteleväni keinokuituja, mutta tässä tapauksessa ne tekee tästä vaatteesta just niin ihanan pehmoisen ja lämpimän, tuuleltakin suojaavan.




Semmonen tarina kera kevään ensimmäisen krookuksen.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

Vintage-tekoturkistakki Englannista


Niin mikä se on se vuodenaika, kun tekoturkistakkeja käytetään? Talvella ne on liian kylmiä ja kesällä liian kuumia. Ehkä sitten keväällä ja syksyllä, kun lämpötila on plussalla, mutta alle kymmenen?

Jos totta puhutaan, niin mun takki on jäänyt käyttämättä ihan siksi, kun en ole kehdannut kulkea se päällä. Erottuisin siinä liikaa. Taas voidaan palata ajatukseen, että jos asuisin isommassa kaupungissa niin ehkä sitten olisin rohkeampi.

Ehkä takki on saanut levätä henkarilla, koska en juuri käy missään muualla kuin oman pitäjän ruokakaupassa, erilaisissa urheilutapahtumissa ja tietty kirppiksillä. Ei ole tapahtumia, minne pukea. Tjaa no käynhän mä juttukeikoilla, mutta niissä taas nimenomaan haluan olla neutraali ja yleisötilaisuuksissa etenkin sulautua seinänväriin =)

Tekoturkikseni on kälyni Tuiren löytö minulle. Mulla oli jo yksi hyvin samanlainen, mutta en voinut vastustaa. Tämä takki on sentään englantilaista vintagea. Lahjoitin sen ensimmäisen rakkaalle mieheni serkulle Helsingin seurapiireihin (vai Espoon? No ne on yks ja sama mulle ja yhtä kuin Helsinki).

 


Hattukin olisi nyt valmiina kesäkinkereitä varten. On mulla ehkä tiedossa yhdet festarit ja yksi isompi keikka, joten festarihatuksi nimeämälleni hatulle löytyy käyttöä.


Mitäs muuten. Kevät heittäytyi ihanasti yllemme, eikä pilviä taida sääennusteissa paljon näkyä. Pääsiäiseen kuuluu lasten trullihommia ja varmaankin jotain puuhailua puutarhassa. Maa on vain vielä niin jäässä, ettei paljon pysty tekemään. Kasvihuonetta täytyisi fiksata ja tomaatin taimet odottaa koulimista. Olen miettinyt, joko daaliat uskaltaisi nostaa kellarista.

Sitten olisi sitä ikkunanpesua. Plääh, siitä hommasta en niin välittäisi.


--------

vintage jeans / Levi's / Holmström Second Hand
vintage shirt / Marimekko / perhaps my first ever thrift finds in the late 90's
vintage furcoat / An Everay Model, Made in England / charity shop
vintage hat / Oy Lakkitehdas Vega Tampere / charity shop
sneakers / Converse
shoulder bag / charity shop
earrings / from take as free-basket in thrift store

perjantai 12. huhtikuuta 2019

Kirppisähky ja vaatesäilytystila loppu - mitäs nyt?


Olen kerryttänyt kevään aikana aika paljon uutta kirppareilta. Nyt on pikkaisen pistänyt mietteliääksi, no ekaksi nyt vaikka se, että mulla tosiaankin on vaatesäilytystila kertakaikkisen loppu ja slut!

Ehkä vielä enemmän mieltä on alannut vaivaamaan, että olen tehnyt todella hienoja löytöjä ja iloinnut ihan kannat kattoon-meiningillä jokaista. Niin sen ehkä kaks päivää.. Ei sillä, etteivätkö ostokseni ilahduttaisi minua edelleenkin. Vaan se, että ostan koko ajan lisää ja ne ihanuudet hautautuu henkarimereen, sen sijaan että ihan tosissani ensin käyttäisin niitä jippii-reaktioita aiheuttaneita.

Asiaan edelleen liittyen, tykkään ihan valtavasti pyörittää vaatekaappiani ja keksiä uusia yhdistelmiä. Eli hyödyntää sitä mitä minulla on yhä uudelleen ja uudelleen. Mutta nyt kun löydän koko ajan uutta, tuntuu että kaappiin hautautuu ihan liian monta vanhaa hyvää yksilöä.

Mikä asialle ratkaisuksi, niin olen päättänyt vähentää kirppareilla käyntiä toviksi. Se on jännä tunne mitä päätös aiheuttaa. Se aiheuttaa pelkoa, että jotain mahtavaa menee nyt silmieni ohi ja että en olekaan pelastamassa roskikselta suomalaista vintagea ja laadukkaita vanhoja vaatteita. Vähän outoa. Mutta pakko tehdä ähkyn tasoittamiseksi.


Tämä asu on nyt kaikki sitä vanhaa kaappien kätköistä. On ollut aika kylmiä tuulisia päiviä ja olen yhtä lailla halunnut pukeutua keväisesti, mutta lämpimästi. Ratkaisuna monta kerrosta villaa ja silkkiä päällekkäin. Huivini ei tosin tällä kertaa ole silkkiä, mutta ihanan ilmava ja iso lämmittämään kaulaa ja hartioita.




Mitäs sun kirppisähkylle kuuluu, oletko kokenut sellaista? Oletko koukussa kirppareihin ja hankit lisää, vaikka et ihan oikeasti saisi yhtäkään esinettä enää mahtumaan kotiisi? Onko ok ostaa ja haluta koko ajan lisää ja lisää, olkoonkin euron hankintoja kirppareilta?



---------

cardigan / Holmström Second Hand
silk blouse / Marc Aurel / Frida Marina
scarf / charity shop
silk top / hand me down
skirt / SPR kirppis
boots / Dockers (old)
earrings / thrifted