torstai 21. maaliskuuta 2019

En ole merkkitietoinen - Mitä, onko se Burberry?

Jos minulta kysyttäisiin, onko merkillä väliä. Vastaukseni olisi tiukka ei. Siihen päälle selittelisin, että laatu ja istuvuus ja leikkaus ja blaa blaa blaa on tärkeintä, ei se miten vaate arvottuu merkin perusteella.


Ja sitten pöyhiessäni kälyni släktloppis vaatekasaa, hän kiikuttaa, en tiedä ehkä kaapistaan silmieni eteen Burberryn kauluspaidan.

Minua alkaa äkillisesti kuumottaa, joku alkukantainen tahtoo-tila hiipii mieleen. "Aikooko hän tosiaan tarjota paitaa minulle?" Ja kyllä, niin hän tekee. Se on Burberry, se on Burberryyyy!!! Kun kälyni kysyy, kiinnostaisiko paita minua. Vastaus on samantien ilman sovittamatta kyllä. Vaikka, jos samoissa väreissä oleva ruutupaita tulisi muuten vastaan, en sitä edes vilkaisisi paremmin, koska en erityisesti pidä (ole pitänyt) Burberryn klassikkoruutukuosista beigellä pohjalla.

Lopulta osoittautuu, että paita on kooltaan minulle sopiva. En edelleenkään siinä kohtaa pidä väreistä, mutta otan paidan ylettömällä ilolla vastaan. Onhan se Burberry!

Että se siitä merkkitiedottomuudesta.
 

Erään kerran kirpparilla tuli vastaan Ivana Helsingin mekko, joka lähtökohtaisesti maksoi jo ihan liikaa. Lisäksi sen kokomerkintä oli jotain sellaista, että älä kuvittelekaan. Mutta mitä minä teen?! Kannan mekon sovituskoppiin, kun onhan se Ivana Helsinki, joita ei ikinä tule kirppareilla vastaan.

No lopulta järki voitti, mekko jäi kirpparin rekkiin.


Oli miten oli. Burberryn paita on ollut mulla ahkerassa käytössä. Sen verran voinen lieventävänä asianhaarana korostaa, että paita tosiaan on ihan arkikäytössä. Se ei koreile käyttämättömänä vaaterekillä odottaen jotain parempaa ja hienompaa juhlatilaisuutta. Että siinä mielessä en korota merkkivaatetta toisen yläpuolelle.

Mitäs sinun merkkitietoisuudelle kuuluu?

-------

jacket / Vero Moda / charity shop
blouse / Burberry / hand me down from my sis-in-law
sweater / Only / charity shop
jeans / Lee / charity shop
beanie / knitted by me
silk scarf / charity shop
shoes / Vagabond (about 8 years old)
earrings / 2nd hand, can't remember from where
 

maanantai 18. maaliskuuta 2019

Kevään odotusta - saako jo heivata talvisaappaat


Kyllä se kevät vaan jo kutkuttelee mielessä. Kevään odotusta helpottamaan tilasin uudet korvikset Design by KIETOlta. Olin kerrasta myyty, kun näin tämän parin valikoiman ensimmäisenä ja olivat vielä alessa. Sinisiipi on mitä herkin perhonen luonnossa ja sitä se on näissä korviksissakin.

Tähän pariin verrattuna käytän todella pliisuja korviksia, tai olen käyttänyt tähän asti. Nyt voisin ajatella käyttäväni muitakin yhtä värikkäitä ja isoja.

Kevättä odotan jo ihan sillä, että ei tarvitsisi enää kulkea talvisaappaissa. Haluaisin niin siirtyä pikkukenkiin ja voi että paljaisiin jalkoihin. Lumi on sulanutkin nyt vauhdilla, mutta tilalla on vielä pitkään ensin loska ja sitten kura. Helposti menee vielä kuukausi, että pystyy vaihtamaan edes välikausinilkkureihin.

Vähän tässä olen haaveillut uusista nilkkureista, chelsea bootsitko ne nyt sitten on. Mulla on yksi musta pari, mutta ne alkavat olla jo aika tosi huonon näköiset. Mietin jos satsaisi konjakinruskeisiin joko juuri bootseihin tai sitten nauhanilkkureihin. Bootsit löytää helposti kaupasta kuin kaupasta, mutta mitenköhän tyyliini sopivat sellaiset vähän vanhaa aikaa henkivät nauhanilkkurit, onko sellaisia?


Odotatko sinä jo kevättä? Itse toivoisin, jos ei nyt muuta, niin että edes aurinko välillä paistaisi eli valoa. Päivä onneksi on jo kivasti pidentynyt.


torstai 14. maaliskuuta 2019

Kirppispukeutumisen monta muotoa


Lienee tullut esille, että kirppispukeutuminen ja toisten vanhat vaatteet on mun juttu. Asian alta lähtee kuitenkin monta polkua, mitä kulkea. Värit, vintage, vuosikymmen, arvot, läheltä/kaukaa hankittu, tarve, harrastus, budjetti ja niin edelleen. Kirppispukeutumisella on varmaankin niin monta rihmaston säkeen jaetta kuin on harrastajaa.



Olen hankkinut ensimmäiset kirppisvaatteeni aikuisuuden kynnykselle 90-luvun lopulla, ja jo paljon sitä ennen hyödynsin perheenjäsenteni vaatekaappeja. Koska sisarusparveni koostuu vain pojista, tuli mekkoja ja hörselöitä tutummiksi kauluspaidat ja puvun eri osat.

Ostan melko lailla kaikki vaatteeni kirppareilta alusvaatteita, sukkia ja joitakin urheiluvaatteita lukuunottamatta. Kenkäni taas ostan lähes poikkeuksetta uusina, mutta niitäkin enää harvemmin.

Voisin vähän avata omaa ajatusmaailmaani harrastukseni vaiko jo elämäntapani ympärillä.

1. Lähikirppikset. Käytän pääsääntöisesti lähikirppareita eli pyörin maksimissani puolen tunnin ajomatkan säteellä kotoani. Jos vielä tarkennetaan, niin suosikkikirpparini on kotipaikkakuntani lähetyskirppis. Se on ihan pikkuinen, neliöitä tilassa lienee vajaa kolmekymmentä. Lähetyskirpparilta voi ostaa vaatteita kappalehintaan tai pienen pussillisen (on kaupan muovipussi) kuudella eurolla. Iso pussi oli ennen seitsemän euroa, mutta huikean hinnannoston myötä (vitosen pussista tuli kuuden euron pussi), en tiedä paljonko iso pussi nyt kustantaa. Pussiin saa lapata kaikkea vaatteista, astioihin, kenkiin, verhoihin sekä kodinkoneisiin. Toisinaan joku tuote voi olla erikseen hinnoiteltu, kuten Iittalat, Arabiat ja joskus myös jokunen vaate ym. Yksittäin, ilman pussia ostettuna vaatteet maksaa "riippuu vähän siitä kuka on kassalla" =)

Olen tehnyt paljon löytöjä lähetyskirpparilta, mutta paljon olen siellä käynytkin, joten en sieltä kuten en muiltakaan kirppareilla niitä löytöjä lopulta tee kuin harvoin. Ehkä myös nykyisin tiedän mitä haen, joten hutiostoja en enää juurikaan tee.

En osta second handia netistä. Tämä johtuu ihan vain siitä, että löydän kivijalkakirppareilta itselleni jo ihan tarpeeksi. Seuraan kuitenkin alan yrityksiä tiiviisti instagramissa. Minua kiinnostaa, mitä kaikkea suomalaisten vaatekomeroiden periltä löytyy myyntiin.

2. Ostan suurimmaksi osin muotoonommeltuja vaatteita, siis että skippaan joustavat materiaalit neuleita lukuunottamatta. Mielenkiintoiset leikkaukset ja jännittävä suunnittelu kiinnostaa. Monesti ilahdun jonkun vaatteen yksityiskohdasta, josta huomaa että suunnittelija on tehnyt tässä hienon keksinnön vaatteen kestävyyden tai käyttömukavuuden parantamiseksi.

3. Materiaaleilta vaadin kestävyyttä ja laatua. Jos vaatteen näppituntuma on, että tämä ei tule kestämään, sivuutan sen siinä samassa. Laadukas materiaali tuntuu mukavalta myös iholla. Se ei pistele, kutita tai hiosta. Se pysyy ryhdissään, eikä rypisty.



4. Toisinaan ostan vaatteita, joissa on pikkuvika. Korostan sanaa pikkuvika eli reikä, löysä napinreikä ja ehkä vielä menee rikkinäinen vetskarikin ym. Eli osaan harsia ja parsia =) Koska ompelutaitoni tai aika asian opetteluun ei minulla riitä, en osta vaatteita, jotka vaativat suurta muokkausta tai korjausta.



Miten minusta tuntuu, että vielä olisi paljon sanottavaa ja että vielä voisin asiaa avata esimerkiksi luontoarvojen osalta tai puhuinko vielä itse tyylistäni mitään tai kirppisbudjetistani...


Paljon mietteitä harrastuksen ympärillä.

Mutta hei, nyt kiinnostaisi tietää, mitä sinä ostat kirpparilta, mistä ja millä periaatteilla tai arvoilla?



-------

vest dress / Jennifer collection / SPR kirppis Vaasa
silk blend sweater / Holmström Second Hand
beanie / Susan kirppis
boots / Wonders (old)


tiistai 5. maaliskuuta 2019

Paljettineule ja pitsivekkihame


Musta Design Tuotteen pitsivekkihameenihan olisi ollut jo pari vuotta ihan viimeisen päälle muodikas, mutta mä olen lähinnä hillonnut sitä kaapissani. Ehkä kerran olen sen pukenut ylleni ja vielä ihan todistetusti, kaksi vuotta sitten KLIK. Jälleen kerran vaate, jonka pitää antaa ensin vähän hautua ja sitten vasta ottaa käyttöön. Olen pitänyt hametta jotensakin liian juhlavana arkikäyttöön, mutta eihän se oikeastaan edes ole. Tai että on helppo asustaa arkeenkin. Hameen kuminauhavyötärö on antanut vähän periksi, joten sille mun pitää tehdä jotain.



Paljettipaita oli niin kertakaikkinen heräteostos, kun heräteostos vain voi olla ja vielä sävyltään vaaleanpunainen. Ajattelin sen kaappiini osioon juhlavaatteet. Mulla on muutama juhlamekko ja ehkä joku juhlavampi hamekin, mutta yläosia ei ollenkaan. Tämä neule täyttää vajauksen siltä osin. Neule on mukavan ohut, joten se käy kevään koittaessa ja kesällä myös vaikka jakkujen alle (jakkujen, joita mähän käytän aivan yyyyli paljon... mutta eihän sitä tiedä, milloin sisuksistani kaivautuu ulos jakkuihminen)


Kevät alkaa jo hiipiä ajatuksiin. Vähän olen jo tuulettanut talvisempia hameita kaappiin ja nostanut tilalle kevyempää. Onnekseni ystävältäni saama Kestilän kelsiturkki lämmittää, vaikka alle olisi pukenutkin vähän keväisempää.

Siemeniäkin olen ostanut muutaman pussin. Viime vuonna olin puutarhurina erittäin vähän aikaan saava, oli ehkä niin paljon kaikkea muuta puuhaa. Tänä keväänä aion vähän taas esikasvattaakin, ainakin tsinniaa, kurkkua ja tomaattia. Lisäksi tarkoitus on panostaa kasvimaahankin enemmän. Minttupuska täytyy harventaa. Pergola kunnostaa ja hankkia siihen lisää jotain köynnöstävää. Ja jos tänä vuonna saisin ostettua sen kirsikkapuun ja ne ruusut kesähuoneen viereen - haaveilen, että toinen ruusuista olisi keltainen.

 

torstai 28. helmikuuta 2019

Potkukelkkailua Lappajärvellä ja kirppistelyä Vimpelissä



Kävimme viime viikonloppuna maakunta-ajelulla Vimpelissä. Kun mies lähti esikoisen kanssa Lakikselle laskettelemaan, niin minä ja kuopus sekä koiramme Tiitus jatkoimme Lappajärven rantaan ja jäälle hiihtämään sekä potkukelkkailemaan. Heti rantaan päästyämme harmittelimme, ettei meille tullut luistimia mukaan. Kerrankin olisi voinut vaikka ihan retkiluistella. Sen sijaan kuopus hiihteli hetken rannan tuntumassa, missä oli vielä hyvä kerros lunta. Lopun aikaa potkukelkkailimme ja hömpöttelimme koiranpennun kanssa auringonpaisteen alla.




Rannasta lähtiessämme ehdotin kuopukselle vielä pientä retkeä Vuokrakirppis Onniin. Olin käynyt siellä kerran pikaisesti aiemminkin, joulun tienoilla. Nyt ajattelin, jos voisi kiertää pöytiä vähän rauhallisemmin. Kirppis on sopivan pieni makuuni. Niin paljon kun tykkäänkin kierrellä kirpputoreja, tuntuu että minulle riittää sellainen maksimissaan 70 pöydän kirpparit. Sitä suuremmilla kirppareilla helposti väsähdän sen kaiken tavarapaljouden edessä ja kun kuitenkin lopulta se on ehkä se yksi pöytä kahdestakymmenestä, kun edes innostun penkomaan.

Ihan tyhjin käsin en kirppikseltä pois päässyt, vaan mukaan tarttui kuvissa näkyvät Jackpotin villapoolo kahdella eurolla ja yhtä edullisesti ruskea nahkainen olkalaukku. Poolo on vähän nyppyinen. En ole vielä käynyt sitä nypynpoistajalla läpi, vaan kokeilin äidin ehdotuksesta ensin neuleen prässäämistä eli silitysraudan ja neuleen väliin kostea liina (se yksi ja ainoa säästämäni harsovaippa=)). Prässäys paransi kyllä neuleen yleisilmettä, mutta taitaa se tarvita vielä sen nypynpoistajankin.

Lisäksi ostin kirpputorilta ison vaaleansinisen kukkaruukun eurolla, kukkaruukkuja ei ole koskaan liikaa, sekä pienen vanhan puisen naulakon, jota en tiedä kyllä mihin laittaisin. Naulakonkin sai muutamalla kolikolla, joten jos en itse keksi sille paikkaa, niin tarjoan sitten vaikka naapuriin.



Tänään väsyttää. Säällä varmasti oma osuutensa olotilaani. Tuulee voimakkaasti puuskissa, puhurit pyörii pyörteinä pellolla ja taivaalta vihmoo vaakasuoraan jotain lumen ja vesisateen väliltä. Mitähän sitä keksisi päivän piristykseksi. Jotain värikästä. Ehkä kukkakimppu tai vaikka jotain värikästä ruokaa.

-------

sweater / Jackpot / 2nd hand
vintage Levis 501 / Holmström Second Hand
bag / 2nd hand
shoes / Vagabond (old)
earrings / Aarikka / 2nd hand

 

perjantai 22. helmikuuta 2019

Kaisun kokeileva vaatekeittiö


Olen kulkenut jo toista vai kolmatta viikkoa samoissa samettihousuissa. Nämä viikot ovat olleet totuttelemista ja tunnustelua. Miten liitän housut osaksi pukeutumistani. Minkälaisia yläosia ja kenkiä. Entä jos kengässä on matala varsi, minkälainen sukka.

Koko alkuviikon puin housujen kanssa sinivalkoisen jokapoikapaidan, jonka alla kulki musta poolopaita (en tykkää palella). Tänään vaihdoin heittämällä Marimekon klassikon vaatekaapin ovessa riippuneeseen punaiseen puuvillakimonoon ja tuntui, että kokonaisuus natsasi heti kerrasta.

Kimono on löytö Vaasan Hoppet Stjärnasta ja se on alkuperältään aito japanilainen. Kaksi kertaa emmin kimonon kanssa, että ostanko vai en. Onneksi ostin, tykkään siinä ihan kaikesta. Täytyy ottaa joskus kuva, jossa näkyy kimonon hihojen upea leikkaus.



Kelsiturkin sain ystävältäni. Se on kotimaista vintagea eli Kestilän. Elämäni on viime viikot ollut siis jo valmiiksi yhtä vaatekokeilua ja sillä samalla polulla jatkan turkin kanssa. Ensi sovituksella ensi ajatukseni oli, että en tiedä, onko tämä nyt kuitenkaan mun takki. Mutta tänään liitettynä mustaan ja punaiseen, sekoittaen aikakausia ja kultuureja, takki tuntui yhtäkkiä tosi omalta. Ja miten lämmin se olikaan, kun aamupäivällä pakkasmittari näytti kymmentä ja tuuli puhalsi kylmästi.


Hiusten kasvatusprosessi etenee. Ei tätä nyt ihan vielä ponnarille saa, mutta uskon ylittäneeni sen pahimman kipuvaiheen, kun ei oikein tiedä mihin suuntaan suortuvat kääntäisi. Saas nähdä, palaanko vuoden päästä aikaan, kun kaikkien laukkujen ja taskujen pohjilta löytyi hiuslenksuja.

-------

Aurinkoista viikonloppua!

Meillä on suunnitelmissa sukulointia ja ulkoilua. Lisäksi uskon käsistäni löytyvän viikonloppuna kutimet (lapaset tulolla), kameran ja kirjan. Lukemisen loppumetreillä mulla on menossa Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin. Yöpöydällä odottaa jo esikoiskirjailija Paula Nivukosken Nopeasti piirretyt pilvet.


-------

vintage fur coat / Kestilä / hand me down from my friend
japanese kimono / 2nd hand / Hoppet Stjärna Vaasa
vintage trousers / Ewald Oy / 2nd hand
shirt / Seppälä / 2nd hand
boots / Wonders (very old)
earrings / Aarikka? / 2nd hand
 

perjantai 15. helmikuuta 2019

Terveiset vähän nuhruiselta kirppisharrastajalta


Kuvaa sä, mä kaivan! 

Assistenttiani oli mahdotonta saada ihan vain rauhassa tsillaamaan viereen kuvaa varten.


Yksi asia mihin toisten vanhoissa vaatteissa kulkeminen mulla välillä tökkää, on se että ihan väkisinkin näytän vähän nuhruiselta. On nyppyjä, vekkejä, pieniä reikiä, kulumaa ehkä jopa pieni kestolikatahra.

Voisihan sitä tietysti ostaa käytettyä uuttakin, mutta mun mielihalut vetää vuosikymmenten taakse ja se tarkoittaa yleensä elämää nähneitä ja kolhuja saaneita vaatekappaleita.


Mutta siis se nuhruisuus. Se on jonkunlainen mielentila, johon liittyy mulla varmaankin jotain hmmm... miten sen ilmaisi, jotain että ei ole salonkikelpoinen nyppyisissä vaatteissa tai että olisi vakavasti otettavampi, jos olisi enemmän chic. En oikein osaa selittää, mutta ehkä joku nappaa tästä ajatuksesta.



Sanoisin tämän takin ja neuleen olevan talven parhaimmat kirppislöytöni (ainakin muistaakseni). Ne on molemmat tavattoman nyppyisiä ja silti niin ihania, lämpimiä ja kauniita vaatekappaleita.

-------

jacket / charity shop
jeans / Lee / charity shop
home made sweater / 2nd hand / Vaasan SPR kirppis
boots / Pomar
beanie / borrowed from husband
mittens / gift from my aunt
earring / 2nd hand
puppy / Tiitus <3

-------

Äskettäin Alanista, nyt Crash Test Dummiesia. Back to the 90' =)

maanantai 11. helmikuuta 2019

Vajaamittaisia hihoja ja lahkeita


Heti, kun lämpötila putoaa nollaan ja räystäiltä tippumaan vettä, alan kuvitella, että on kevät. Ihan valtavasti huvittaisi pestä untuvatakki kesäteloille ym. Mutta kylmähän siinä tulee, jos tässä vaiheessa talvea untuvat ja topat pesee pois.

Ei sillä, etten tykkäisi talvesta, vaan ennemmin tykkään kovasti, mutta ehkä se on joku sisäänrakennettu juttu. Sitä alkaa joulun jälkeen kaivata, ei niin ehkä lämpöä, vaan erityisesti valoa. Ei ole paljon aurinkoa näkynyt, kuin ehkä kerran viime viikolla sen tunnin verran vai oliko se sittenkin toissa viikolla.


Mutta just räystäältä tippuva vesi ja tiasten sirkutus sai minut valitsemaan kaapista ylleni punaisen villakangastakin ja mustat vajaamittaiset samettihousut. Ei housut taida oikeasti olla vajaamittaiset, minä vain vähän niihin ylimittainen. Sitten kun on oikeasti kevät, vaihdan sukiksi jotkut kevyemmät, nyt vielä harmaat villaiset.

Siihen samaan kevätilotteluun voi lukea paidaksi valikoituneen raitaisen, jossa on yläosassaan pitsiä. Siinäkin muuten 3/4-mittaiset hihat.



Vihreän pipon koitiutin vähän aikaa sitten Susan kirppikseltä täyttämään vihreän vajetta pukeutumisessani. Pipo on 80 prosenttia angoraa ja 20 nailonia. Vähän se meinaa kutittaa.





--------

jacket / Marimekko / 2nd hand
vintage bag / Hoppets Stjärna Vaasa 
beanie / MQ / 2nd hand
trousers / Ewald Oy Lahti (Anna collection) / 2nd hand
shoes / Andiamo (old)
socks / H&M (old)
scarf / Balmuir
earrings / 2nd hand
gloves (very old ones)
shirt / Holly&White by Lindex / 2nd hand

tiistai 5. helmikuuta 2019

Naisellinen - pukeutumissanaston pelottava peikko


Eikös tämmönen sammareideni beige tai kameli, tai mikä sana väriä kuvaakaan parhaiten, pitäisi olla helppo väri yhdistää? Olen huomannut, ettei ole.

Olen monenlaista väriviritystä yrittänyt, silloin kun olen vähän enemmän yrittänyt, näiden housujen kanssa, mutta lopputulos on useimmiten antanut mun silmiin kuvan, että beige korostuu jotenkin likaisena. Tai vaihtoehtoisesti asukokonaisuudesta on tullut kaiken kaikkiaan ankea ja kantajastaan väsyneen näköinen.


Mä olen aiemmin ollut tyyppiä, jonka paidanhelma on ennemmin housunvyötärön päällä kuin sen alle sullottuna. Nyt kokeilin jälkimmäistä ja se toimikin aika kivasti. Olen myös pitkään kulkenut paita viimeiseen nappiin ylös asti napitettuna, mutta varovasti kokeillut nyt sitäkin, jos vaikka ihan hitusen uskaltaisi höllätä ja avata napin tai kaksi.



Mä vähän luulen, että mä olen pukeutumisessa välttänyt pukeutumistyyliä nimeltään naisellinen. Huh. Pystyn kyllä tyttömäisyyteen, mutta että naisellinen. Kyllä enemmin olen vähän jätkämäinen.

Tämä ylänapin avaaminen on mulle jo sitä naisellisuutta. Ehkä tyylini on nyt vähän murroksessa ja haen jotain pehmeämpää ja sitä naisellisuutta. Ehkä siksi kasvatan hiuksiani ja ehkä siksi ostin sirommat silmälasit. Ehkä mulla on joku ikäkriisi... tiedättehän ne pyöreät tasaluvut...



Mutta että ensi kertaa, ja juuri tässä asukokonaisuudessa, viihdyin näissä sammareissa, enkä tuntenut itseäni vähän arkisennuhruiseksi


Liekö mielialalla ollut vaikutus, mutta ei muuten itse housutkaan näyttäneet enää yhtään likaisen beigeiltä.



----------

shoes / Pomar
rest / 2nd hand

----------

Alla jotain Spotifyn mulle tarjoamaa. Täytyy tutustua artistiin lisää.




perjantai 25. tammikuuta 2019

Hame- ja suksihaaveita, täh?


Olen etsinyt kirppareilta jo vuosia ihan perus mustaa nahkahametta, mutta tuloksetta. Kuvittelisin, että niitä olisi aikoinaan ostettu ja että jokunen hameista päätyisi kiertoon, mutta ei. Hameelle mulla on aika tiukat kriteerit - polveen asti pituus, (mielellään piilo) vetoketju sivulla tai takana, pelkistetty (ei erikoisia leikkauksia tai krumeluureja. Koska hametta ei ole löytynyt nahkaisena, olen kääntänyt katseeni nyt myös keinonahkaan, mutta haluan senkin laadukkaana, hyvin istuvana ja ommeltuna.


Hame saisi olla samaa mallia kuin tämä punainen mokkaiseni. Ostin hameen kesällä Seinäjoen Fidalta vähän riskillä, kun olin melko varma, etten kuitenkaan uskalla sitä käyttää. Punainen voi joskus olla pelottava väri, varmaan sitten mulle liian näkyvä.

Nyt ekoja kertoja hametta käytettyäni olen ihastunut vaatteeseen palavasti ja se on jäänyt pysyväksi osaksi vaaterekkiäni, jolla pyörii jokapäiväisessä arkikäytössä kiertävät lempihameeni, neuleeni ja paitani.

Ehkä sen mustankin aika joskus vielä tulee.
 



Silkkipaidan hankin viime keväänä Frida Marinan kirpparipuolelta. Tykkään valtavasti sen sinisyydestä ja miten ihanaa onkaan pukeutua silkin lämmittävään syleilyyn. Jos edellisessä postauksessa mainitsin Benettonin, niin tämä harmaa neule on juurikin siltä merkiltä. Kaivoin neuletakin kälyn släktloppis-pussista ja se on ollut siitä lähtien kovasti käytössä.



Talvi näyttäytyy nyt parhaimmillaan. Mä tykkään lumesta ja pakkasesta. Tuuli puhallussuunnastaan huolimatta on välillä ollut vähän raaka, mutta sitäkin pääsee helposti suojaan, kun astuu tieltä metsän puolelle.

Olen käynyt vähän myös hiihtämässä. Viihdyn valmiita pururatoja enemmän omilla laduillani pelloilla metsänrajassa. Hiihdän jollain vaan suksilla, liekö appiukon vanhat ja monotkin kaksi numeroa liian suuret, mutta hyvin ne tuolla pelittää. Vähän olen nyt haaveillut en tiedä kutsutaanko niitä metsä- tai retkisuksiksi. En sellaisista raskaita puisista vaan kevyistä nykyaikaisista, jotka on vähän perussuksea leveämmät. Olisi ihana poiketa suksilla pellolta metsään ja etsiä uusia reittejä, löytää ja ihmetellä.

Talviraikasta viikonloppua <3



--------

silk blouse / Marc Aurel / Frida Marina
cardigan / Benetton / hand me down from my sister-in-law
suede skirt / home made / Fida Seinäjoki
boots / Dockers (old)
 

perjantai 11. tammikuuta 2019

Benettonin väreissä ja poolokauluksista


Kun pukeutumisessa yhdistellään perusvärejä suurina pintoina, mulla tulee välittömästi mieleen 90-luku ja Benetton. Jos tähän asuun vielä lisäisi keltaisen villakankaisen duffelin, niin se olis siinä. 

Benetton ei juurikaan vaikuttanut minun elämääni tuolloin kuin muistaakseni yksien vihreiden sammareiden muodossa, joiden kanssa käytin äidin nuorena kutomaa lyhythihaista keltaista neuletta sekä neuleen alla mitä nyt vaan kauluspaitaa, varmaankin jotain veljesteni kaapista. Sammareita eikä niitä kauluspaitoja minulla enää ole, mutta se keltainen neule löytyy kyllä kaapistani.
 


Sininen neule on 55 prosenttia silkkiä ja 45 rayonia ja se on todellisuudessa syvemmän sininen. Ihan kunnon sinisen värin lisäksi olen viime aikoina huomannut hypisteleväni ja jopa ihan etsiväni poolokauluksia, mikä on sinänsä vähintäänkin outoa, sillä en ole käyttänyt pooloja kuin teininä ja silloinkin muistelisin, että flanellipaitojen alla. Poolokaulukset etenkin sellaiset kunnon korkeat ovat tuntuneet ahdistavilta. Nyt näen paitamallissa valtavasti potentiaalia, ei minkään alla, vaan ihan päällypaitana.

Aika vähän pooloneuleita näkee kirppareilla kuitenkaan. Paitsi ikävä kyllä niitä ketjuliikkeiden tekokuituisenryttyisennyppyisiä. Mua kiinnostaa villa- tai silkkisekoitteiset, mutta ostin tuossa juuri myös ihan perinteisen Nanson puuvillapoolonkin. SPR:ltä. Eurolla. Ruskean.


Ensi viikoksi olen varannut kampaajan. Leikkaus ja kyllä myös väri. Harmaistani en todellakaan aio luopua, vaan ajatukseni on niitä korostaa.



Hyvää viikonloppua <3


-------

silk + rayon blouse / 2nd hand
vintage skirt / Finnkarelia / 2nd hand
earrings / Aarikka? / 2nd hand
boots / Dockers (ten years old)
beanie / made by my sister-in-law
 

tiistai 8. tammikuuta 2019

Helman mitta ja Alanis Morissettea


Maxi- tai midihelmaisia hameita tulee harvoin kirppareilla vastaan, siis tosi harvoin. Melkeinpä se yleisin hameen mitta on mini, vesiraja tai sitten polven yläpuolelle, mitä kirppareilla näkee. Mini ja vesiraja on mulle täysin nounou ja näyttääpä nuo jäävän käyttämättä, jotka ovat ihan säädyllisenkin lyhyitä eli polven yläpuolelle.

Mun hameenhelman mitta liikkuu nykyisin polvet peittäen tai sitten pidempänä. Omistan monta kivaa talvista hametta ja vielä kotimaisilta tekijöiltä. Finnkarelia, Voglia ja Pola <3 Nämä kolme merkkiä on leikkauksiltaan kuin tehty minun vartalotyypilleni eli mallia I.

Mulla on kaksi pitkää hametta. Toinen on kuvissa näkyvä ja toinen villainen Arolan. Molemmista tykkään paljon, tästä Voglian ruskeasta ehkä jopa vielä enemmän.

Nyt juuri tässä sysitalven pimeimmillä hetkillä aloin pohtimaan, että minkälaisia kesähameita mulla on ja tajuan, ettei mulla ole kuin yksi farkkuhame. Tässä samalla tajuan, että kesätyylini taitaa olla hyvin erilainen kuin talvella. Tykkään kesällä käyttää hameita ja mekkoja enemmän lahkeita, mielellään pellavaisia ja puuvillaisia. Ja miksi taas näin, niin sukkahousut tai legginsit kesällä, ei pysty!

Mutta ehkä kuitenkin sittenkin voisin vähän tutkailla kynähamemallisia hameita ensi kesäksi, vintagena kotimaisilta suosikkimerkeiltäni.


Mä melkein jätin tämän laukun kirpparille. Miten hullu se ajatus olikaan. En ole mitään muuta laukkua käyttänytkään kuin tätä hankintapäivän jälkeen. Ikuisuuden minua palvellut feikkipradan reppu löysi vihdoin syrjäyttäjänsä. Tämä laukku on juuri sopivankokoinen aina mukanani kulkeville asioille: avaimet, nenäliinapaketti, kukkaro, puhelin, huulirasva ja kestokassi.




Radiosta tulvahti perjantaina aalloille Alanis Morissetten Head Over Feet, kun olin viemässä lapsia treeneihin. Kakkoseni tuumasi, ettei ole ikinä kuullut tätä ja kysyi multa, ootko sä äiti? Oi kyllä olen ja lauloin radion mukana.

"You've already won me over in spite of me
And don't be alarmed if I fall head over feet
And don't be surprised if I love you for all that you are
I couldn't help it
It's all your fault"
 
Muita Alaniksen kanssa kasvaneita ja hänen lyriikoitaan ulkoa osaavia? =)