torstai 27. kesäkuuta 2019

Vähemmän somea - vähemmän tyyliärsykkeitä


Olen onnistunut välttelemään tietokoneelle istumista varsin tehokkaasti koko kesäkuun ja siksi varmaan blogikin on levännyt. Kesäkuu alkoi ylioppilasjuhlilla, joiden jälkeen melko nopeaa vietin melkein koko viikon Rovaniemellä lentopallon Power Cupissa. Josta toivuttua, lähdimme kesälomamatkalle Pariisiin. Loppukesälle ei ihan hirveästi ole suunnitelmia - mutta ajallisesti ehkä kuitenkin aika paljon jalkapallohuoltajuutta ripauksella Metallicaa.


Muutamia asukuvia on jäänyt julkaisematta ja eka mietin, että aika on ajanut kuvien ohi tai ainakin kesä kevään. Mutta sitten toisaalta taas, aika ei aja tyylini ohi. Vuodesta toiseen kuljen samoissa vaatteissa, joita piristän uusilla kirppislöydöillä.

Tämän postauksen asu on siitä mielenkiintoinen, että voin nyt näin jälkeen päin todeta eläneeni keväällä kokeilukautta. Kokeillen runsaita kerroksia ja tietynlaista huoletonta ja hulvatonta värien ja kuosien yhdistelyä.


Kevät oli selkeästi eräänlainen mielentila, pukeutumisen mielentila. Hauska ja vallaton. Sillä en ehkä enää pukisi tätäkään asua näin runsaasti, vaan jotain muuttaen - keventäen.


Ei sillä, etteikö mieleni olisi edelleen hauska ja vallaton, mutta olen rauhoittunut selkeämpiin linjoihin ja yksinkertaisempaan tyyliin.

Sellainen asia juolahti tässä juuri nyt mieleeni, että voiko sillä olla jotain merkitystä, että viimeinen kuukausi on kulunut vähemmän blogissa ja myös vähemmän koko somessa. Vähemmän jatkuvaa tyyliärsykettä, enemmän eläen as I am.

P.S. Ja vähemmän somea, enemmän kasvimaata, kukkapenkkiä ja kirjojen lukemista.



perjantai 31. toukokuuta 2019

Lakki ja sulkakorvikset - pohjalaista käsityötaitoa



Olen kierrellyt nyt kirppareilla silmät auki etsiskellen kesäksi uutta olkihattua. Löysinkin jo yhden mahdollisen, mutta se oli kokoa liian pieni. Tykkään, että hatuissani saa olla vähän väljyyttä, vaikkakin se on huono yhtälö tuulen kanssa.

En ole löytänyt olkihattua, mutta löysin tämmösen Tella-merkkisen lippahatun. Lakki on juuri oikeaa kokoa ja olen käyttänyt sitä aika paljon viime viikkoina heti sen ostettuani.

Tella KLIK tulee Kurikasta ja valmistaa hattuja jo neljännessä sukupolvessa.

"Tellan toimitusjohtaja ja pääsuunnittelija Liina-Maria Lönntorh seuraa hänen isoisänsä ja isoisoisänsä jalanjälkiä jatkaen Tellan tarinaa. Hän uskoo, että paikallisesti ja eettisesti tuotetut hatut, jotka on valmistettu ekologista materiaaleista ovat asioita, jotka tekevät Tellasta erityisen.", kerrotaan yrityksen kotisivuilla.

Ja voi, onhan siellä mallistosivulla KLIK silmille karkkia, itse kuvatkin jo niin kauniita ja tunnelmallisia.



Sulkakorvakorut ostin, kun vein kahdet kengät ja yhden laukun luottosuutarilleni KLIK Seinäjoella. Oli tosiaan vain tarkoitus asioida korjauspalveluun liittyen, mutta tiskillä ollut korvakoruteline sai minut melkein unohtamaan, miksi olin alunperin tullut.

Nahasta käsintehdyt sulkakorvakorut, tasselit ja vaahteranlehdet olivat suutarin itsensä tekemiä lukkoja myöden. Väreissä oli valita luonnonsävyjä ja kirkkaampia. Olen monesti suunnitellut tasselikorvisten ostamista, mutta aina se on jäänyt. Lopulta jätin vain korjattavat asiani suutarille, korvikset telineeseen ja poistuin. Ajatus kuitenkin jäi mieleeni kytemään ja kun palasin viikon päästä hakemaan kengät ja laukun, ostin korviksetkin. Piti ostaa tasselit, mutta päädyin lopulta näihin sulkiin.





torstai 23. toukokuuta 2019

Liehuvat liepeet ja jaloissa uudet tennarit


Ei voi minkään. Olen hurahtanut löysiin jakkuihin ja takkeihin, joiden liepeet liehuvat tuulessa. Tämä toiseksi viimeisin hankintani on ihan hullu väreiltään ja kuosiltaan ja malliltaan, mutta mä olen vain niin rakastunut.

Pitkään kaapissa ollut persikkainen paitakin somalla kauluksella pääsi vihdoin käyttöön tämän jakun myötä, joka mätsää paidan värin kanssa.



Etsin jo viime kesänä itselleni kaupunkitennareita, mutta en löytänyt sopivia. Olen parisen vuotta seurannut kotimaisen Pomarin suunnittelun kehitystä ja ihastunut joka mallistossa useisiin pareihin. Viimeksi talvella kiiltonahkaisiin maihareihin.

Kevään korvalla bongasin Pomarin instasta herkullisen vihreät mokkatennarit, joiden siivittämänä päädyin yrityksen nettikauppaan. Siellähän oli vaikka mitä potentiaalisia kesäkenkiä. Simppeleitä malliltaan ja väreiltään, moneen tyyliin sopivia.

Lopulta päädyin LEHTI-nimiseen malliin, jota oli saatavilla graniitinvärisenä ja sinisenä. Kengän materiaali on eläväpintaista tweediä.

Kiinnostavan suunnittelun itseäni ilahduttaa merkin kotimaisuus ja kenkien vastuullinen valmistus niinkin lähellä kuin Virossa.

maanantai 20. toukokuuta 2019

Supikkaat - suutarin kautta koristeesta käyttökengiksi


Käytän aika vähän koruja. Toisinaan innostun pujottamaan sormiini sormuksia. Kaula- ja rannekoruihin taivun lähinnä juhlatilaisuuksien alla. Mutta korviksista tykkään ja niitä käytän päivittäin. Siinä kun hammaspesu kuuluu aamurutiineihini, niin kuuluu myös korvisten valinta. Saatan jopa päivän mittaan vaihtaa parin toiseen.

Useimmiten korvalehtiäni koristaa Aarikan korvikset. Tykkään puun keveydestä. Tämä korvissani oleva vaaleanpunainen hiiripari on jäänyt tyystin käyttämättä. Ekana ajattelin kirjoittaa tähän, etten oikein pidä tästä mallista. Mutta kun tarkemmin ajattelen, niin pidänhän, ainakin niin paljon, etten halua luopua.






Sininen kotelomekko on vintagea ja itseommeltu. Mekko on hyvin pelkistetty ja leikkaukseltaan sellainen, että se on helppo pukea vetämällä vain ylleen. Siinä ei itseasiassa ole pukeutumisvetskaria, -neppareita tai mitään muutakaan. Pikkasen olen mekon tekokuituisuuden kanssa kysymysmerkkinä. Kun en tykkää, että vaate yhtään hiostaa. Katsotaan saako tästä joku toinen itselleen soman mekon.


Ostin useampi vuosi sitten kirpparilta kahdeksalla eurolla supikkaat. En ole käyttänyt niitä kuin pari kertaa, sillä nahkapohja oli niin kovettunut, että kenkiä voi kutsua tappoliukkaiksi. Kulkeminen niillä oli hipsuttelua. Viime syksynä mulla meinasi lähteä jalat alta ihan nurmella kulkiessa.

Nyt vihdoin sain kiikutettua supikkaat suutarille ja siellä niihin laitettiin kumiset puolipohjat. Kengät pääsee nyt eteistä koristamasta kunnolla käyttöön.

perjantai 17. toukokuuta 2019

Kuka oli Kurt Kellermann osa 2



Kun edellisen ja sen ensimmäisen kerran löysin kirpputorilta Kurt Kellermannia olin kerrasta myyty. Kirjoitin aiheesta blogiini maaliskuun lopulla KLIK. Ei mennyt kauan, kun selaillessani SPR:n kirppiksen hamerekkiä, pilkisti kaiken sen mustan seasta joku houkutteleva kuosi. Tartuin vaatteeseen ja kiskoin esiin upean grafiikantöiden kaltaisin printein koristellun hameen.

Jep, olin taas myyty. Olen ollut aika monta kertaa myyty tänä keväänä =)


Kokokin osoittautui omakseni. Hameessa on edessä napitus ja sivuilla taskut. Laskokset edessä ja takana tuovat hameeseen mukavaa muhevuutta.


Ja kuten otsikko antaa osviittaa, olemme jälleen Kellermannin äärellä.



Mutta kuka ihmeessä oli Kurt Kellermann? Missä ja koska hän vaikutti?

Niin Mua verkkokaupan sivulta samaista merkkiä olevan tuotteen kohdalta löytyy, että Kellermannia olisi valmistettu Suomessa.


------

sweater / MEXX / Holmström Second Hand
hat / Fredrikson / Holmström Second Hand
skirt / Kellermann of Scandinavia / Red Cross Charity Shop
home made legwarmers / Red Cross Charity Shop
shoes / Vagabond (old)


maanantai 13. toukokuuta 2019

Superhelppo mokkanauha-asuste



Siitä on parisen vuotta, kun kävin haastattelemassa yo-kirjoitusten aikaan abeja ja yhdellä haastateltavista oli kaulaan rennosti kietaistuna ohut nahkainen nauha. Asuste jäi mieleeni ja ajattelin, että voisin samaa joskus kokeilla.



Aikaa vierähti. Ehkä sitä nauhaa olisi saanut ostettua ihan käsityökaupasta, mutta niin kiire minulla ei asian kanssa missään vaiheessa ollut. Muutamia viikkoja sitten silmiini osui kirpparilla pieni muovipussi, jonka päällä luki "mokkanauhaa noin 170 cm 2€". Siinä se oli, mun asusteeni.


Nauha on niin pitkä, että se pitää kietoa kaksi kertaa kaulan ympärille, jos jättää sen päät tähän tyyliin vapaasti.

Tykkään, että tästä tuli aika kiva asuste ja varmasti monen mekon ja paidan kaveri etenkin nyt keväällä ja kesällä.

maanantai 6. toukokuuta 2019

Pitkä mekko farkkujen kanssa


Pitkä mekko ja farkut. Olen aina tykännyt ajatuksesta liittää farkkujen pariksi mekon, mutta se ei ole aiemmin onnistunut. Ongelma on enemmän ollut omassa päässäni kuin oikeasti olemassa. En siis ole tykännyt siitä, että vyön solki pullottaa mekon läpi ja koska minun on vaikea löytää housuja, joiden kanssa pärjäisin ilman vyötä, on farkku+mekko pari jäänyt käyttämättä.

Tämä maailman suurin! esteettinen ongelma jyrää edelleen, mutta olen löytänyt siihen ratkaisun, joka on nimeltään "tarpeeksi löysän mallinen"-mekko.


Tässä mekon parina siis skinny-farkut, jotka olen tähän mennessä nähnyt ainoana parina mekoille. Kunnes luin edellisen postaukseni kommentista blogini lukijan kokeilleen mekkoa leveälahkeisten housujen kanssa ja viimeistellen tyylin vielä isolla huivilla. Tuli heti olo, että ihan pakko kokeilla.

Pakko sanoa, että ei ollut tullut edes mieleeni parittaa mekkoa leveiden lahkeiden kanssa, ja miten hyvältä se ajatuksena kuulostaakaan. Näinkin heti silmissäni Yesterday One More:lta joskus ostamani 70-luvun Jordache-merkkiset farkut, hippimekon ja olalle huolettomasti heitetyn ison huivin. Jalkaan vielä Converset, niin se on siinä.


Edellisestä varmaan voitais päästä siihen, miten yhdistelen vaatteita mielessäni. Mun ei välttämättä tarvitse seistä vaatekaapin edessä tekemässä valintaa, vaan usein yhdistelen jutut mielessäni ja sitten vain poimin asun ylleni kaapista. Tämän postauksen asu on yksi sellaisista, mielessä muokatuista.


Olen vihdoin päässyt alkuun vaatteiden korjaamisen ja paikkaamisen kanssa. Niitä olikin kertynyt jo iso ikeapussillinen. Tästä mekosta repesi napin kohta. Olisin voinut korjata asian näkymättömästi, mutta halusin kokeilla paikkaustekniikkaa, jonka tarkkasilmäinen huomaa, mutta valiten paikkauskankaan värin niin, ettei paikkaus hypi silmille. Ja korjaushan jää kokonaan piiloon, kun napittaa mekon alas asti.

Oikeastaan olen jo kerran muokannut mekkoa. Siitä puuttui yksi nappi ylempää ja koska en löytänyt varastoistani vastaavaa, siirsin alimman napin paikkaamaan sen puutetta. Mekon käyttöä se ei haittaa, koska nappilista ulottuu tarpeeksi alas ilman sitä yhtä puuttuvaakin.

Olen nauttinut ihan valtavasti hetkistä ompelukoneen ja käsillätekemisen kanssa. Omassa yksinäisyydessäni, ilman mitään ärsykkeitä. Seuraavaksi ajattelin kokeilla housujen kaventamista, eli olisi askel kohti kirpparilta löytämieni vaatteiden muokkausta itselleni sopiviksi ja miksei muillekin, mikä myös kiinnostaisi.


------

dress / Mattlin / hand-me-down from sis-in-law Tuire
earrings / 2nd hand / Keltainen kirppis Pietarsaari
shirt and jeans / H&M / 2nd hand
shoes / Vagabond Grace

perjantai 3. toukokuuta 2019

Rohkeasti yhdistellen huippumukavaksi kokonaisuudeksi





Tässäpä sitä olisi puettuna ylle kaikkee sitä, mitä vaaterekiltä löytyi puolipitoisena. Sanoisin, että asukokonaisuus oli todella todella mukava. Joustavia materiaaleja ja monta kerrosta pitämään kylmän loitolla.

Kuvat on otettu lähimetsässä, jonka pienelle rinteelle keskipäivän aurinko paistoi mukavasti lämmittäen. Metsän ulkopuolella sää oli ihan jotain muuta, kylmää pohjoista tuulta.



Kengät Pomar / villasukat Bertta-mumman kutomat / sukat Lindex? / loput muiden vanhoja vaatteita


Velourtakin sain ystävältäni Heliltä. Se on ollut käytössä nyt ihan päivittäin. Aluksi vähän epäilin, löytääkö se ikinä paikkaansa pukeutumisessani, mutta se onkin osoittautunut ihan huipuksi.

Olen rohkeasti heittänyt sen pariksi mekoille ja hameille. Farkkujen kanssakin se on ihan yliveto, kun alle heittää jonkun simppelin t-paidan tai topin.

Se mikä takissa vähän häiritsee on se, että se on nurjalta puolelta valkoinen eli tuo kaikki tumma väri lienee siis painettu valkoiselle velourille (voiko näin olla?). Mutta siis jos esimerkiksi haluaa kääntää hihoja, näyttää se vähän epätyylikkäältä tai ainakin itseäni asia häiritsee.


-------

Katsoin tuossa dokumentin Lady Gagasta. En ole Gagaa tuntenut kuin näyttävistä gaala-asuistaan. Musiikki on jäänyt vähän taustalle, enkä ehkä ole erityisesti pitänyt siitä discopopista, millä hän uransa aloitti. Mutta tämä pari vuotta sitten julkaistu levy Joanne sen sijaan säväyttää. Levyllä on pari ihan timanttibiisiä, kuten tämä Joanne. Ja tuo hänen lauluääni saa kyllä mulla karvat pystyyn ja kylmänväreitä kulkemaan selkäpiitä.


tiistai 30. huhtikuuta 2019

Hippimekko - olisko tässä vuoden kirppislöytö?


En tiedä, mikä se prosentti on, että voi käydä näin hyvä munkki ja mäihä, kun minulle kävi tämän mekon löytämisen suhteen. Eikä vielä se, että silmiini osuu kotoisalla pikku lähetyskirpparillani jotain näin kaunista kuin tämä mekko on. Eikä vielä sekään, että se on kotimaista vintagea.

Vaan se, että se kaiken hyvän lisäksi on juuri minun kokoa!

Ostin mekon sovittamatta ja kyllä kuulkaan kotona riemusta kiljuin ja tanssin, kun vetoketju solahti sujuvasti kiinni ja toinen ilonaihe oli, että hihan suut olivat sopivat.

Ehkä 90 prosenttisesti vanhoissa vaatteissa on minulle ongelmallista tiukat hihansuut, joka taas johtuu siitä, että hihat ovat aina liian lyhyitä eli kalvosimet asettuu jonnekin kyynärpään ja ranteen väliin. En ole vielä keksinyt, millä asian ratkaisisin.

Mitä jos napin ja napin reiän väliin laittaisi kuminauhan, niin että nappia ei tarvitsisi laittaa ollenkaan kiinni? Olenkohan Metsäntyttö nähnyt sinun blogissasi joskus vastaavanlaisen virityksen?





Tähän loppuun voisin kertoa etikettivirheen, minkä tein mekon kanssa. Kävin siis juttukeikalla lauantaina kansallisen veteraanipäivän juhlassa ja tällä mekolla. Kun sitten vasta eilen huomasin viime viikolla lehdessä olleesta kutsusta, että siinä luki musta puku. Auts.

Mutta ehkä nyt kuitenkin tärkeintä, olin paikalla.


perjantai 26. huhtikuuta 2019

Kiitos, kun luette blogiani!


Nämä lämpimät päivät on kyllä jotain niin ihmeellistä ja epätodellistakin. On vaikea uskoa, että ulkona pärjää ilman takkia ja aamulla ihan väkisin käsi hakeutuu etsimään pipoja ja hanskoja. Eilen iltapäivällä istuin kotiterassilla villatakissa ja kuumissani, jos vaikka kuitenkin hetken päästä tulee kylmä - samaan aikaan kun lapsi vetää pihalla sortseissa ja t-paidassa. Mieleni ei tosiaankaan anna periksi paljaille nilkoille ja kesäkengille.






Pukeutumisessani olen kuitenkin raivannut talven tummia värejä ja lämpöisimpiä materiaaleja pois kesän tieltä. Samaan syssyyn kirppislakkoiluni on tehnyt sen, että pyöritän jo omistamiani vaatteita entistä tehokkaammin ja kekseliäämmin - rohkeammin. Huomaan iloitsevani vaatekaappini sisällöstä  ihan eri tavalla kuin pitkään aikaan. Olen kuin löytänyt sen jonkun kadonneen riemun, joka syttyy uuden luomisesta, värien ja kuosien miksaamisesta, vanhan kierrättämisestä.



Olen koko kevään kyseenalaistanut blogin kirjoittamista. Some kokonaisuudessaan ei oikein sovi minulle - tykkäysten tavoittelu, lukijamäärien kasvattaminen, ajoittainen kateuden tai riittämättömyyden tunne tai oman tekemisen vertaaminen muihin. Kun osaisi tavallaan vain tehdä itselleen ja omalla tyylillä. Ja enimmäkseen osaankin ja sitten taas tulee välillä niitä raastavampiakin hetkiä.

Ja silti jatkan, enkä poista yhtäkään sovellusta puhelimeltani tai sulje blogitiliäni, vaikka en pidä niistä ajatuksista mitä tämä kaikki minulle välillä tuottaa.

Mutta tiedättekö. Mä vain niin tykkään ottaa näitä asukuvia, kertoa kuvina sen mitä olen luonut kirppislöydöistäni. Tykkään valokuvata ja etsiä uusia kuvakulmia, tuoda esille vaatteen kuosin, kiinnostavan leikkauksen tai jonkun yksityiskohdan. Parasta on kun kuulen, että joku on inspiroitunut blogistani.

Ja siksi blogiin ilmestyy taas uusi postaus edellisen jatkoksi jo kuudetta vuotta.

Kiitos, kun luette blogiani. Google analytics kertoo, että kyllä teitä siellä on ja jo paljon uudelleen palaavia. En mä varmaan blogiani olisi näin kauan pyörittänyt, jos tätä ihan vain itselleen kirjoittaisi. Ja kiva, kun käytte jättämässä viestejä kommenttilootaankin.

Aurinkoa teille kaikille!


<3<3<3

Kaisu-Leena

tiistai 23. huhtikuuta 2019

Yhden päivän kaksi asua


Aamulla skarppina toimistopäivään. Pitkät takit on mulle vielä vähän vieraita elementtejä. Olen tutustunut niihin oikeastaan vasta tässä viimeisen puolen vuoden aikana, kun ostin elämäni ensimmäisen pitkän villakangastakin kirpparilta.

Pitkä villakangastakki olikin ihan loistava. Kun joulun aikaan oli juhlia, oli ihana heittää kevyen juhlamekon päälle pohkeeseen ulottuva takki, eikä palellut ollenkaan (samoin kuin aattona, kun saunan päälle lähdettiin käymään hautuumaalla viemässä kynttilöitä).

Sillä samaisella pitkiin takkiin tutustumismatkalla olen edelleen. Tämän mustan kotimaisen Femitexin vintagetakin ostin Pietarsaaren Keltaiselta kirppikseltä vitosella. Emmin kyllä tuon A-linjaisuuden kanssa sekä mustan värin. Mutta takin materiaali on uskottavan raskas trenssitakiksi ja kangas laskeutuu upeasti. Tykkään.
 



Samana iltapäivänä lähdin vielä äkkiselleen käymään kirpparilla. Huvitti kokeilla jotain ihan täysin fiiliksen mukaan, liikoja peiliin katsomatta. Ja tämmönen siitä tuli. Farkut ja college ovat samat kuin aamulla, muuten kaikki meni uusiksi.

Tämä hassu ruskea takki, joka muistuttaa kyllä vahvasti aamutakkia, tulee Oravaisten verkatehtaalta. Yhtä lailla tämänkin takin pituus tekee siitä lohduttavan lämmittävän ja olen käyttänyt sitä paljon viime kesänä tai no viime kesän niinä päivinä, kun ei ollut ihan niin helteistä ja etenkin iltaisin. Ehkä voisin sanoa vältteleväni keinokuituja, mutta tässä tapauksessa ne tekee tästä vaatteesta just niin ihanan pehmoisen ja lämpimän, tuuleltakin suojaavan.




Semmonen tarina kera kevään ensimmäisen krookuksen.