tiistai 4. joulukuuta 2018

Takkihöperön tunnustuksia


Myönnettäköön, että mun on vaikea vastustaa, jos löydän kirpparilta ihastusta herättävän takin. Eihän siinä nyt sinänsä mitään ongelmaa ole hankkia, mutta se säilytys. Takki vie aika paljon tilaa, eikä sitä viikata kaappiin vaan se tarvitsee aina henkaripaikan. Henkaripaikan, jota ei ole tai ainakaan kohta ole.



Meidän lähetyskirppari on muun muassa siitä ihana paikka, että sieltä voi ostaa asioita vitosella pussillisen. Ja esimerkiksi tämmönen pileevuorinen takki hulahtaa helposti pussiin ja sen päälle mahtuu vielä vaikka mitä.

Takki on varsinainen lohtuvaate, sellanen tylsänkin kelin pelastaja, jonka pehmeyteen kietoutua. Kuvia ottaessa kelit oli kaikkea muuta kuin tylsät. Lunta ei ollut satanut vielä yhtään, mutta luonto oli kääriytynyt paksun kuuraan ja loi pirteän talvista tunnelmaa. Sitte tulikin vesisade, pöh.



Palatakseni vielä siis siihen takkihöperyyteen, niin en taida pystyä olemaan ostamatta, kun kirpparilta löydän ja ihastun. Mietitään sitä säilytysongelmaa sitten, kun kerta kaikkiaan ei enää yhtään mahdu.


Kuvissa vielä vanhat lasit, nythän mulla on jo uudet KLIK.

1 kommentti:

  1. Toinen takkihöperö ilmoittautuu! :D Mulla on niin monta takkia, ettei tosikaan. Joka kaappi ja komero on täynnä mun takkeja. Mutta... mä käytän niitä, enkä halua luopua yhdestäkään. Tykkään vaihdella asuja etenkin takkien avulla. :)

    VastaaPoista