perjantai 27. heinäkuuta 2018

Korrektisti kukkamekossa



Jos mekko on pitkä, sininen ja siinä on pieniä kukkasia, on se silloin mun. Tämä pilkisti vain vähän Fidan muhkeasti täytetyn vintagerekin uumenista. En tarvinnut kuin pienen vilahduksen kuosia, kun jo lähdin tekemään henkaririvistöön tilaa, että pääsen vaatteeseen käsiksi.

Ja eikä miten kaunis mekko sieltä löytyikään ja juuri kokoiseni ja kotiompelijan tekemä ja ja ja... <3



Olen vähän kaivannut normaalia seitsemästä neljään työarkea ja työelämää kotitoimistoni ulkopuolella. Oikeastaan lähinnä siksi, että saisi pukeutua ja vähän meikata ja käyttää niitä parempia kenkiä. Nyt suurin osa hienouksistani jää tyystin käyttämättä.

Olen myös pohtinut, mikä se ala olisi, jossa voisin pukeutua juuri niin kuin tykkään. Mietin edellistä työtäni rakennusalalla ja asiakastapaamisia siellä, niin kyllä aika korrektisti pukeuduin tapaamisiin siisteihin farkkuihin ja yläosiin kuin että olisin lähtenyt kukkamekossa. Kahdesta syystä. 

Ensimmäinen on se, että pelkäsin uskottavuuteni kärsivän. Tähän ei vaikuta se, että rakennusala on miehinen. En koskaan kokenut vähättelyä siksi, että olisin nainen. Päinvastoin kohtasin vain mahtavia tyyppejä. Siis kyse oli enemmänkin yleisestä hyväksynnästä olla erilainen. Vaikea vähän selittää mitä tarkoitan. Toinen asia oli se, että koin itseni varmemmaksi pukeutumalla niin kuin kaikki muutkin pukeutuu, korkokengistä sain ryhtiä ja voimaa. Oliko tuossa edes yksi vai kaksi asiaa, ehkä nivoutuvat tavallaan yhteen.

Toisaalta taas nyt kun teen toimittajan töitä, niin edelleen lähden keikalle niissä farkuissa ja peruspaidoissa. Ei mitään krumeluureja. Käytännöllisyys on yksi pointti ja huomaamattomuus toinen esimerkiksi yleisötapahtumissa. Mutta ehkä kuitenkin ripottelen persoonallisuuttani enemmän esille tässä kuin edellisessä työssäni.

Lopputulema lienee se, että ellen joskus työskentele vintageliikkeessä, niin luultavasti pukeudun töihin perusperusperus, olkoon työnantajani sitten kuka tahansa. Fiilistelen sitten kukkamekoissani vapaa-ajalla. 


-----

homemade dress / Fida
bag / 2nd hand 
sandals (old)
 

5 kommenttia:

  1. Hieno löytö! Ja kyllä se helposti mullakin syksymmällä ne farkut arkena jalkaan sujahtaa, kun pitää vaikka vain lapsia saatella taksille tai kauuppaan mennä. Kesällä on helppo olla hamekansalainen, kun muutkin niitä käyttää. Muuhun vuodenaikaan se on erikoisempaa. Se on jännä juttu, sitä haluaa pukeutua omanlaisellaan tavalla ja silti ei halua erottua liikaa joukosta... Miksi sitä ei voisi olla niin rohkea, että pukeutuisi vain juuri niin kuin haluaa? Mukavaa heinäkuun loppua ja mukavia pukeutumishetkiä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin totta, että kotona pukeutuu niin kuin haluaa ja sitten hetkellä kun on poistumassa kotoa ja viimeistään siinä kun vilkaisee vielä peiliin, niin helposti vaihtaa ylleen farkut, ettei erottuisi niin joukosta.

      Mutta eilen olin rohkeasti kaupassa intianpuuvillahameessa ja vyötärölle solmitussa kukkatopissa =)

      Mukavia pukeutumishetkiä ja kiva, kun käyt kommentoimassa blogissani =)

      Poista
    2. ...siis kukkatopin helma solmittuna vyötärölle...

      Poista
  2. Tästä heräsi paljon tuttuja ajatuksia ja muistoja ajalta, kun olin töissä kunta-alalla. Vaatekaappi pursuili ihania juttuja, joita en viitsinyt tai kehdannut käyttää. Vaikka olinkin toimistotyössä/viranhaltijana aina pukeutunut vähän erilailla kuin työkaverini, en todellakaan pukeutunut miten "oikeasti" halusin pukeutua. Uskottavuuden pohtiminen ja muiden pukeutumiseen sulautuminen... ne tulivat silloin osaksi omaa pukeutumista melkein huomaamatta. Koska paikkakunta oli niin pieni ja olin töissä kunnalla, en oikein osannut vapaa-ajallakaan pukeutua niinkuin halusin. Tuskailin tosi usein sitä, kuinka paljon vaatekaapissa oli vaatteita, joita en koskaan käyttänyt, tyylikriiseilin jatkuvasti.

    Nyt kun vintagekauppiaana pukeudun ihan miten lystään, tosi paljon suurempi osa vaatekaappini sisällöstä on aktiivisessa käytössä. Kaikista ei tule vintagekauppiaita (tai mistäs sen koskaan tietää ;) ...) ja pääasia lienee, että saa jossain elämän alueella pukeutua niinkuin haluaa, ja parasta tietty, jos on rohkeutta pukeutua omaksi itsekseen joka päivä, työstä ja elämäntilanteesta riippumatta. Ihan helppoa se ei aina ole, nimim. kokemusta todellakin on! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä juuri mietin huomisen päivän työvaatteita - farkut, pitsicollege, converset ja kirkkaanpunainen maiharitakki. Uppoan oikein hyvin massaan. Mutta hei, kaikki muut paitsi kengät on kirpparilta, että on sekin jotain =)

      Mutta tiistaina aion repäästä ja uskaltaa laittaa pantterineuleen!!

      Poista