lauantai 17. helmikuuta 2018

Tyyli muuttuu, maatuskahuivit pysyy


Tänään kun astuin aamulla ovesta ulos, tuoksui siellä hiihtokilpailut. Siis lapsuuden hiihtokilpailut. Ja kevät. Osallistuin lapsena innokkaasti paikkakunnan hiihtokisoihin ja vähän maakunnassakin. Olin ihan kelpo hiihtäjä, mutta ikuinen kakkonen omassa ikäluokassa ja hyvä ystäväni oli aina se nopein. Paitsi sen kerran voitin, olisiko ollu koulun omat kisat -  ystäväni oli flunssassa eikä pystynyt osallistumaan... 

Hiihtäminen oli kyllä lapsuuden parhaita talvihuveja. Muistan ponkaisseeni aina hiihtokisoja ja Marja-Leenan hiihtoa katsottuani ulos hiihtämään. Koulusta saatu hiihtokortti täyttyi helposti kilometreistä.

jacket / Marimekko / 2nd hand // scarf and lace shirt / 2nd hand // shoes / Andiamo (old) // beanie (old) // jeans / Reach (sale)

Pukeutumisessa olen jämähtänyt muutamaan pariin farkkuja ja samaan mustaan neuleeseen. Juuri nyt en innostu yhtään siitä mitä vaatekaappini tarjoaa. Kaipaan rokahtavaa suoraviivaisuutta. Haaveilen kapeista nahkahousuista, mutta hitsi kun ne maksaa rahaa. Ja uudet maiharitkin olisi tarpeen. Nämä kuvassa näkyvät alkavat olla tiensä päässä. Näin eräällä amerikkalaisella bloggaajalla mageet Dr Martensit, mutta näyttää siltä ettei niitä saa enää mistään. Voisikohan valmistajalle laittaa kyselyä, onko mallia vielä tulossa lisää tuotantoon.

Mutta jotain tuttua ja turvallistakin, maatuskahuivi tämä iso tai sen pienempi veikka lämmittävät joka päivä. 

Mitäs muuta... CMX:ltä ilmestyi uusi Albumi. Tykkään. Olen kaverin kanssa menossa katsomaan bändiä Rytmikorjaamolle, liput jo ostettu!




2 kommenttia:

  1. Maatuskahuivit <3

    Tykkäätkö hiihtää edelleen? Ihan pienenä lapsena mä inhosin hiihtämistä ja minusta on olemassa ihan kauheita valokuvia, joissa raivoan ja huudan naama punaisena, räkä poskella ja sukset jalassa, koska en halunnut hiihtää. (Herää kysymys, miksi minusta on otettu tällaisia kuvia, mutta kai vanhemmilla oli syynsä...) Kumma kyllä, ala-asteikäisenä innostuin hiihtämisestä. Eipä niin, että olisin kerännyt kilometrejä, osallistunut kisoihin tai mitään, mutta tein itse ladun meidän pihalle ja joskus kävin hiihtämässä jonkun pellon ympäri ihan vapaaehtoisesti. Nyt edellisestä hiihtokerrasta on aikaa, varmaankin yli kymmenen vuotta. Kun asuin Lappajärvellä, ajattelin parikin kertaa hankkivani sellaiset leveämmät eräsukset, joilla olisi voinut mennä metsän hangille hiihtelemään. (En oikein innostunut niistä paikallisten himohiihtäjien valloittamista, puunatuista laduista.) Pelkäksi aikeeksi jäi se suksien hankkiminen kumminkin. :)

    VastaaPoista
  2. Tykkään hiihtää edelleen ja just täällä omissa oloissani kotopelloilla. Nyt kun lunta tosissaan on, niin kunta ajoi meille ladun tähän koron likelle. Mä hiihdän appiukon vanhoilla suksilla, joiden monot on mulle ainakin 2 numeroa liian suuret =) Mutta passaa mulle aivan hyvin. Mettäsuksista haaveilen minäkin.

    VastaaPoista