torstai 25. tammikuuta 2018

Ajurinlakki ja palmikkoneule



Ajurinlakkini on saanut rauhassa pölyttyä eteisen hattuhyllyllä. En muista koska sitä olisin viimeksi käyttänyt. Se on ehkä minulle kokoa liian pieni. En ole kuitenkaan halunnut siitä luopuakaan, sillä se on kotimaisen, eteläpohjalaisen ja kurikkalaisen Tellan tuotantoa. Löysin hatun ja toisen samanmerkkisen kerran penkoessani paikallisen sekatavarakauppamme alekoria. 

Samaisessa korissa oli myös 90-luvun hittihattuja. Niitä joissa on päälaella värikäs tekokarva. Hattuja muuten näkyy taas ainakin talviurheilulajien kisakatsomoissa tai ehkä eivät ole sieltä ikinä ihan täysin kadonneetkaan.

Inspiraation kaivaa ajurinlakkini löysin Orchid Greyn blogista. 



Puuvillainen palmikkoneule on viimeisin kirppislöytöni. Ostin neuleen viime viikolla ja olen tainnut käyttää sitä päivittäin. Palmikkoneuleissa on jotain mikä kiehtoo minua ihan valtavasti. En niitä hamstraa, mutta hypistellä täytyy kirppareilla sekä arvioida joka kerta, olisiko tämä kotiin kantamisen arvoinen.

Tässä neuleessa viehättää erityisesti sen korkea kaulus.



Eilen pyrytti vielä lunta, nyt ikkunaa vasten hakkaa silkka vesisade. Vähän jännittää missä kunnossa meidän kirkolle johtava tie on iltapäivällä ja illalla. Olemme lähdössä illalla Seinäjoelle katsomaan Sonata Arcticaa. Aamulla tielle oli tuotu hiekkaa sen verran, että ajaminen oli suht turvallista, kun vein lapset kouluun (taksi oli myöhässä juurikin kyläteiden liukkauden takia). Toivottavasti saadaan lisää soraa päivän mittaan.



------

down jacket / Esprit (old)
hat / Tella / finnish design
earrings / Aarikka / 2nd hand / finnish design
sweater / S.T.I / 2nd hand
jeggings / Reach
shoes / Andiamo




sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Uuden kokemuksen rikastama viikko




Pakkaspäivien the vaate on ollut pari vuotta sitten Holmström Second Handilta ostamani turkki. Ei tämän lämpimämpää, kun pakkanen huitelee kymmenessä ja kylmä viima puhaltaa saaden sään tuntumaan vielä viisi astetta kylmemmältä. 

Takki on ommeltu pienistä turkismateriaalin palasista ja on taatusti vaatinut työtunteja. Hienoa käsityöosaamista.




Itkua, naurua, kiukkua, väsymystä, onnistumisen iloa. Sitä kaikkea on sisältänyt viime päivät. 

Mutta jos summaa päivät yhteen niin kyllä tässä positiivisen puolella ollaan. Sydäntä lämmitti todella, kun sain perjantaina kollegaltani positiivista palautetta työstäni. Viesti tuli jotenkin niin täydelliseen saumaan, lämmitti ja kannusti.

Mikä on jäänyt päällimäisenä ja merkittävimpänä mieleeni viime päiviltä on kun sain vetää päähäni kypärän ja hyppäsin ralliauton kyytiin jääradalla. Voi jestas, se oli hieno kokemus. Pystyn nyt vielä paremmin ymmärtämään, miksi joku haluaa harrastaa autourheilua. Vauhti hurmaa. Tykkään itse seurata rallia, jos se kulkee tästä meidän kylän läpi. Rallikatsomossa on oma tunnelmansa; perhe, grillimakkaraa ja huurteista juomaa.

Ensi viikosta on tulossa kiireinen. Toivottavasti kuitenkin vähän tasaisempi kuin tämä viikko.

Biisivalinta liittyy ehkä sillä tavalla viikkoon, että olen kuunnellut todella pitkästä aikaa vähän raskaampaa musiikkia. Megadethin Coundown to Extinctionilla on aina paikka sydämessäni - back to the teenage years.




keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Oi ihana talvi



Oi ihana talvi - lumi ja pakkanen. Kävelin eilen iltapäivällä koiran kanssa tavallista reittiämme, pitkin metsän- ja pellonreunaa sekä metsätietä. Aurinko paistoi puiden latvojen tasalta luoden keijumaista valoa kuusien oksistoon ja puiden juurille. Tuuli unohti puhaltaa ja lämpömittari viipyili nollan tuntumassa.





Olin aiemmin päivällä käynyt potkukelkkailemassa ja hiihtämässä, oikeaa murtsikkaa pellolla. Ensin talsin suksilla itselleni ladun ja ehkä noin kolme kierrosta hitaasti latua kierrettyäni, sitä pystyi jo vähän hiihtämään. En tarvitse pururataa ja valmista latua, kiireettömyys pellolla ja metsässä on paras.



Iltapäiväkävelyllä mieleeni palasi yhtäkkiä lapsuuden talvet. Kun koulun jälkeen vedettiin sukset jalkaan ja hiihdeltiin pitkin teitä ja peltoja. Pystyin aistia miltä talvi tuntui ja tuoksui silloin. Kauluksen välistä niskaan sulava lumi, palelevat varpaat ja punoittavat posket. Hiihdon jälkeen patteria vasten nostetut jalat ja kuuman kaakaon. Pikku Kakkosen ja tiistai-illan kirjastoauton.

Miten olenkaan kaivannut kunnon talvea.


-----
boots / Pomar
rest / 2nd hand


maanantai 8. tammikuuta 2018

KEHÄKUKKA-PALASHAMPOON TESTAUS

Lähdin vuodenvaihteessa testaamaan joskus serkultani saamaa kehäkukka-palashampoota. Merkkiä en enää muista, kun shampoon kääre on ehtinyt hävitä.




Nykymaailman pesuhuoneita ei selvästi ole suunniteltu palashampooystävällisiksi. Mihin ihmeeseen palasen laittaa, kun tilassa ei ole kuin pulloille suunniteltu ritilähyllykkö? Ratkaisin asian lopulta etsimällä kaapista pienen lautasen ja asetin shampoon sille. Että pala kuivahtaa käytön välillä, asetin sen alle vielä pienen keittiösienen. Koko komeus löytyy nyt pesuhuoneessa olevan kenkähyllykön alemmalta ritilältä. Ei kätevää eikä nättiä, mutta mahdollista. (Sellaista säilytysideaa olen kehittänyt, jos shampoolle virkkaisi pienen naulaan ripustettavan pussin.)


Sitten käyttökokemuksiin noin kahdeksan hiustenpesukerran jälkeen. Kun shampoon on hieronut käsiin ja sitä alkaa levittää hiuksiin, niin saippuan vaahto tuntuu noin kaksi sekuntia, jonka jälkeen tulee tunne kuin tukkaan ei olisi laittanut mitään. Pitäisiköhän shampoota lisätä pään eri osiin useamman kerran? Olen päätynyt olemaan lisäämättä. Shampoo ei siis juurikaan vaahtoa tai vaahto ainakin sammuu tosi nopeaa. Onko sen tarpeen vaahdota?


Pesukertojen jälkeen hiukset eivät todellakaan tunnu samalta kuin tavallisen shampoon jäljiltä eli minun tapauksessani pörröisiltä ja ilmavilta, jotka yhdistän puhtauteen. Hiusten kuivuttua ne tuntuvat ja näyttävät vähän tahmaisilta kuin hiuksiin olisi laittanut muotoilutuotetta. Positiivista parin viikon testauksen jälkeen on, että palashampoota käyttäessäni minun ei tarvitse käyttää hiustenhoitoaineita tasoittamaan pörröisyyttä.

Palashampoon käyttö on herättänyt paljon kysymyksiä aiemmassa tekstissä esille tulleiden lisäksi. Miltä näyttää ja tuntuu puhtaat hiukset? Peseekö tavallinen shampoo liian puhtaaksi? Mitä jos lähden matkalle, mihin pakkaan shampoon? 

Vähän on nyt siinä ja siinä, jatkanko shampoon testaamista vai siirränkö sen käsienpesualtaan reunalle. Ehkä sinnittelen testin äärellä vielä vähän aikaa, ehkä täyteen kuukauteen asti. Kiinnostaisi myös kokeilla jotain toista vastaavaa tuotetta. Marseillesaippua sopii käsittääkseni myös hiustenpesuun?


maanantai 1. tammikuuta 2018

SATSASIN UUTEEN KAULAHUIVIIN


En ole ostanut pitkään aikaan itselleni mitään. Olen käynyt tosi vähän kirppareilla viime aikoina. Ja tuli ne veronpalautuksetkin. Huivista on sitten iloa moneksi vuodeksi. 

Näin vakuuttelin itselleni ennen kuin astuin putiikkiin ostamaan joululahjaa itse itselleni. Vielä tarvitsi päättäväisesti kävellä huivien luon. Pitää kiinni päätöksestä, että haluan laadukkaan kashmirhuivin. Perääntyä ei saanut, vaikka hintalappu laittoi haukkomaan henkeä. Maksu kassalle ja huh.

Se on nyt minun, musta Balmuirin kashmirvillahuivi ja se on i-ha-na, pehmeä ja lämmin. Se on kaipaamani yksivärinen. Ja lisäksi se on niin musta, kun ole kieltänyt värin olemassa olon toista vuosikymmentä.




Äidiltä joululahjaksi saamani kynsikkäät ovat myös olleet ahkerassa käytössä. Käsineet löytyivät joulumyyjäisistä. Ne olivat silmiinpistävän erilainen pari kuin kaikki muut neuletyöt myyntipöydällä, jotka olivat enemmän perinteisiä. Mustan pohjan päällä punaisia virkattuja kukkia ja vielä pitsikoristeiset reunat. Rakkautta ensisilmäyksellä.

-----

hat / Holmström Second Hand
jacket / Femitex  / finnish vintage
skirt / Marc O'Polo
half mittens / gift
scarf / Balmuir
boots /Dockers