tiistai 26. syyskuuta 2017

Vähän väsynyt ruuhkavuosiäiti






Lievästi voin sanoa väsyn painaneen viime aikoina. Vielä kymmenen vuotta sitten en todellakaan olisi ymmärtänyt, mitä tarkoittaa elämän ruuhkavuodet. Mutta nyt käsite on kirkastunut. Se tarkoittaa sitä, että olet menossa/tulossa/tekemässä jotain keskimäärin 14 tuntia päivässä.

Otimme perheen kesken käyttöön puhelimiimme kalenterisovelluksen, johon kukin merkkaa menonsa. Jännä juttu, että kuukautta/paria eteenpäin kalenteri näyttää aina melko tyhjältä, mutta pikkuhiljaa se aina täyttyy niin, että menottomia päiviä ei juurikaan ole.

Vaikka meillä on kalenteri käytössä, muistuttelemme silti toisillemme seuraavan päivän jutuista whatsuppissa, tekstiviesteillä tai ihan vanhanaikaisesti sanomalla. Ei siis riitä että on kalenteri, vaan tarvitaan vielä backuppia.

Vaan sattui sitten viime perjantaina kuitenkin niin, että kun olin ajanut tunnin päähän kotoa katsastamaan autoamme, puhelimeni soi. "Kosmetologi" vilkkuu näytöllä. Siinä samassa tajusin, että olin tyystin unohtanut kosmetologin aikani. Eipä siinä auttanut kuin pyydellä anteeksi. 

Että aina ei edes auta, että on kalenteri. Vaan olisi pitänyt vielä laittaa tapahtumalle muistutus edelliseksi illaksi.

Tälle päivälle kalenterissamme on kolme merkintää. Huomisella taitaa olla yksi, mutta toinen pitää muistaa ilman kalenteria. Torstaina oli muistaakseni ainakin neljä ja perjantaina ainakin kolme tapahtumaa. Viikonloppukin ollaan menossa. 

Lisäksi tarvitaan aikatauluttamisen taito, lapsenvahteja ja koiranpissattajia, ravitsevan päivällisen valmistamista sekä varustehuoltoa. On hukassa olevia tavaroita. Reissuvihkoja ja Wilma-viestejä. Harrastusten whatsupp-rinkejä ja sähköposteja. Loputon määrä viestejä, joihin ottaa kantaa. Unohtamatta myöhästyneitä kirjastonkirjoja...
 
Mites teillä?

 

tiistai 19. syyskuuta 2017

Valkoinen neulehame




Mitä aistini juuri nyt hakevat pukeutumiseeni, ovat neulokset ja villantuntu. Pehmeää, rentoa ja lämmittävää. Olen suorastaan ihan höpsähtänyt neulevaatteisiin. 

Hameen ostin SPR:n kirpputorilta Vaasasta. Valmistajaa hameesta ei löytynyt, mutta sen verran tietoa, että hame on valmistettu Suomessa. Materiaaliltaan hame on puoliksi merinovillaa ja toinen puoli on polyakryylia. Villa ja tekokuidun suhde on juuri sopiva, siten ettei hame kutita. Olen aika herkkäihoinen villan kanssa.

Minulla meni useampi vuosi, etten käynyt ollenkaan kyseisellä kipputorilla vai pitäisikö jo puhua 2nd hand tavaratalosta. Taisin lopettaa käymisen silloin, kun kirpputori lopetti asiakkaiden omat pöydät ja siirtyi tähän nykyiseen malliin eli myymään vain lahjoitettua tavaraa. 

Eikä se ongelma ollut tuossa muutoksessa, vaan siinä että heidän hinnoittelunsa oli silloin niin kovaa. Muutama viikko sitten kävin ensikerran useampaan vuoteen SPR:llä ja ilokseni sain todeta, että hinnoittelu oli muuttunut hyvin asiakasystävälliseksi. Iso osa vaatteista myydään 2€/kpl ja pakkohan se on näin olla, että saa tavaran kiertämään.




Mutta siihen neulehöpsöyteen niin ostin samalta kirpputorilta myös pitkähelmaisen neulemekon, josta kuvia varmastikin pian.



---------------

vintage skirt / 2nd hand / Red Cross 2nd hand shop
shirt / Lindex / 2nd hand
jacket / Freaky Nation
hat / Holmström Second Hand
earrings / Aarikka / 2nd hand
silk scarf / 2nd hand
shoes / Andimo
 

perjantai 15. syyskuuta 2017

Pitkästä aikaa kameran kanssa luonnossa


Montya on saanut taas paremmin lenkille viime aikoina. Vanhaherra on muutenkin ollut pirtsakka ja leikkisäkin. Nyt kun osa pelloista on puitu, kävelylenkkimme risteilevät peltojen kautta metsiin ja takaisin pellolle. 

On taas mukava maastoilla ja pitkästä aikaa otin kamerankin mukaan.


Vettä sataa joka päivä. Miten käy Suomenmaassa tuhansien ja taas tuhansien hehtaarien viljeltyjä peltoja? Vieläkö on toivoa, että puimurit pääsevät pelloille?


Tiedättekö, kun äitini totesi, että meidän vehnä ehkä joudutaan puimaan maahan, nousi minulla pala kurkkuun. Kyllähän asian on tajunnut, mutta kun sen sanoo joku ääneen. Huokaus.

Ilmastonmuutoksesta puhutaan usein säiden lämpenemisenä ja että kuinka Suomessa kohta kasvatetaan maissia. Mutta onko se niin, että ilma lämpenee tasaiseksi 15 asteeksi koko vuoden ja koko ajan sataa? Mitä silloin kasvatetaan, ei vehnää eikä maissia. Lanttua ja naurista, ehkä.








Olen heräillyt tällä viikolla useana aamuyönä murehtimaan tai suunnittelemaan, kerran painajaisuneen. Lievää stressiä ilmassa.


Mutta olen tehnyt tällä viikolla valtavasti kivojakin asioita. Mustikoita on taas muutama litra enemmän pakastimessa. Olen tehnyt monta hienoa vaatelöytöä kirpparilta, tänään viimeksi käyttämättömän vintagevillakangastakin alle kahdella eurolla. Myhäillyt tyytyväisenä viime viikonloppuna ottamalleni lehtikuvalle, onnistui nappiin. Juoksemassakin olen käynyt pari kertaa. 

Ollaan juhlittu esikoisen matikankokeen kymppiä ja olen hymyillyt kuopuksen pahvilaatikkoautolle, se on kuulkaa hieno peli se.

"Äiti tällä voisi ajaa Vaasaan oikeaa tietä pitkin" 


Rentouttavaa ja ihanaa viikonloppua! <3

tiistai 12. syyskuuta 2017

Timjamilla maustettu kurpitsapitsa


Kokeilin tänä keväänä ensi kerran kasvattaa timjamia. Keväällä sisälle purkkeihin kylvämäni siemenet itivät lähes sataprosenttisesti ja olinkin vähän hukassa, että mitä ihmettä teen sadoille pikkutaimille. Muutamia purkillisia taimia jaoin eteenpäin, mutta suuri osa jäi minulle itselleni.


Istutin taimet kesähuoneemme viereen penkkiin, jossa ne ovat kasvaneet tuuheiksi puskiksi. Tähän mennessä olen laittanut kuivamaan kolmanneksen. Kovin hallanarka kasvi ei taida olla, sillä tämän syksyn ensimmäisinä hallaöinä en timjamipenkkiä peitellyt, eikä niille käynyt kuinkaan.

Keväällä sain vinkkiä, että näilläkin leveyspiireillä timjami on onnistunut talvehtimaan. Ajattelin peitellä penkin talveksi havujen alle ja sitten vain jännätään, kuinka käy. 

Toisaalta tämä ensikokeiluni osoitti, että vaikka timjami ei talvesta selviäisikään niin sitä on helppo kasvattaa vaikka joka vuosi uusi sato.


Sadon runsaudesta johtuen timjami loistaa läsnäolollaan keittiössäni. On timjamia varmaankin aina ollut maustekaapissani, mutta en ole oikein osannut sitä arvostaa. Ehkä se on se itsekasvattaminen tai mausteen puhtaus, onhan se luomuakin, että timjamini on niin aromirikasta.

Perjantaina leivoin kurpitsapitsaa, jota maustoin runsain käsin timjamilla.


Timjamilla maustettu kurpitsapitsa

Pitsapohja
-2 dl vettä
-2 tl kuivahiivaa
-2 rkl öljyä
-0,5 tl suolaa
-vehnäjauhoja

Valmista pitsapohja ja laita se nousemaan noin puoleksi tunniksi liinan alle.

Täyte
-150 g paseerattua tomaattia 
-1 sipuli
-2-3 valkosipulin kynttä
-puolikas kurpitsa
-1,5 dl turkkilaista jugurttia
-reilu nippu timjamia
-suolaa ja mustapippuria
-juustoraastetta
-fetaa 

Leikkaa sipulit suikaleiksi ja kuullota niitä pannulla miedolla lämmöllä, kunnes pehmenevät. Pilko kurpitsat sekä valkosipuli ja lisää ne pannulle, anna hetken hautua. Mausta paistos suolalla ja pippurilla. Sammuta levy ja lisää ihan lopuksi jugurtti sekä riivi timjamin lehdet varsista.

Kauli pohja. Levitä sille ensin paseerattu tomaatti, sitten täytekastike. Ripottele pizzan päälle murennettua fetaa ja juustoraaste.

Paista noin 25 minuuttia, kunnes pizzan pinta sekä reunat saavat väriä. Itse käytin kiertoilmaa ja 200 astetta.


perjantai 8. syyskuuta 2017

Farkut trasselilaatikosta




Eikö olekin aika mahtava väri näissä farkuissa? Farkut ovat mieheni vanhat. Hän muisteli ostaneensa ne joskus Lahdesta ja siitä on jo vuosia, yli vuosikymmen. 

Kaivoin farkut meidän ulkorakennuksesta laatikosta, jonne viemme puuvillavaatteita, jotka eivät täytä enää hyväntekeväisyys-vaatimusta eli onko vaate niin hyvässä kunnossa, että voisit antaa sen ystävälle

Miksi laatikossa on puuvillaisia vaatteita niin siksi, että ne toimivat hyvin trasselina autotallihommissa.


Farkuissa on varmastikin ollut joku lievä kulutuspesu jo ostohetkellä, mutta lisää tätä käytetyn näköä tuo se, että housuja on, no, käytetty ja paljon. Puvilla on pehmentynyt käyttäjäystävälliseksi ja kankaan väri on sopivasti haalistunut lukuisissa konepesuissa.





Olen aikaisemminkin kertonut, että olen jo aika nuoresta asti lainaillut vaatteita ja asusteita perheenjäsenteni kaapeilta. Vähän aikaa sitten muistin, että se oli jo ala-asteella noin viidennellä luokalla kun vaihdoin koulureppuni isän kovapintaiseen työsalkkuun ja pakkasin siihen koulukirjani ja kynäkoteloni.


------
jeans / Wrangler / my husband's very old jeans
vintage cardigan / Yesterday Once More
bag and shirt / 2nd hand
shoes / Converse
earrings / Red Cross second hand store
 

tiistai 5. syyskuuta 2017

Naurisrieskat


Kylvin tänä vuonna ensimmäistä kertaa naurista kasvimaalle. Tuota vanhaa, aikoinaan perunan rinnalla loistanutta juuresta. Ne itivät hurjan hyvin ja kasvua on ollut hieno seurata koko kesän. Nyt kun pääsin tekemään vetämään maasta kauden ensimmäisiä nauriita, jouduin harmikseni toteamaan niiden olevan lähes täynnä madonreikiä. Ikävä kyllä ruokaa niistä valmistaessa 2/3 osaa juureksesta päätyy kompostiastiaan.

Nauris on omassa keittiössäni harvinaisuus. Se löytyy vain hyvin hyvin harvoin ostoslistaltani ja enpä tiedä löytyykö sitä kuinka usein yleensäkään kaupasta.

Madonrei'istä kuitenkin viis ja keksimään miten hyödyntää se vähäkin, mitä kuorimisen jälkeen juureksesta saa irti.
 
 

Yksi nauris syötiin sellaisenaan raasteena, ei ollut oikein hyvää. Pari sen kaveria päätyi jauheliha-perunalaatikkoon. Selvästi parempaa kypsänä. Viime viikolla kokeilin myös naurisrieskoja. Ne oli hyviä, etenkin juuri uunista tulleina.


Naurisrieskat

4 dl naurissosetta
1 tl suolaa
0,5 dl öljyä
1 muna
2 rkl kuivahiivaa
2 dl ohrajauhoja
3 dl vehnäjauhoja

Keitä ja soseuta nauriit. Anna soseen hieman jäähtyä. Lisää siihen suola, öljy ja muna sekä jauhot, joihin on sekoitettu hiiva. Anna taikinan kohota 20 min. 

Laita uuni lämpiämään 200 astetta. Tee taikinasta pellille ruokalusikalla nokareita. Paista 15-20 min, kunnes rieskat saavat hieman väriä.

Nauti lämpiminä voin kanssa.


Minä leivoin taikinasta pikkurieskoja noin 15 kpl. Alkuperäisellä Kotilieden reseptillä rieskoista tehdään vähän suurempia, jolloin niitä tulee 6 kpl. Vähensin myös suolaa.