perjantai 2. kesäkuuta 2017

Juolavehnä ei sovi yhteen iiriksen kanssa!

Eikä kyllä minkään muunkaan kanssa.



Tätä se on, elämä juolavehnän kanssa. Loputonta nyppimistä ja nyhtämistä. Kun homman saa valmiiksi ja hetkeksi kääntää selän, niin saa taas aloittaa alusta.

Puutarhahommat on minulle sitkeistä rikkaruohoista huolimatta ihanan rentouttavaa tekemistä ja samalla hyvinkin koukuttavaa. En millään malttaisi lopettaa, kun alkuun pääsen. Täydellistä toimintaa myös stressin poistoon ja mielen tyhjentämiseen.




Tämä iirispenkki on odottanut talikkoa ja täydellistä myllerrystä jo pari kesää. Iiris on ihana ja kaunis alkukesän kukkija, joka leviää helposti. Siis kaikin puolin täydellinen kaltaiselleni harrastelijapuutarhurille. 

Mutta juolavehnä! Se puskee parissa vuodessa iiris-istutusten läpi ja sitä on oikeastaan mahdoton saada sieltä pois. Iiris leviää lähellä maanpintaa paksuilla juurimukuloilla, eikä kuokkaa voi iskeä mukuloiden väliin. Ei siis auta kuin kaivaa koko penkki ylös.







Ensin oli aikeissa hylätä koko iiriksen, mutta en sitten malttanutkaan heittää iiriksen juurakoita pois. Päätin antaa kasville vielä mahdollisuuden ja uhmata villiheinää. Siirsin iirispenkin uuteen paikkaan. Eristin niille kasvupaikan paksulla kerroksella sanomalehteä ja koitin puhdistaa mullaan kaikista juurista.

Tiedän, ettei tämäkään konsti pidä juolavehnää ikuisesti poissa, mutta jos vaikka pari vuotta menisi näin.

Kaikki kolme kukkapenkkiäni on nyt siivottu. Tilaa olisi muutamalla uudellekin tulokkaalle. Taimistolle, jee!

-----------------

I just love spring and gardening. It's the most perfect action for minimizing stress level. 
Couch grass (elymus repens) is my garden's enemy number one. Had to dig my iris' up and move them to new cleaned area.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti