sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Harmaan hatun tarina


Kirppiksen ovi käy ja sisään astuu kaksi noin 60-70 vuotiasta tyylikkäästi pukeutunutta miestä. He tulevat muovipussin kanssa ja tiedustelevat, voiko tämän jättää tänne. 

Kyllä, vastaa kirpparilla vuorossa oleva rouva.




Rouva alkaa käydä pussin sisältöä läpi samalla toimittaen itsekseen ja ehkä minullekin.
-Taisivat olla veljeksiä, hän toteaa.
-Joo ehkä niin, vastaan ja seuraan kenkähyllyn takaa, mitä pussista nousee.

Minua vähän kylmää, sillä merkit viittaa siihen, että hänelle kenelle vaatteet kuuluvat, ei enää ole. 



Mielessäni käy myllerrys. Minua kiinnostaa valtavasti, mitä pussissa on ja samalla tuntuu, että ei ole sopivaa olla niin kiinnostunut. 

Pussista nousee tyylikkäitä vaatteita. Tämä rouva on osannut pukeutua ja hän on selvästi pitänyt hyvää huolta vaatteistaan. Kaikki silitettyjä, moni vaate kuin ihan uusia. 

Kirppiksen täti kaivaa pussista sukkahousuja paketeissaan ja pökkää minulle.
-Ota sä nämä, hän toteaa mutkattomasti.
Otan paketit varovasti vastaan.



Kaivan itse vaatekasasta kirkkaanpunaisen pipon. Täyttä villaa lukee lapussa. Ehkä voisin ostaa tämän, ajattelen. 

Kun pussin sisältö on käyty läpi, silmäni tarttuvat vielä harmaaseen hattuun. Sovitan sitä. 
-Taitaa olla liian pieni, totean kirpparin rouvalle.
-Kääri sitä vielä lisää, hän toteaa.
Teen niin ja nostan hatun takaraivolleni.
-Ihana, ajattelen.

Olen ylittänyt jonkun rajan, hymyilen hampaat loistaen peilikuvalleni harmaa hattu päässä ja olen tyystin unohtanut ne kaksi herraa, jotka vaatepussin toivat.



Menee muutamia päiviä. Huomaan lukevani paikallislehdestä kuolleita-palstaa, on nimiä jotka ikänsä puolesta sopisivat...

...olikohan hän heidän sisko...



2 kommenttia:

  1. Olipa mielenkiintoista kerrontaa! Tuolla hatulla on ainakin nyt tarina:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän monesti tiedustellakin myyjiltä vanhoja vaatteita ostaessani, kenelle ne ovat kuuluneet tai mistä tulleet. Tykkään tarinoista. :)

      Poista