perjantai 17. helmikuuta 2017

Koti








Aamut ja Pohjanmaan lakeudet <3 

Iän myötä tajuan olevani yhä enemmän kotiseuturakas. Oikeastaan olen ollut aina. Kun muutin pois kotipaikkakunnaltani ja lapsuuden kodistani, podin aina koti-ikävää. Mikään asunto missään päin Suomea ei ikinä ollut minulle koti sen syvimmässä merkityksessä, ei edes ensi omistusasuntomme. Kaipasin aina kotiin ja minulla oli hankaluuksia lähteä lomilta vanhempieni luota takaisin sinne toiseen kotiin.

Epäonnistuneen asuntokaupan myötä toisella puolella Suomea, jouduimme tekemään päätöksen, minne suuntaamme tästä eteenpäin. Oli lopulta täysin selvää, mikä on suuntamme ja minne asetumme lopuksi elämäämme. 

Täällä on paras olla ja hengittää.


..............................


Mikä teillä määrittää kodin? Onko se sijainti, ihmiset tai ihan vaan vaikka ne omat tavarat?



coat / Camilla Norrback / Holmström Second Hand // scarf and faux fur vest / thrifted // jeans / Vero Moda // shirt / Peppercorn // boots / Andiamo // earrings / finnish design / Lulu & Helina

8 kommenttia:

  1. Ihania kuvia!

    Mä olen kai aina ollut luonteeltani jonkun sortin vaeltaja. En oikein osaa juurtua. Koti on ollut siellä, missä olen milloinkin matkalaukun avannut. Sama fiilis mulla on oikeastaan vieläkin; pidän mahdollisena, ehkä todennäköisenäkin, että minulla on vielä monen monta eri kotia koettavana. Missä ne sitten ovat... aika näyttää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just päinvastoin kuin mulla. Mä olen niin juurtunut, etten voisi ajatellakaan asuvani muualla, ainakaan pitkiä aikoja.

      Poista
  2. Pohjanmaalta olisi kyllä vaikea lähteä. Mutta ei mulla ole yhtään hinku, ei tippaakaan lapsuuden maisemiin. On siellä kiva käydä, mutta ei kiitos. Tykkään että on palvelut lähellä, koulut, kaupat - kaikki. Vaasa on sopivan kokoinen paikka asua ja olla ja uuteen kotiin olemme kotiutuneet niin hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus kyllä mietin, että olis kiva jos leffateatteri tai ravintolat olisi vähän lähempänä. Näihin lähteminen vaatii aina kauheasti valmistelua ja siksi ei sitten tule lähdettyäkään.

      Poista
  3. Mulla on muutama kriteeri. Pitää olla meri ja satama, ja sitten yleiset kulkuvälineet, koskapa mulla ei ole ajokorttia. Helsinki ja Hangon seutu, saaristo. Siinä ne kai. Ja metsääkin pitäis mieluusti olla riittävän lähellä. Vanhemmat asuu siellä sun kulmilla, ja mulla on tosi ristiriitainen suhde pohjanmaahan. Siellä on tilaa ja lääniä vaikka millä mitalla, mutta silti mulla usein tulee kummallinen ahdistus siellä. Ehkä se vain johtuu siitä kun se on oikeastaan ainoa paikka Suomessa josta ei ole esim. lapsuuden muistoja, toisin kuin esim vanhemmilla, jotka sen vuoksi sinne muuttivatkin eläköityään. Mun lapsuuden muistot on merituulessa, kallioidenkoloissa, ja vähän Pohjois-Afrikan aavikoilla :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta merestä olen usein kuullut sanottavan, että sitä kaipaa, jos on meren äärellä varttunut. Tosin eräs pohjalainen tuttuni kertoi nauttivansa purjehtimisesta, kun asui Etelä-Suomessa. Ulappa toi pohjanmaan lakeuksien tuntua.

      Poista
  4. Upeita kuvia! :)
    Minä rakensin ex-mieheni kanssa talon paikkakunnalle, jossa minä elin nuoruuteni ja missä vanhempani asuvat - ajattelin, että tuo talo ja paikka ovat ikuisesti se ainoa paikka, mitä voi kodiksi kutsua. Kun ero tuli ja jouduin muuttamaan toiselle paikkakunnalle, niin huomasin ajattelevani, että koti on siellä, missä on hyvä olla. Näin on hyvä ajatella, että sitä jaksaa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu: Koti on siellä, missä on hyvä olla. :)

      Poista