keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Miinus kaksikymmentä senttiä


Tällaisia asukokonaisuuksia syntyy, kun ei ajattele oikein mitään. Vetää vain ylleen kaapista asian kerrallaan. Lopputuloksena folkloristi Laatokan rannalta 50-luvulla. 



Se mikä on hämmentävää, niin aivan kuin 178 sentin pituudestani olisi hävinnyt 20 senttiä. En tunne kuvista itseäni. Pituuteni on vahva osa identiteettiäni. Keskitorjuja mikä keskitorjuja. Tyttö takarivissä. Jonon viimeinen.

On minullakin ollut aika joskus teinivuosien ja varhaisen aikuisuuden välillä, jolloin olisin halunnut olla lyhyempi. Arvelin, että pojat tykkää enemmän lyhyistä söpöistä tytöistä. Kun itse tunsin itseni kauhean suureksi ja kömpelöksi. 

No tuo epäilyksen aika kesti vain onneksi sen hetken ja sittemmin olen oppinut kantamaan varteni ylväästi. Kavahtamatta kymmenen lisäsenttiä pituutta tuovia korkkareita.

Mitä asuun tulee niin voisin pukea sen ylleni uudelleenkin, mutta raskaan maatuskahuivin vaihtaisin kevyempään ja luopuisin säären linjan katkaisevista sukista. Ehkä näin saisin myös kadotetut senttini takaisin.


vintage dress / Kaisu Heikkilä / thrifted // vintage cardigan / hand made / thrifted // shoes / OIS / huuto.net // scarf and bag / thrifted // socks / H&M // headband / ?


4 kommenttia:

  1. No nyt kun sanot niin ehkä ne ovat nuo asun useat vaakalinjat jotka häivyttävät pituuttasi vaikka en sitä olisi itse ajatellut. Minäkin olen pitkä, vain pari senttiä lyhyempi kuin sinä enkä haluaisi olla lyhyempi. Teininä olin eri mieltä mutta nyt on pituus antaa tiettyä uskottavuutta. Tai jotain.

    VastaaPoista
  2. Minä olen "vain" 174cm pitkä (meidän perheen lyhyin), mutta silti tunsin myöskin teininä itseni liian pitkäksi, kömpelöksi ja epänaiselliseksi. Näin jälkeenpäin ajateltuna luulen sen johtuneen vaatteista; synnyin 70-luvun alkupuolella, joten olin teini ja nuori aikuinen 80-90-luvuilla, jolloin muoti ei todellakaan tuntunut suosivan pitkiä raajoja, kapeaa vyötäröä ja suhteessa kurvikkaampaa lantiota. Vasta kun löysin äidin vanhat vaatteet (70-lukua ja 80-luvun 40-lukukopioita) ymmärsin että minullahan on naisellinen ja erittäin sopiva vartalo korkeavyötäröisiin hulmuhelmaisiin midihameisiin ja mekkoihin... Ja sillä tiellä ollaan. En todellakaan jäänyt kaipaamaan porkkana- tai lantiofarkkuja, vyötärön kadottavia jättineuleita ja kollareita...
    Mun silmää tuo sun asu miellyttääkin todella paljon. Ainoa minkä itse siinä ehkä muuttaisin, olisi juurikin vyötärö. Pitsineule (joka on muuten ihana!) onnistuu peittämään vyötäisen, ja siksi sun torsosta tulee suhteessa pidempi, ja susta sitten jotenkin (ehkä vähän?) lyhyemmän näköinen. Pituuden toisi takaisin hameen alle jäävä yläosa, ja/tai lyhyempi neuletakki. Mutta voi, Laatokan ranta, kyllä. Sopii sulle.

    VastaaPoista
  3. Aah noi kengät on niin mahtavat! <3 Kiva asu muutenkin. :) Mun siskon vyötäröön liittyvät huomiot taitavat pitää paikkansa - jos hameen vyötärönauha näkyisi, niin mittasuhteet varmaankin näyttäisivät pituuttasi enemmän.

    Tunnistan muuten tosi hyvin nuo pitkän teinitytön ja pituusjonon viimeisen tuntemukset - mullakin oli nuorena muutaman vuoden periodi, jolloin häpeilin pituuttani, koska olin läheisimpiin kavereihini verrattuna tosi pitkä. Täyteen mittaan kasvettuani osasin kyllä jo tykätä pituudestani, jota kertyikin sitten yli 180 cm...

    VastaaPoista
  4. Minä pidän tästä asustasi kovasti! Siinä on sitä jotain. Ruusuhuivin lisäksi tuo päässä oleva koristekin on kiva yksityiskohta.

    VastaaPoista