tiistai 31. tammikuuta 2017

Ekologinen ja eettinen minimalismini

Tavaraa ja romua. Sitä on meilläkin nurkat ja kaapit täynnä. En oikein tykännyt siitä jokin aika sitten valloillaan olleesta minimalismibuumista, koska siitä minulle tuli tunne, että ihmiset tyhjäsivät kotejaan vähän liiankin kovalla kädellä. Mielestäni ihminen tarvitsee ympärilleen esineitä, myös niitä muistoesineitä ja mummon pitsiliinoja. Ikävintä ehkä oli, että tilalle hankittiin saman funktion omaava esine vain uudelleen päivitettynä.
 
Minulle minimalismi on toki sitä että tavaraa vähennetään, mutta haluan tehdä sen maltillisesti. Käyttää esineen mahdollisuuksien mukaan loppuun, jonka jälkeen harkitsen tarvitsenko uutta vai pärjäänkö sillä mitä on.
 
Mukaan siis ripaus ekologisia ja eettisiä arvoja.



Meidän muoviset leikkuulaudat ovat alkaneet tulla tiensä päähän. Seisoin kaupassa muovinen leikkuulauta jo kädessä, mutta en sitten halunnutkaan sitä ostaa. A se oli muovia, haluan vähentää kaikkea muovia arjen valinnoissani. B minulla on kaapissa kolme puista leikkuulautaa. 

Muovinen jäi kauppaan ja otin käyttöön puiset. Tämä Aarikan leikkuulauta on kirpparilta.



Oli aika jolloin suorastaan nautin siitä, että kun esine hajosi etenkin jos se oli vähän sellainen epämieluisa jo valmiiksi, sain ostaa uuden. Viimeisen parin kuukauden aikana meillä on katkennut kahden muovisen kauhan varret. Olen ollut aikeissa ostaa uusia, mutta jotenkin on sitten vain jäänyt ostamatta. 

Olemme pärjänneet hyvin niillä kahdelle muovisella, jotka ovat vielä jäljellä. Lisäksi esimerkiksi kuvan metallinen on tullut ihan eri tavalla käyttöön. Emme siis lopulta edes tarvitse uusia.



Joulun aikaan meiltä hajosi vedenkeitin. No oli sekin palvellut jo kymmenen vuotta. Kävin kahdessa eri kaupassa katsomassa vedenkeitintarjontaa. Sen lisäksi, että ostan mieluusti vain tarpeeseen, on minulle tärkeää myös esineen muotoilu sekä laatu. Siis oikeasti ne kaikki mallit oli rumia ja huonoja käteen. Rimpuloita.

Tulin kotiin kaupoista tyhjin käsin. Jatkoimme veden keittämistä kattilassa ja sillä tiellä ollaan kuukautta myöhemminkin. Ja älkää luulkokaan, etten olisi ottanut tässä huomioon myös energiankulutus puolta. Olen hyvin tietoinen, että veden keittäminen liedellä kuluttaa enemmän sähköä kuin vedenkeittimellä. Tiedustellessani asiasta asiantuntijalta, oli vastaus ettei siinä nyt tässä tapauksessa merkittäviä eroja ole ja vapautuuhan keittäessä huoneilmaan lämpöä. Keittämämme määrät ovat siis maltillisia. Yleensä keitämme noin puoli litraa vettä kerralla, muutaman kerran päivässä.

Mietin myös sitäkin puolta, että uuden vedenkeittimen valmistaminen kuluttaa aina luonnonvaroja. Valmistusmateriaalien metallit ja muovi (öljy). Kuljetusten päästöt. Mistä metallit louhitaan ja minkälaisissa olosuhteissa. Ja sitten siitäkin esineestä tulee lopulta hankalasti kierrätettävää jätettä.


Jo vuosi sitten muovinen pyykkikorimme halkesi sen viimeisen kerran. Olin pitänyt sitä kasassa jo hyvän ajan jesseteipillä. (Kori muuten halkesi ensimmäisen kerran noin kolme kuukautta ostamisen jälkeen!) En siis halunnut ostaa uutta siksikään, että nykyiset muovituotteet ei tahdo kestää käytössä. 

Muistin, että serkkuni käyttää pyykkihommissa Ikean kasseja. Hei, meillähän on sellainen valmiiksi kaapissa. Ei tarvinnut ostaa uutta, ja lisäksi kassi menee paljon pienempään tilaan kuin pyykkikori.
 


Ekologisesta ja eettisestä minimalismista on tullut minulle elämäntapa (ja myös miehelleni), johon olen oppinut ajatusmaailmani muuttuessa ja tietoisuuden kasvaessa. En pidä ihan pahana sitäkään, että raivaa kovalla kädellä, kunhan siitä ei synny tarvetta ostaa samanlaista tilalle, kunhan kierrättää oikeaoppisesti ja kunhan kunnioittaa perheenjäseniään hävitysvimman ollessa pahimmillaan.

.........

Olisi kiva kuulla, minkälainen kuluttaja sinä olet? Mitä sinulle tulee mieleen sanasta minimalismi? 


4 kommenttia:

  1. Tuosta sun puisesta leikkuulaudasta mulle tuli mieleen, että minäkin ne sipulini pilkon lapsen koulussa tekemällä laudalla. Ja käytän metallisia kauhoja, joista yhtäkään ei ole edes itse ostettu, vaan ovat mikä miltäkin sukulaiselta peräisin. Ja pyykkikori on kamalassa kunnossa, tai siis kannnet. No, ne kannethan ei välttämättömiä olekaan. Hyvää torstaipäivää sinne:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse ainakin huomaan välillä, että minulle tulee hyvä olo siitä, että meidän taloudessa iso osa esineistä sukulaisilta saatuja tai käytettynä ostettuja. Hyvää tortaita! =)

      Poista
  2. Kovin samankaltaisia ajatuksia minullakin. Olen maritusinnoissani vienyt paljon vaatteita keräyksiin, myynyt kirjoja ja videoita, ja sitten myöhemmin olenkin alkanut kaivata jotain vaatetta tai halunnut lukea uudestaan kirjan tai katsoa tv-sarjan. Koetan jatkossa miettiä tarkemmin sekä uutta ostaessa että vanhasta luopuessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maltti on varmasti hyvä näissä raivausasioissa.

      Omaan kokemukseeni perustuen, monesti kotiin saa järjestystä ja tilan tuntua ihan siivoamalla ja pyyhkimällä pölyt, ilman että tarttee kantaa mitään pihalle.

      Poista