tiistai 31. tammikuuta 2017

Ekologinen ja eettinen minimalismini

Tavaraa ja romua. Sitä on meilläkin nurkat ja kaapit täynnä. En oikein tykännyt siitä jokin aika sitten valloillaan olleesta minimalismibuumista, koska siitä minulle tuli tunne, että ihmiset tyhjäsivät kotejaan vähän liiankin kovalla kädellä. Mielestäni ihminen tarvitsee ympärilleen esineitä, myös niitä muistoesineitä ja mummon pitsiliinoja. Ikävintä ehkä oli, että tilalle hankittiin saman funktion omaava esine vain uudelleen päivitettynä.
 
Minulle minimalismi on toki sitä että tavaraa vähennetään, mutta haluan tehdä sen maltillisesti. Käyttää esineen mahdollisuuksien mukaan loppuun, jonka jälkeen harkitsen tarvitsenko uutta vai pärjäänkö sillä mitä on.
 
Mukaan siis ripaus ekologisia ja eettisiä arvoja.



Meidän muoviset leikkuulaudat ovat alkaneet tulla tiensä päähän. Seisoin kaupassa muovinen leikkuulauta jo kädessä, mutta en sitten halunnutkaan sitä ostaa. A se oli muovia, haluan vähentää kaikkea muovia arjen valinnoissani. B minulla on kaapissa kolme puista leikkuulautaa. 

Muovinen jäi kauppaan ja otin käyttöön puiset. Tämä Aarikan leikkuulauta on kirpparilta.



Oli aika jolloin suorastaan nautin siitä, että kun esine hajosi etenkin jos se oli vähän sellainen epämieluisa jo valmiiksi, sain ostaa uuden. Viimeisen parin kuukauden aikana meillä on katkennut kahden muovisen kauhan varret. Olen ollut aikeissa ostaa uusia, mutta jotenkin on sitten vain jäänyt ostamatta. 

Olemme pärjänneet hyvin niillä kahdelle muovisella, jotka ovat vielä jäljellä. Lisäksi esimerkiksi kuvan metallinen on tullut ihan eri tavalla käyttöön. Emme siis lopulta edes tarvitse uusia.



Joulun aikaan meiltä hajosi vedenkeitin. No oli sekin palvellut jo kymmenen vuotta. Kävin kahdessa eri kaupassa katsomassa vedenkeitintarjontaa. Sen lisäksi, että ostan mieluusti vain tarpeeseen, on minulle tärkeää myös esineen muotoilu sekä laatu. Siis oikeasti ne kaikki mallit oli rumia ja huonoja käteen. Rimpuloita.

Tulin kotiin kaupoista tyhjin käsin. Jatkoimme veden keittämistä kattilassa ja sillä tiellä ollaan kuukautta myöhemminkin. Ja älkää luulkokaan, etten olisi ottanut tässä huomioon myös energiankulutus puolta. Olen hyvin tietoinen, että veden keittäminen liedellä kuluttaa enemmän sähköä kuin vedenkeittimellä. Tiedustellessani asiasta asiantuntijalta, oli vastaus ettei siinä nyt tässä tapauksessa merkittäviä eroja ole ja vapautuuhan keittäessä huoneilmaan lämpöä. Keittämämme määrät ovat siis maltillisia. Yleensä keitämme noin puoli litraa vettä kerralla, muutaman kerran päivässä.

Mietin myös sitäkin puolta, että uuden vedenkeittimen valmistaminen kuluttaa aina luonnonvaroja. Valmistusmateriaalien metallit ja muovi (öljy). Kuljetusten päästöt. Mistä metallit louhitaan ja minkälaisissa olosuhteissa. Ja sitten siitäkin esineestä tulee lopulta hankalasti kierrätettävää jätettä.


Jo vuosi sitten muovinen pyykkikorimme halkesi sen viimeisen kerran. Olin pitänyt sitä kasassa jo hyvän ajan jesseteipillä. (Kori muuten halkesi ensimmäisen kerran noin kolme kuukautta ostamisen jälkeen!) En siis halunnut ostaa uutta siksikään, että nykyiset muovituotteet ei tahdo kestää käytössä. 

Muistin, että serkkuni käyttää pyykkihommissa Ikean kasseja. Hei, meillähän on sellainen valmiiksi kaapissa. Ei tarvinnut ostaa uutta, ja lisäksi kassi menee paljon pienempään tilaan kuin pyykkikori.
 


Ekologisesta ja eettisestä minimalismista on tullut minulle elämäntapa (ja myös miehelleni), johon olen oppinut ajatusmaailmani muuttuessa ja tietoisuuden kasvaessa. En pidä ihan pahana sitäkään, että raivaa kovalla kädellä, kunhan siitä ei synny tarvetta ostaa samanlaista tilalle, kunhan kierrättää oikeaoppisesti ja kunhan kunnioittaa perheenjäseniään hävitysvimman ollessa pahimmillaan.

.........

Olisi kiva kuulla, minkälainen kuluttaja sinä olet? Mitä sinulle tulee mieleen sanasta minimalismi? 


sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Sadan variaation hiusmalli




 

Lyhyet-pitkät-lyhyet-pitkät, arvon mikä haluaisin hiusteni pituuden olevan. Olen koko viime vuoden kolmanneksen kasvattanut hiuksiani, mutta perjantaina käydessäni kampaajalla hautasin taas ajatuksen.

Ehkä kampaajan sanat, miten ihailee persoonallisia lyhyitä hiustyylejä. Ehkä se, että en ole ikinä kuullut hiustyyliäni kehuttavan enemmän kuin lyhyinä. Ehkä se, että saan hirveästi lisää itseluottamusta nostaessani otsahiukseni tötterölle ja vetäessäni ylleni vaatteet vähän rock.

Hyvän ja rakentavan keskustelun jälkeen, kampaaja lopulta kevensi hiuksiani roimasti, mutta jätti kuitenkin pituutta. Malli on nyt sellainen, että saan siihen helposti sata erilaista variaatiota suolasuihkeen ja hiusvahan avulla.


tiistai 24. tammikuuta 2017

Vuosivillis




Olenko se vain minä, joka elän jonkinlaisessa tammikuun kuplassa ja oikeasti onkin maaliskuu?

Ei ole pakkasta, ei lunta. Tulppaanit vyöryy kauppaan, ei ole pimeää vielä neljältäkään. Iltapäivän valo on lämpimänkeltaista, kun se vielä pitäisi olla kylmänsinistä.

Tottuuko tähän joskus, ettei ole enää talvea. On vain loputon sekoitus marraskuuta ja maaliskuuta. Juuri kun saa kaivettua luistimet esiin, saa ne seuraavana päivänä pakata takaisin kaappiin. 

Mietimme joulun jälkeen, mihin tekisimme seuraavan matkamme. Etelään vai pohjoiseen? Niinpä. Että voi elää hetken oikeaa talvea tai oikeaa kesää, täytyy matkustaa lentäen tai autolla vähintään viisi tuntia. Lapsetkaan eivät oikein tienneet kumpi on parempi. Rannalle vai pulkkamäkeen ja hiihtämään, kun haluaisi molemmat.
 






Onneksi olemme kuitenkin saaneet nauttia monena päivänä auringosta. Itse ainakin huomaan kääntyväni sisäänpäin pitkän auringottoman jakson aikana, väsyn eikä huvita mikään. Kun taas aurinkoisella säällä olen täynnä tarmoa ja energiaa.

Valoisaa viikkoa! <3
 


beanie and Benetton knit / Holmström Second Hand // dress / thrifted // boots / Sievi




 

perjantai 20. tammikuuta 2017

Mun keinot pään kasassa pitämiseen








Tunnen olevani liasus koko ajan, tulossa tai menossa, vähintään ainakin suunnittelemassa seuraavaa etappia. On töitä, omia harrastuksia, lasten harrastuksia, arkea, opintojen ja yritystoiminnan suunnittelua, kaupassa käyntiä ja sitä välillä väsyttävääkin koko ajan aivoissa toimivaa asioiden työstämistä. Myös viikonloput.

Siksipä olen lyönyt pääni tyynyyn joka ilta viimeistään yhdeksältä ja lukenut, voi että miten paljon olenkaan ahminut kirjallisuutta viime aikoina. 

Siksipä olen ruvennut pitämään pieniä meditointihetkiä. Hetki on ollut vaikka vain viisi minuuttia. Istun ihan hiljaa lattialla, laitan silmät kiinni ja hengitän. Ehkä vähän venyttelen ja teen jonkun pilates tai joogaliikkeen.

Siksipä olen lähtenyt kävelylle ilman kännykkää. Hellou, yksi instaan vakavasti addiktoitunut täällä moi. Mitä teen metsässä niin kävelen, joskus istun kivelle tai kannolle ja taas hengitän. Minusta on tullut jo aika hyvä hengittäjä. 

Siksipä vastaan yhä useammin lapselle kyllä, kun hän ehdottaa pelihetkeä, eväsretkeä tai piipahdusta mumman ja paapan tyä. Mikä on elämässä tärkeintä? No kyllä se on nua mukulat.

Siksipä olen vähentänyt kahvijuontini kahteen kuppiin päivässä ja nekin juon yleensä puoleen päivään mennessä. Liika kofeiini saa minut rauhattomaksi ja tunnen sen myös fyysisinä oireina, kuten sydämen lisälyönteinä.

Elämäni ei tunnu ainakaan hidastavan tahtiaan tulevina kuukausina, mutta edellisten avulla pystyn viemään asioita, enkä ole niiden vietävänä. Tiedän myös senkin, etten pysty tällaiseen elämäntahtiin ikuisesti. Mutta juuri nyt tämä on ok. Minun on katsottava mihin tämä polku johtaa. 


Miten sinä hoidat päätäsi


Samat housut joulukuussa 2015 / same pants on december 2015 KLIK

torstai 12. tammikuuta 2017

Neuleturbaani ja korulöytöjä



Neuleturbaanini on odottanut käyttöönottoa jo hyvän tovin. Taisin löytyy sen jo loppusyksystä kirpputorilta. Meni monta sovitusta ja tuntui, ettei asuste sovi minulle. Lopulta, ehkä vahingossa, vedin päähineen päähäni reilusti takaraivolle ja korvien taakse. Ja voila. Turbaanimallinen myssyhän on vallan mainio.
 
Päähineen malli on niin kiva, että täytyy tutkia sitä vielä tarkemmin, josko onnistuisin valmistamaan samanlaisen itse, vain vähemmän värisenä. 


Nyt vasta kuvia katsoessani huomaan, että turbaanin värisävythän toistuvat villatakissa. 






En ole viime aikoina tehnyt kirppareilta mainittavia vaatelöytöjä, mutta koruja sitäkin enemmän tai tarkemmin korviksia. Parilla käyntikerralla tuossa meidän paikallisella kirpparilla löysin ainakin kuusi paria nättejä korvakoruja. Muutamat niistä oli Aarikkaa ja kaikki luultavimmin vielä hopeaa. Kukkaroon korvikset eivät suurempaa lovea tehneet, kului vain muutamia euroja.

En kauheasti käytä esimerkiksi kaula- tai rannekoruja, mutta korviksista tykkään. Myös sormuksia etsin kirppareilta. Jos haluaa kokoelmiinsa vain aitoa hopeaa tai kultaa, tarjoaa kirpparit aika vähän mahdollisuuksia. Yleensä korut ovat rihkamaa. 

Aitojen korujen etsimiseen kirppareilta annan vinkiksi, että PENGO! Rihkaman seasta voi löytää aarteita. Ihmiset eivät aina tiedä, mitä ovat myymässä tai ehkä niin välitä. Epämääräiset korupurkit, -laatikot ja -pussukat ovat niitä parhaita penkomisen kohteita.


cardigan / Indiska / trifted // shirt / Peppercorn / thrifted // skirt / Finnkarelia / thrifted / turban / hand made / thrifted // boots / Caprice / earrings / thrifted

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Mifu-linssikeitto



Linssikeitto tuli osaksi perusreseptieni repertuaaria ehkä joskus 4-5 vuotta sitten. Olin lapsien kanssa kylässä ja leikkitreffeillä ystäväni luona. Siinä kun pohdittiin mitä kummankin perheessä syödään lounaaksi, kertoi ystäväni keittävänsä linssikeittoa. Eksoottista ajattelin ja samalla pohdin, ettei meidän lapset kyllä taitaisi syödä. Ajatus linssikeitosta jäi kuitenkin elämään ja keitin sitä kokeiluerän. Muistelisin, että sillä ekalla kerralla soppaa söi myös esikoiseni, mutta sen jälkeen kattila on tyhjentynyt aikuisvoimin, kuten tapahtuu edelleen.

Linssikeitto on ihanan makuista ihan perusreseptilläkin, mutta sitä on helppo muokata erilaisillla mausteilla ja lisukkeilla kuten chilillä, raejuustolla tai vaikka ranskankermalla. Viimeisin lisäni keittoon on ollut Mifu. Vege-ruokavalio kiinnostaa ja siksi kokeilen mieluusti uusia tuotteita korvaamaan lihaa. Mifu kuuluu myös tähän sarjaan. 


Mifu-linssikeitto

-2 sipulia
-2 valkosipulin kynttä
-öljyä sipulien kuullottamiseen
-2 purkkia tomaattimurskaa
-4 dl vettä
-1 dl kuivia punaisia linssejä tai 1 purkki säilykelinssejä
-1 tl curryä
-1 tl kurkumaa
-1 tl sokeria
-mustapippuria
-suolaa 
-1 purkki Valio Mifua, maku meksikon pippuri

Kuullota sipulit ja valkosipulit öljyssä kasarissa. Lisää tomaattimurska, vesi, curry, kurkuma, mustapippuri, suola ja sokeri. Valmistele linssit ko. purkin ohjeiden mukaan ja lisää keittoon. Anna keiton kiehua hetken, että maut tasoittuvat ja keitos sakenee. Lisää lopuksi Mifu.

Annoksen koristeluun käytin kuivattua persiljaa ja kehäkukan lehtiä.


perjantai 6. tammikuuta 2017

Asusteiden ja poseerauksen vaikutus


Palatakseni edelliseen postaukseeni KLIK. Blogini asukuva-arkistosta löytyy samainen mekko kuvattuna helmikuulla 2016 KLIK. Kuvia vertaillessa voi tosiaankin todeta, mitä saa aikaan asustaminen, että myös poseeraaminen. 

Edellisen postauksen kommenttikentässä Maria ja Tiia mainitsivat vyötärölinjan katoamisen neuletakin helman alle. Helmikuulla mekkosen parina oli lyhyt mokkatakki ja kuten kuvia vertailemalla voi todeta, yläosan pituudella on merkittävä vaikutus. Ehkä jos neuletakki olisi auki, löytyisi samaa keveyttä.

Itse puhuin asustamisen vaikutuksesta, johon yhtyi myös Nasti. Raskaat asusteet ja vahvat poikkilinjat litistävät.

Ei voi olla myöskään kieltäminen, etteikö poseeramistyylillä olisi vaikutus lopputulokseen. Liike tuo keveyttä verrattuna pönötyskuvaan suoraan edestä. (Käsittääkseni olen ihan samankokoinen kuin vuosi sitten vai pitäiskö sittenkin vetää lenkkarit jalkaan jä lähteä lenkille...). 


Käykää ihmeessä kurkkaamassa Marian blogi Undine ja Tiian Palava rakkaus, pikkusydän, jos esimerkiksi pukeutumistyylini yhtään kiinnostaa (löydät samoja elementtejä) sekä Nastin Pujoliivi sityöblogi, siinä vasta taikuri lankojen kanssa. Linkit yllä tekstissä.


keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Miinus kaksikymmentä senttiä


Tällaisia asukokonaisuuksia syntyy, kun ei ajattele oikein mitään. Vetää vain ylleen kaapista asian kerrallaan. Lopputuloksena folkloristi Laatokan rannalta 50-luvulla. 



Se mikä on hämmentävää, niin aivan kuin 178 sentin pituudestani olisi hävinnyt 20 senttiä. En tunne kuvista itseäni. Pituuteni on vahva osa identiteettiäni. Keskitorjuja mikä keskitorjuja. Tyttö takarivissä. Jonon viimeinen.

On minullakin ollut aika joskus teinivuosien ja varhaisen aikuisuuden välillä, jolloin olisin halunnut olla lyhyempi. Arvelin, että pojat tykkää enemmän lyhyistä söpöistä tytöistä. Kun itse tunsin itseni kauhean suureksi ja kömpelöksi. 

No tuo epäilyksen aika kesti vain onneksi sen hetken ja sittemmin olen oppinut kantamaan varteni ylväästi. Kavahtamatta kymmenen lisäsenttiä pituutta tuovia korkkareita.

Mitä asuun tulee niin voisin pukea sen ylleni uudelleenkin, mutta raskaan maatuskahuivin vaihtaisin kevyempään ja luopuisin säären linjan katkaisevista sukista. Ehkä näin saisin myös kadotetut senttini takaisin.


vintage dress / Kaisu Heikkilä / thrifted // vintage cardigan / hand made / thrifted // shoes / OIS / huuto.net // scarf and bag / thrifted // socks / H&M // headband / ?


sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Uudenvuoden taika


Kohtaan jokaisen vuoden ensimmäisenä päivänä saman ajatuksen. Olisi aika siivota joulu pois, mutta yhtä paljon en haluaisi. Jouluun kuitenkin satsataan aika paljon, sitä valmistellaan ainakin kuukauden päivät. Leivotaan, koristellaan, on joulukortit, juhlaruuat, paketit ja pukki. On jouluvalojen pehmeää tunnelmaa, piparin ja hyasintin tuoksu. Paljon ihanaa, iloista ja hyvää tunnetta.



Toisaalta taas tonttukoristeiden huolellinen pakkaaminen, lasten askartelujen nostaminen pois seiniltä, kuusen kantaminen ulos sekä jääkaapin siivoaminen (syöminen) viimeisistäkin rosollin rippeistä ja porkkanalaatikon pohjista tuntuu hyvältä. Niin kuin joulu tykötarpeineen kuitenkin olisi jotain ylimääräistä, jonka poissiivoaminen puhdistaisi.



Aivan kuin kotiin tulisi enemmän valoa, kun joulu on riisuttu pois. Aivan kuin talvi muuttuisi hetkessä kevättalveksi, vaikka sysitalvi ja pakkaset ovat oikeastaan vasta edessä. Mutta siinä välissä on maaginen puhtauden ja valoisuuden hetki. 

Väitän, etten koe vuoden viimeistä tai ensimmäistä päivää mitenkään erityisiksi, mutta voisiko tuo valoisa hetki olla tunne, että nyt on käsillä jotain uutta ja täynnä mahdollisuuksia.

--------------

Hyvää uutta vuotta 2017!