torstai 1. joulukuuta 2016

Valkoiset samettihousut ja shamaani



Onko se laiskuutta pukeutumisessa vai pukeutumisen mukavuutta, sillä olen kulkenut tässä samassa asussa koko viikon. Kotosalla sammarit ovat vain vaihtuneet collegehousuihin.

Valkoiset housut ovat olleet itselleni aina kauhistus. Mitä jos ne likaan, likaan niin pysyvästi, että ne menee pilalle. Vaikka jos oikeasti miettii, niin en taida kovin usein kaataa kahvia päälleni tai kipata ketsupilla kuorrutettua makaroonilaatikkoa syliini. Mutta silti. (On tosin otettava huomioon, että riskitekijä on myös ne alamittaiset kanssaruokailijat.)

Arat värit ja tekstiilit ovat sellaisia, joita suojelee ja sitten ne jääkin melkeinpä käyttämättä. Ei kovin järkevää ainakaan näin arkitekstiilien kanssa.



Viime postauksessa KLIK väljät miesten housut ja tällä kertaa samanmalliset sammarit. On nämä vain niin mukavia ja talvella mahtuu helposti sukkikset alle ja miksei kylmemmällä vaikka pitkiksetkin. Tajusin tätä kirjoittaessani, että hahaa minulla on yksi tutkimaton alue meidän pienellä lähetyskirpparillamme. Miesten housuosasto! Nämä sammarit on naisten mallia, mutta mikään ei estä käyttämästä miesten mallisia. Luultavasti niistä löytyisi myös paremmin lahkeen mittaa. 

Voi ajatelkaa nyt väljät sammarit tummansinisinä, sammaleenvihreinä, viininpunaisina, sinapinruskeina....



Ostin tuossa männäviikolla pikkuisen pussillisen koruja kirpparilta. Pussissa oli rihkaman lisäksi kahdet varmasti Aarikan korvikset ja sitten nämä. En tiedä olisiko nämäkin Aarikkaa vai rihkamaa sittenkin, mutta nätit ne on.



coat / Dixicoat / huuto.net // scarf / Vila // cardigan / Gudrun Sjöden / thrifted // top / Vila / thrifted // velvet pants / Holmström Second Hand // wool socks / my husband's // vintage winter boots / from sis-in-law // earrings / Aarikka? / thrifted






Tiedättekö, pääsin viime sunnuntaina käymään shamaanilla. Esitin muutamia ajatuksia, joihin haluaisin saada vastauksia, suuntaa tai vihiä.

Istunnon jälkeen, shamaani kertoi minulle kaislikossa piilottelevasta kuikasta, ylväästi siipensä levittävästä joutsenesta ja polkua raivaavasta emokarhusta. Minun oli helppo sijoittaa itseni tarinaan.

Sitten hän kertoi myös erään asian minusta, jotain sellaista sydämestäni, jonka vain minä tiedän ja tunnen. Se tuli niin puun takaa, etten voinut välttyä hetkelliseltä syvältä liikutukselta

Kun joku sanoo ääneen sen, mitä olet aina kantanut hiljaa sydämessäsi.

...



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti