torstai 8. joulukuuta 2016

Nyhjää tyhjästä - lukunurkkaus


Olen huomannut syksyn aikana ja ehkä jo keväällä istuvani iltaisin keittiössä tuijottaen tyhjää, kun muu perhe on katsellut televisiota. En vain kauheasti jaksa kiinnostua piiiitkän viikonlopun televisiotarjonnasta. Tilaa ja huoneita olisi, minne mennä, paeta television ääniä, mutta ei sitten kuitenkaan ole ollut sellaista "omaa" pikkukolosta.



Meillä sisustushommat etenee sille, että kun yksi uusi huonekalu tulee taloon, alkaa huonekalutetris ja samalla myllätään koko talon kalustejärjestys. Tyttäreni halusi heivata huoneestaan huonekaluja ja yksi huonekaluista oli meidän mummin vanha nojatuoli. Kannoin sen jo eteiseen, jossa se lojui pari päivää tai ehkä viikon (kuka näitä laskee). Koska en yksinkertaisesti keksinyt minne tuolin toimittaisin (vanhemmilleni en viitsi viedä, kukaan sukulainen ei halua, SPR on liian kaukana, facekirpparilla ei mee kaupaksi), aloitin huonekalutetriksen. 

Näin potentiaalisen lukunurkkausen paikan makkarissamme, mutta nurkassa seisoi lipasto. Kannettiin lipasto yläkertaan ja nojatuoli sen tilalle. Ulkorakennuksen vintiltä muistin edesmenneen anoppini lattiavalaisimen, johon vaihdettin pistoke. Ihan yllättäen Fidalta löytyi metsästämäni rahi (oikeastaan kaks, lucky me). Vähän vilttiä ja tyynyä niin se oli siinä, mun oma paikka.

Ja vieressä kaappi, jonka päälle laskea teemuki.

Luen: Raija Orasen Aino Ackteeta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti