perjantai 30. joulukuuta 2016

Käänteentekevä


Vuosi käy viimeisiään. Täytyy sanoa, että omaa vuottani voisin kuvailla sanalla käänteentekevä.

Sivistyssanakirja:

käänteentekevä
-kumouksellinen, mullistava, uraauurtava, ratkaiseva(n) tärkeä


Hyppy tuntemattomaan, joskin pitkään harkittu sellainen, helmikuulla kun irtosanouduin työstäni. Samaan aikaan aloitin shiatsuhoitajaopintoni Frantsilassa. Muistan vieläkin sekä sen riemullisen tunteen ensimmäisen kurssiviikonlopun aikana, kun tunsin niin vahvasti olevani oikeassa paikassa, että myös sen kun tuntui, etten ikinä opi puolentoista tunnin perushoitoa ns. ulkoa. Mutta niin vain sain todistuksen lokakuulla. Matka luontaishoitojen maailmassa jatkuu, kun helmkuulla alkaa jatko-opinnot kohti shiatsu- ja akupainantaterapeutin nimikettä. 

Tähän vuoteen mahtuu myös nelisenkymmentä kirjoitettua juttua Kyrönmaa- ja Pohjankyrö-lehtiin. Siis minä, joka olen vain aina suuresti ihaillut kirjoittajia, olen saavuttanut jotain tällaista. Ihan käsittämätöntä. Haluaisin ajatella, että blogillani on oma positiivinen osuutensa, että olen pystynyt pystymetsästä hypätä reportteriksi, jolla pysyy käsissä sekä kamera että muistilehtiö ja vielä molemmat yhtä aikaa. Ehkä kaikkein parasta on ollut ne kaikki positiiviset palautteet ja toisinaan vielä ihan vierailta ihmisiltä. Yhtä lailla ihmiset, keitä olen tavannut ja haastatellut. Nautin myös suuresti itse tapahtumista esimerkiksi itsenäisyyspäivän juhlan hartaasta tunnelmasta.

Vuoden aikana on tapahtunut ihan tavattoman paljon asioita enimmäkseen hyviä ja iloisia, mutta myös surullisia, poismenoja. Suru tuntuu olevan tuolla ajatuksissa taustalla ja aina välillä ponnahtaa esiin eikä kyyneliltä voi välttyä. Vielä raskaampaa siitä tekee, kun oma lapsi itkee ja kun et pysty ottamaan surua häneltä pois.. Voit vain kuunnella ja lohduttaa.

Ensi vuodesta en onneksi tiedä mitään. En tee lupauksia eikä ole odotuksia. Näin on hyvä. Asiat vain tapahtuu.

Näihin asukuviin on mukava päättää tämä vuosi, sillä olenhan metsässä. Metsistä on tullut itselleni yhä tärkeämpi osa elämääni ja arkeani. Teen joka päivä kävelylenkin lähimetsiin koiran kanssa tai perheen kanssa. Kuljeskelen ja ihmettelen, viimeksi naavan rakennetta. Miten naava onkin niin pehmeää, vaikka se näyttää niin karhealta. 

Joskus istun vain, katselen ja kuuntelen.



Mitä teidän vuoteenne on mahtunut?



2 kommenttia:

  1. Onpa kaunis takki, ihanan värinen!

    Luen aina mielenkiinnolla muiden koonteja omista kuluneista vuosistaan. On ollut kiva seurata elämääsi viimeisen vuoden aikana - olet tehnyt rohkeita suunnanmuutoksia. Toivon sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää vuodelle 2017!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lempitakkini.

      Mukavaa, kun olet viihtynyt tarinoideni parissa. Hyvää uutta vuotta myös teille!

      Poista