perjantai 25. marraskuuta 2016

Ukkotyyli ja viikonlopputurinoita



Siitä onkin aikaa, kun olen kulkenut veljieni tai isäni vanhoissa vaatteissa. Yläasteella ja lukiossa se oli oikeastaan arkea. Nämä housut ovat sellaiset. Täytyy melkein kotona kysyä, kenen neljästä mahdollisesta housut ovat. Samalla kertaa kun otin nämä kotovintiltä, heitin pussiin myös mustat suorat housut. Mustat housut odottavat pientä fixaamista ennen käyttöönottoa, sillä niiden toisen upslaakin ommel oli antanut periksi.




Nämä vihreät housut olivat sellaisenaan valmiit käytettäviksi, juuri oikean kokoiset myös pituudeltaan. Housujen ympärille puin asioita, joita roikkui kaapin ovessa henkarilla siis puolipitoja. Villatakki oli aikamoinen löytö kirpparilta, itsekudottu ja villaa. Napinlävet vain olivat vähän antaneet periksi ja niitä täytyi kursia kokoon että napit pysyvät kiinni.





Se olisi joulunavaus-viikonloppu edessä. En ole vielä tehnyt minkäänlaisia jouluvalmisteluja, mutta virittäytynyt toki tunnelmaan nauttimalla pari tetraa glögiä ja pussillisen pipareita.  Varmaankin tänä viikonloppuna kaivetaan lasten kanssa joulukoristelaatikot esille ja tehdään vähän koristeluja. Joulukorttiasiaakaan en ole kovinkaan paljon myöskään pohtinut. Ajattelin, että lapset saa askarrella sen verran kuin haluavat ja ostan sitten loput kortit kaupasta. Lapset ovat kyllä olleet tosi innokkaita joulukorttipajalla edellisinäkin vuosina, joten niin varmasti tänäkin vuonna.


Joko sinä olet virittänyt jouluvalot ikkunaan tai leiponut tai ehkä tehnyt joulusiivoja?



velvet vest, beanie and shirt / Holmström Second Hand // home made cardigan / thrifted // pants / my dad's or brother's old // vintage shoes / from sis-in-law

tiistai 22. marraskuuta 2016

Reikä villasukassa...




...tai oikeammin reikä kahdessakymmenessä villasukassa. 

Olen kerännyt parsittavia sukkia kodinhoitohuoneen kaappiin useammankin vuoden. Odottamaan innostusta tarttua parsinneulaan. Koska meidän perhe on pysynyt hyvin villasukissa, ei ole tullut tarvetta korjata vanhoja.




Ei ole tullut tarvetta, mutta innostuin silti tarttumaan asiaan. En edes varmasti tiennyt paljonko korjattavia pareja kaapissa oli. Keräsin sukat koriin ja yllätyin. Luulin sukkia olevan paljon enemmän.



Ennen tätä sinistä sukkaa olen elämäni aikani parsinut vain yhden villasukan. Netistä onneksi löytyy selkeitä ohjeita kuvina ja videoina ja pääsin alkuun. 

Minusta parsiminen kuuluu tehdä eri värillä kuin alkuperäinen. Paikka saa näkyä. Se on vain oikeastaan hauskaa, kun harmaan villasukan kantapäästä vilkkuu kirkas punainen. Ilopilkku. Väripilkku.




Parsiminen on aika mukavaa työtä, kun ulkona näyttää tältä (kuva yllä) eikä päivä tunnu valkenevan ollenkaan. Ei paljon edes huvita lähteä ulos. Työ on pieni, mutta riittää tuomaan tekijälleen ilon siitä, että saa jotain aikaiseksi. Minä kannoin juuri villatakkitekeleeni alun kaappiin odottamaan uutta inspiraatiota. Tällaiset pienet käsityöt ovat itselleni tällä hetkellä mielekkäämpiä.

Ja kyllä sen villatakinkin aika vielä tulee ja luultavasti se valmistuu sitten yhdessä rytäkässä. Ehkä ensi keväänä tai ehkä kahden vuoden päästä, mutta joskus kuitenkin.




Oma vinkkini parsimisen aloittamiseen on, että... no senkun vaan aloittaa. Ei soo niin nuukaa miltä lopputulos näyttää. Tärkeintä on että reikä menee umpeen ja ettei paikasta tulee liian paksu, että se tuntuu ikävältä kävellessä.


perjantai 18. marraskuuta 2016

Kolme punaista asiaa



Siis mitä! Sillähän on huulipunaa. Ja kerron salaisuuden, olen käyttänyt huulipunaa nyt ainakin kolme kertaa viikon aikana. Normaalisti käytän huulipunaa kolme kertaa kolmessa vuodessa. Ja vielä oikeasti punaista. Että muuten piristää olemusta, huomasin.

Huulipuna on jotenkin hankala meikkaamisen laji. Se vaatii tietynlaista totuttelua, omiin silmiin totuttelua. Huulipunan kanssa sitä näyttää ihan eriltä kuin ilman. Se suorastaa tulee silmille peiliin katsoessa. Onhan se teknisestikin ihan tosi vaikea käyttää. 

Miksi sitten tartuin yhtäkkiä huulipunapuikkoon ja vielä toisen ja kolmannenkin kerran niin en yhtään tiedä. 




hat and Levi's jeans / Holmström Second Hand // coat / Marimekko / thrifted // scarf / Vila (old) // earrings / Fida 2nd hand shop // shoes / Andiamo




Punainen villakangastakkini on kalleimpia kirppishankintojani ikinä. Se maksoi neljäkymppiä, mutta on Marimekkoa ja ajaton siis hintansa väärti. 

Alan vasta pikkuhiljaa tottua laatikkomallisiin takkeihin tai oikeastaan asia on kääntymässä nyt tyköistuvia vastaan ja laatikkomallisten puolesta. 

Väljänmallisen takin alle mahtuu pukemaan kerroksia eikä mikään paina. Etenkin kiva, että hartiaseudulla on tilaa.





Kolmas punainen asia on nämä korvikset, jotka olen löytänyt Seinäjoen Fidalta. (Siellä on muuten aika mahtavat korvisvalikoimat.) Olin käyttänyt näitä vain kerran aiemmin ja todennut ne liian painaviksi. En tiedä mistä tämäkin johtuu, mutta nyt olen käyttänyt niitä useampanakin päivänä eikä ne paina yhtään.



keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Rottinkituolin uusi pitsipäällinen



Perintöpitsejä, niitä meiltä löytyy. Kaapistani löytyy valehtelematta kolmekymmentä erilaista pitsityötä, joita sukujemme naiset ovat aikojen saatossa virkanneet. Mutta mitä niillä kaikilla tekee? Aina silloin tällöin innostun tekemään asetelman pöydälle, jonka alle asetan pienen pitsiliinan. Mutta se on harvoin, ehkä kerran vuodessa, jouluna salaattikulhojen alle.

Pitseistä näkee tehtävän kulhoja ja joskus useampi pikkuliina on ommeltuna yhdeksi isoksi verhoksi. Ehkä eniten olen tykännyt ideasta leikata liinoja kuvioiden mukaan joulukuusenkoristeiksi, jotka kovetetaan sokeriliemessä. 

Pitäisi vain malttaa ja uskaltaa.





Keksin uudistaa kesähuoneemme rottinkituolin pehmusteen ja koristelin sen yhdellä pitsiliinalla. Tuolista tuli oikein nätti niin nätti, että en enää malttanut viedä tuolia ulos. Minkälaiseksi päällyste olisikaan mennyt ulkona, vaikkakin katetussa tilassa mutta ulkona kuitenkin. Tuoli jäi sisälle. Istun siinä, kun harsin jotain tai puran. 




Yhdistetty ompelu- ja kirjoitusnurkkaukseni.


maanantai 14. marraskuuta 2016

Ongelmia tekniikan kanssa ja paapan hattu



Kamerani kaukolaukaisin lakkasi yllättäen toimimasta pari kuukautta sitten. Paluu kameran itselaukaisimen kanssa väkertämiseen on viedä järjen asukuvia ottaessa. Tarkennus tapahtuu tai sitten ei... Takuu oli mennyt umpeen. Ja koska tässä vähän pohdin uuden kamerarungon hankintaa, en ole uutta kaukolaukaisinta sitten hankkinut.

Ilman kaukolaukaisinta asukuvien ottaminen on hi-das-ta, koska joka kuvaa varten kameran joutuu käydä erikseen "lataamassa". Plus vielä edellä mainitsemani tarkennusongelma. Tähän kun lisää paukkupakkaset, ei kauheasti ulos huvita tai edes pysty mennä kameran kanssa heilumaan.

Siispä testasin, mitä saisin aikaiseksi sisätiloissa.






Hattu on käsittääkseni paappani vanha. Sen puolesta puhuu hatun sisäreunukseen reikätekniikalla painetut nimikirjaimet SA. Toki sekin, mitä kautta hattuni sain. Siitä olen siis aika varma, että hattu on vuosikymmeniä sitten kuolleen paappani, mutta sitä en tiedä, ovatko nimikirjaimet vain sattumaa ja kuuluvat hatuntekijän tuotemerkintöihin. 

Kiinnostaakin nyt, onko sinulla tullut vastaan samantyyppistä nimikirjaimiin viittaavaa merkintää hatuissa? Olisihan se tuolloin vuosikymmeniä sitten ollut kätevääkin, aikana jolloin hattu oli olennainen osa pukeutumista yhtä lailla kuin takki tai kengät.

Toinen asia, joka mietityttää on hatussa olevat kaksi eri valmistajamerkintää Harrison ja Kolme rengasta. Tuliko hatut raakileina ulkomaiselta valmistajalta ja kotimaassa hattu viimeisteltiin ostajalle?




Ettei tekniikkaongelmat jäisi vain kaukolaukaisimen puutteeseen, olen saanut takuta myös tietokoneiden kanssa. 

Vein läppärini takuuhuoltoon, koska se rahisi ja vielä aika kovaan ääneen. Myyjä kirjoitti huoltoon menevään lappuun rahisee. Kului pari viikkoa ja kone palasi huollosta. Ja mitä? Luin vikamäärityksen, jossa puhuttiin koneen hitaudesta ym. Korjaustoimenpiteenä oli tehty ohjelmistopäivitys! 

Ja kuten olettaa saattaa, kone rahisi edelleen... Palautus takaisin ja sillä matkalla läppärini on ollut nyt ainakin viikon verran. Kone oli käynyt korjattavana Tanskassa, ehkä vikalappuun olisi pitänyt kirjoittaa rahina tanskaksi.

Otin käyttööni ikivanhan koneeni, joka oli syystä että siirretty sivuun uuden tieltä. Ei auttanut. Kaikki sujui alkuun hyvin, kunnes tallentaessani word-tiedostoja, ohjelma teki kansioon temp-tiedostoja ja ilmoitti ongelmista tallentaa. Pahin sattui, kun yhtäkkiä kansiossa ei ollut enää mitään ja avoinna oleva word-teksti oli tallennettaessa muuttanut yhden tekstikappaleen pieniksi ruuduiksi. Onnekseni teksti löytyi sähköpostistani, kun olin aiemmin lähettänyt sen haastateltavilleni luettavaksi.

Meni hermo ja hain koneen numero kolme isältä lainaan. Ihanaa kun kaikki taas toimii ja eiköhän se omakin jo pian saavu sieltä Tanskanmaalta.




hat / my grandpa's old

lauantai 12. marraskuuta 2016

Televisio - Rachel Khoo: Ruokatuliaisia maailmalta



En varsinaisesti seuraa telkkarin tarjontaa. Löydän yleensä minua kiinnostavat ohjelmat vahingossa. Kaikki vähänkin juonelliset sarjat menee minulta ohi, koska epäilen etten ikinä ehtisi niitä seuraamaan reaaliajassa tai edes jälkikäteen katsomalla tallenteina. Siispä kun katselen, niin ohjelmat ovat monesti matka-, ruoka- tai ajankohtaisohjelmia. Aika usein ohjelma tulee joltain ylen kanavalta ja monesti ne ovat tanskalaisia tai ruotsalaisia.




Rachel Khoon ruokaohjelmat löysin myös alunperin vahingossa. Tykkään ohjelmien visuaalisesta ilmeestä, lavasteista, kaupunkikuvista ja itse kokin tyylistä olla ja esiintyä. Välillä reseptit ovat hankalampia, toisinaan yksinkertaisia mutta usein niistä jää jotain mieleen, yksityiskohta jonka voi viedä omaan keittiöön.

Kastikkeiden maailma on itselleni vieras. Käytännössä ainoa valmistamani kastike on jauhelihakastike vehnäjauhoilla suurustettuna tai tomaattimurskaan tehtynä. Suosin myös kermaa, jolla kruunaan sekä kalkkunan että erilaiset lihasuikaleet. Salaatinkastikkeet ostan kaupasta. Ja jos totta puhutaan niin ostan, mutta en niitä itse käytä, muu perhe kylläkin. En vielä ole löytänyt valmista salaatinkastiketta kaupan hyllyltä, joka olisi oikeasti hyvää.

Viimeisimmästä katsomastani Rachel Khoon Ruokatuliaisia maailmalta jaksosta mieleen jäi jugurttikastike. Hyvin yksinkertainen sellainen. Kolme ainesosaa: turkkilainen jugurtti, appelsiinin kuorta raastettuna ja minttua (itse lisäsin vielä puristettua appelsiinimehua). 

Jugurttikastike toimi erinomaisesti uunissa paistetun kalkkunan ja perunan lisukkeena sekä siinä samalla vihersalaatinkastikkeena. Syödessä taas totesin, että sama kermaisen pehmeä jugurttikastike menisi hienosti myös paistetun kalan kanssa.






Rachel Khoo: Ruokatuliaisia maailmalta
Tiistaisin yle2 klo 19:00
Yle Areena KLIK

------------------

Kaksi ylintä kuvaa minun. Alin kuva Yle.

maanantai 7. marraskuuta 2016

Heikkona vaatteeseen nimeltä liivi




Voisin hamstrata kaappini täyteen erilaisia liivejä - kudottuja, nahkaisia, farkkuisia, herrain, hapsullisia, kaikki käy. Oi, entä ne ysäri ruusugobeliini-herrainliivit. Mutta siinä kohtaan kun niitä pitäisi käyttää niin en yhtäkkiä osaakaan. 




Ongelma on siinä, että liivi (olkoon mitä materiaalia tahansa) käy epämiellyttäväksi siinä kohtaan, kun sen päälle pitää vetää vielä neuletakki. Sama efekti liehuhihojen kanssa, joita en myöskään hanki kaappiini, koska sulloutuvat epämukavaksi möykyksi hihan sisään.

Siniharmaanvalkoinen neuleliivi tarttui matkaani kesällä Pietarsaaren Keltaiselta kirppikseltä. Kuuluu sarjaan, pakko saada, vaikken ikinä käyttäisikään. Olen yrittänyt pukea sen ylleni parikin kertaa, mutta aika nopeaa ripustanut takaisin kaappiin. Ei ole tuntunut mukavalta.






Keksin vaihtaa lopulta lähestymistapaa. Sulloin liivin alle niin paljon kerroksia, että ulos lähtiessä tähän ylle ei tarvita enää kuin takki. Ja kyllä. Pärjäsin yhdistelmän kanssa helposti koko päivän. Minulla on siis toivoa saada loputkin kolme käyttämätöntä liiviä vielä käyttööni ja ehkä ostaa tilaisuuden tullen pari lisää.

--------

Juolahtipa mieleeni tapa käyttää herrainliiviä vuonna ehkä 1994. Ruskeat bootsit, warrickin farkut, tummansininen poolopaita ja siniruudullinen flanellipaita farkkuihin sullottuna. Koko komeuden kruunasi harmaa herrainliivi, muistaakseni joku isän vanha, tiedä miltä vuosikymmeneneltä.

lauantai 5. marraskuuta 2016

Tänään Pakanalliset Kekrimyyjäiset Vaasassa



Tänään suuntaan oivallisen naisseurueen kanssa Vaasaan Pakanallisiin kekrimyyjäisiin. En yhtään tiedä mitä odottaa, mutta tapahtuman facebook-sivujen kertoma kuulostaa jo tosi mielenkiintoiselta.


Arcana järjestää yhteistyössä Haamu Kustannuksen ja Kulttuurikasarmin kanssa Pakanalliset Kekrimyyjäiset Vaasassa.


Muinaissuomalaisen sadonkorjuujuhlan aikaan pidettävistä myyjäisistä löytyy maanläheisiä käsitöitä, luonnontuotteita, koruja, yrttejä & magiaa. Tapahtumassa on myynnissä paljon tavanomaisesta poikkeavaa, joten kannattaa lähteä tutustumaan tarjontaan ja nauttimaan myyjäisten tunnelmasta kauempaakin.


Ilmainen sisäänpääsy.
Myyjäisissä on myös kahvio.
Tervetuloa tekemään uniikkeja löytöjä!




Pakanalliset Kekrimyyjäiset Vaasan Kulttuurikasarmilla tänään 5.11. klo 12-17.

Tapahtuman facebook-sivulle pääset tästä KLIK