torstai 20. lokakuuta 2016

Paddy my love




 

Olen käynyt viimeiset viikot jonkinlaisella säästöliekillä, vailla intohimoa tarttua oikein mihinkään. Meidän vanhempi settereistä Paddy-herra lipui muutamassa viikossa pois maailmastamme, elämästämme. Puoli vuotta olen erityishalannut Paddya joka ilta, rapsuttanut ja sanonut hyvää yötä. Peläten tätä hetkeä.

Paddyn tuli aika lähteä viikko sitten keskiviikkona.

En oikeastaan halua kirjoittaa asiasta enempää, mutta tuntui etten pääse blogissa asian yli ja jatkamaan ellen kerro asiaa täälläkin.

Ikävä on.


7 kommenttia:

  1. Voi Kaisu, olen niin pahoillani. Lemmikistä luopuminen on aina ihan kamalan vaikeaa. Otan osaa suruusi. <3

    VastaaPoista
  2. Voi ei, osanotot <3 Lemmikin menettäminen on aina hirveä paikka. Vaikka eläimellä alkaa ikää jo kertyä ja tietää, että lähtöön ei ole kauaa, niin silti suru on musertava. Samalla tavalla myös sillon, kun eläimen kuolema tuliee yllättäen. Aika parantaa ja onneksi on muistot :) <3.

    VastaaPoista
  3. <3..... Mulla on yli kuusitoista vuotta yhteistä taivalta takana vanhemman kissan kanssa. Se on nyt ainakin 18-vuotias, voi olla enempikin, ja oon jo tovin tiennyt että jatkoajalla ollaan. Iäkkään eläimen kanssa sitä on kuin vanha pariskunta; tunnetaan toistemme tavat ja tykkäyksen kohteet, pienestäkin maukaisusta tietää mikä on asiana, tassuttelun äänistä kulloisenkin sieluntilan.. Ja samoin se tuntuu tietävän minusta. Tulee kylkeen lohduksi jos tarvis jne. Vaikka poismenon tällaisissa tilanteissa on tavallaan jo etukäteen "käsitellyt", niin tiedän jo nyt, kuinka oudolta ja tyhjää kumisevalta se sitten tuntuu... Kauniisti jaoit asian täällä, erittäin kauniisti. Voimia sinne, lempeitä voimia.

    VastaaPoista
  4. Voimia suruun ja kaipaukseen. Siitä on nyt 5 vuotta kun meidän punakarvainen ja harmaakuonoinen lähti ja yhä edelleen se on mielessä melkein päivittäin. Nyt kuitenkin muistellessa hymyilyttää enemmän, alussa itketti. Muistot säilyy kuitenkin!

    VastaaPoista
  5. Kiitos Palava rakkaus, Laura, Maria, Nasti ja anonyymi <3

    VastaaPoista
  6. Olen kauan sitten kokenut koiran menetyksen itsekin. Sen huomasi, että kaveri puuttui. Sinä osasit jo vähän valmistautua tähän ennalta. Ja nuo kuvat on kauniit.

    VastaaPoista