maanantai 31. lokakuuta 2016

Montako insinööriä tarvitaan vaihtaamaan valaisimen johto?


Löysin kirpparilta jo aikaa sitten retropöytävalaisimen. Valaisin maksoi vain muutaman euron. Hintalapussa taisi olla maininta, ettei valaisin toimi aivan moitteettomasti. Vasta kotona huomasin, että lampun johdosta pilkisti kuparilangat. Jos johdon ainoastaan päällimmäinen muovisuojakuori olisit ollut rikki, olisi sen vielä voinut korjata teipillä. Mutta kuparien näkyessä, olisi valaisin ollut käytössä hengenvaarallinen.


On valaisimen johtoja ennenkin vaihdettu, joten päätin yrittää. Ensin en keksinyt, miten johdon saa valaisimesta purettua ja luovutin. Harmitti. Jätin esineen kodinhoitohuoneen pöydälle, keskeneräisten projektieni säilytyspaikalle, hautumaan ja pölyttymään. Ehkä pääajatuksena kipata valaisin joku päivä sähkötarvikkeiden kierrätyspisteelle.


Aikaa kului, pölykerros kasvoi ja välillä pölyt pyyhittiin. Heräsi ajatus. Täytyyhän johto saada valaisimesta ilman rakenteiden rikkomista, koska on se sinne jotenkin alunperinkin saatu vedettyä. Uudella innolla valaisimen kimppuun. Vähän ruuvaria avuksi ja raakaa voimaa. Sain kuin sainkin vedettyä johdon pois.

Hienoa, enää tarvitsin uuden johdon. Mutta ei mun hommat ikinä etene rivakkaan. Asiaan kuuluu kuukausien luova tauko.



Vihdoin viime viikolla päätin tarttua asiaan ja hankkia puuttuvan johdon. Paikallinen tavaratalo tarjosi vain valkoisia johtoja. Ei käy. Sama juttu paikallisessa kodinkoneliikkeessä. Taas harmitti. Harmitti, kun aina käy näin, ettei kaupoista ikinä löydä sitä tiettyä mitä tarvitsee ja aina pitää tilata. Jos asia pitää tilata netistä, mä jotenkin jähmetyn. En pysty.

Asioimassani kodinkoneliikkeessä olisi ollut kattava valikoima uusiakin ja kyllä vaan toimivia lukulamppuja. Kutkutus oli kova mennä tarkastamaan valikoima. Ajatusta vähän siinäkin, että mitä hittoa mä näiden vanhojen romujen kanssa aina väsään, kun uuttakin olisi kätevästi tarjolla.

Mutta mitä olisi tapahtunut hienolle retrovalaisimen rungolle. Siitä olisi melko varmasti tullut metallijätettä ihan just siksi, kun on niin helppo ostaa uutta ennemmin kuin korjata vanhaa. Päätin jatkaa johdon metsästämistä.





Hoksasin torstaipäivällä, että vanhempani olivat lähteneet ostoksille Seinäjoelle. Soitto isälle, missä ootte, voisitko katsoa mulle mustaa johtoa. Illalla isältä tuli tekstiviesti, johto löytyi.

Vihdoin pääsin asentamaan uuden johdon valaisimeen, johon sain apua asianmukaisesti koulutetulta henkilöltä. 

Mahtava tunne, kun tulee valmista. Lamppu löysi paikkansa yöpöydältäni. Pakko myöntää, että olen tässä parin päivän aikana käynyt napsuttamassa lamppua, vaikken ole valoa tarvinnutkaan. Ihan muuten vaan, silkasta onnesta.


Niin montako insinööriä tarvittiin? Kolme. Yksi purki johdon, yksi osti uuden johdon ja yksi auttoi uuden johdon asentamisessa.


6 kommenttia:

  1. Hieno! Peukkua kärsivällisyydestäsi, helposti menee "kannattaako tuota nyt, uuden saisi helpommalla" -halpaan. Tuo "käynyt naputtelemassa lamppua" kuulostaa ihanan tutulta. Pyörittelen useinkin vanhan puhelimen (ei kylläkään korjatun) numerolevyä, haluan vain kuulla sen äänen :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhat puhelimet suorastaan kutsuu pyörittämään numerolevyä ja vaikka vielä oman kotinumeron.

      Poista
  2. Hyvä, että jaksoit olla niin kärsivällinen sen kanssa! Ja hieno on lamppu tosiaan, mustine johtoineen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valaisin jaksaa joka ilta edelleen ilahduttaa ja ei olisi ollut yhtä tyylikäs valkoisella johdolla.

      Poista