maanantai 31. lokakuuta 2016

Montako insinööriä tarvitaan vaihtaamaan valaisimen johto?


Löysin kirpparilta jo aikaa sitten retropöytävalaisimen. Valaisin maksoi vain muutaman euron. Hintalapussa taisi olla maininta, ettei valaisin toimi aivan moitteettomasti. Vasta kotona huomasin, että lampun johdosta pilkisti kuparilangat. Jos johdon ainoastaan päällimmäinen muovisuojakuori olisit ollut rikki, olisi sen vielä voinut korjata teipillä. Mutta kuparien näkyessä, olisi valaisin ollut käytössä hengenvaarallinen.


On valaisimen johtoja ennenkin vaihdettu, joten päätin yrittää. Ensin en keksinyt, miten johdon saa valaisimesta purettua ja luovutin. Harmitti. Jätin esineen kodinhoitohuoneen pöydälle, keskeneräisten projektieni säilytyspaikalle, hautumaan ja pölyttymään. Ehkä pääajatuksena kipata valaisin joku päivä sähkötarvikkeiden kierrätyspisteelle.


Aikaa kului, pölykerros kasvoi ja välillä pölyt pyyhittiin. Heräsi ajatus. Täytyyhän johto saada valaisimesta ilman rakenteiden rikkomista, koska on se sinne jotenkin alunperinkin saatu vedettyä. Uudella innolla valaisimen kimppuun. Vähän ruuvaria avuksi ja raakaa voimaa. Sain kuin sainkin vedettyä johdon pois.

Hienoa, enää tarvitsin uuden johdon. Mutta ei mun hommat ikinä etene rivakkaan. Asiaan kuuluu kuukausien luova tauko.



Vihdoin viime viikolla päätin tarttua asiaan ja hankkia puuttuvan johdon. Paikallinen tavaratalo tarjosi vain valkoisia johtoja. Ei käy. Sama juttu paikallisessa kodinkoneliikkeessä. Taas harmitti. Harmitti, kun aina käy näin, ettei kaupoista ikinä löydä sitä tiettyä mitä tarvitsee ja aina pitää tilata. Jos asia pitää tilata netistä, mä jotenkin jähmetyn. En pysty.

Asioimassani kodinkoneliikkeessä olisi ollut kattava valikoima uusiakin ja kyllä vaan toimivia lukulamppuja. Kutkutus oli kova mennä tarkastamaan valikoima. Ajatusta vähän siinäkin, että mitä hittoa mä näiden vanhojen romujen kanssa aina väsään, kun uuttakin olisi kätevästi tarjolla.

Mutta mitä olisi tapahtunut hienolle retrovalaisimen rungolle. Siitä olisi melko varmasti tullut metallijätettä ihan just siksi, kun on niin helppo ostaa uutta ennemmin kuin korjata vanhaa. Päätin jatkaa johdon metsästämistä.





Hoksasin torstaipäivällä, että vanhempani olivat lähteneet ostoksille Seinäjoelle. Soitto isälle, missä ootte, voisitko katsoa mulle mustaa johtoa. Illalla isältä tuli tekstiviesti, johto löytyi.

Vihdoin pääsin asentamaan uuden johdon valaisimeen, johon sain apua asianmukaisesti koulutetulta henkilöltä. 

Mahtava tunne, kun tulee valmista. Lamppu löysi paikkansa yöpöydältäni. Pakko myöntää, että olen tässä parin päivän aikana käynyt napsuttamassa lamppua, vaikken ole valoa tarvinnutkaan. Ihan muuten vaan, silkasta onnesta.


Niin montako insinööriä tarvittiin? Kolme. Yksi purki johdon, yksi osti uuden johdon ja yksi auttoi uuden johdon asentamisessa.


torstai 27. lokakuuta 2016

Meinaaksä tulla noilla vaatteilla?



Otsikon kysymyksellä aloitti esikoiseni kahdeksan vuotias kaveri, kun olimme yökyläilyn päätteeksi lähdössä viemään häntä kotiin.

Kysymys nosti hymynkareen kasvoilleni, mutta jossain määrin myös hämmästytti.

-Mitä vikaa vaatteissa on, kysyin.

-Ne on ihan kauheet, kaveri puuskahti.

Kerroin vaatteiden olevan minun arkivaatteitani ja tyylini pukeutua. Sanoin myös, että voisin kommentista jopa vähän loukkaantua.

Lapsi on meidän perheelle hyvin tuttu ja voisin verrata kommentin "loukkaavuutta" siihen, jos omat lapseni kommentoivat vaatevalintojani, jota eivät kylläkään juurikaan tee. Ovat varmaankin tottuneet äitinsä kummallisiin vaatteisiin.

Asia jäi siihen, mutta selkeästi minua vähän vaivaamaan. Ei meidän lapsuudessa. Mutta toisaalta eivät kaverieni äidit olleet niin läheisiä, olivat enemmänkin siellä taustalla katsomassa, että meille oli välipalaa leikin tiimellyksessä. 








Asia vaivasi minua siinä määrin, että päätin kuvata asun, että näkisin kunnolla miltä näytän. Että onko nyt jotain tosissaan pahasti vialla, jota en peilistä katsomalla näe, koska lapsen suusta kuuluu totuus ja sillee. Tässä se asu nyt on.

Mun ihan kauheet vaatteet. =)

Mielestäni kyllä ihan mahdottoman kiva asu.



hat and vintage dress / Holmström Second Hand // jacket / H&M (old) // boots / Sievi / huuto.net // cardigan / Boomerang (old)


keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Kalkkunarisotto uunissa

 


Broileririsotto oli joskus osa perheemme arkiruokaketjua yhdessä jauhelihakastikkeen ja makaronilaatikon kanssa. Ruoka muistui mieleeni viime lauantaina, mutta korvasin broilerin kalkkunalla. Ruoka onnistui hyvin ja se toimii myös erittäin hyvin seuraavina päivinä mikrossa tai paistinpannulla lämmitettynä.


Kalkkunarisotto

-3 dl risottoriisiä
-8 dl vettä
-2 sipulia lohkoina
-kanaliemikuutio
-kalkkunafilettä
-currya
-paprikajauhetta
-purkki ananaspaloja
-2dl kermaa


Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Kaada uunivuokaan kaikki muut ainekset paitsi kerma. Kalkkunafileet pilkoin sopiviksi suupaloiksi. Paista vuokaa noin 25 minuuttia tai kunnes vesi on imeytynyt riisiin. Lisää ruokaan kerma, sekoita ainekset ja anna vielä paistua kymmenisen minuuttia. Ota pois uunista, kun risotto on saanut pintaansa vähän väriä.

Tarjoa lisukkeeksi vihersalaatti, jossa on viinirypäleitä, salaattia, kurkkua ja kurpitsansiemeniä sekä raejuustoa


Edit: Sipuli unohtui.

lauantai 22. lokakuuta 2016

Säästin taas kirpparilla ulkoilutakin verran






















Tarvitsin itselleni kylmeneviin säihin sopivan ulkoilutakin. Ensitoiveeni oli löytää takki kirpparilta. Mutta epäilin vahvasti, että se olisi mahdollista. Harvoin kirpparilta löytää juuri niitä esineitä tai vaatteita, joita tarvitsisi heti.

Siispä kauppaan tai nettikauppaan. Googlailin kotimaisia vaihtoehtoja ja ulkolaisiakin. Ajattelin, että tämän kerran voisin panostaa vaatteeseen myös rahallisesti. Kriteerejä vaatteelle oli kestävä materiaali, jolla voi mennä metsään. Tuulenpitävyys. Kohtuullinen sateenkestävyys. Värillä ei niin väliä. Tyyliini sopiva, joten sillä saralla aika laveasti mahdollisuuksia. Ekologiset ja eettisetkin aspektit mielessä.

Eko-haulla löytyi Fjällärävenin Eco-Shell takki, joka olisi ollut kaikin puolin minulle sopiva. Mutta 500 euron hinta.. Onko hinta paljon? Takin materiaalissa on pyritty huomioimaan ekologisuus, mutta Eco-Shell on myös tekninen materiaali. Ekologisuus, tuotekehitys ja laatu, ne maksaa. 

Entä kotimaisuus ja suomalainen design. Oikeastaan ainoaksi vaihtoehdoksi löytyi R-collectionin parkatakit. Tai minä en ainakaan keksinyt muuta. Tiedän yrityksestä, että se on kotimainen perheyritys, mutta en tiedä missä merkin vaatteet nykyisin valmistetaan tai materiaalien alkuperää. R-collection on kuitenkin minulle ollut aina luotettava merkki, jonka vaatteet on tehty kestämään sekä kulutusta että pesua, myös aikaa.

Tässä kohtaa sattui yllättäen niin, että välikausitakki löytyi kuin löytyikin kirpparilta (kuvat yllä) kahdeksan euron hintaan. Henkkamaukkaa, mutta vahvaa puuvillacanvasia ja kestävän oloinen kaiken kaikkiaan. En jäänyt pohtimaan sen enempää vaan ostin takin, kassalla hinnasta vähennettiin vielä 30 prosenttia.

Takki on ihan täydellinen tarpeisiini. Mutta mitä jos en olisi löytänyt takkia kirpparilta. Olisinko kituuttanut ilman, tilannut takin R-collectionilta vai panostanut viiden sadan Fjällräveniin. Veikkaisin tuota keskimmäistä vaihtoehtoa. 

Se mikä jäi mietityttämään oli, paljonko olisin valmis maksamaan ekologisesta ja eettisestä ulkoilutakista. Entä kotimaisuudesta.



jacket / H&M / thrifted
cardigan / H&M / Fida
jeans / Kuyichi
woolen scarf / Marc O'Polo
mittens / thrifted 
beanie / home made, my own design
woolen socks / gift
winter boots / Sievi




torstai 20. lokakuuta 2016

Paddy my love




 

Olen käynyt viimeiset viikot jonkinlaisella säästöliekillä, vailla intohimoa tarttua oikein mihinkään. Meidän vanhempi settereistä Paddy-herra lipui muutamassa viikossa pois maailmastamme, elämästämme. Puoli vuotta olen erityishalannut Paddya joka ilta, rapsuttanut ja sanonut hyvää yötä. Peläten tätä hetkeä.

Paddyn tuli aika lähteä viikko sitten keskiviikkona.

En oikeastaan halua kirjoittaa asiasta enempää, mutta tuntui etten pääse blogissa asian yli ja jatkamaan ellen kerro asiaa täälläkin.

Ikävä on.


keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Ivana Helsingin Puisto-takki on taas ajankohtainen





Ivana Helsingin Puisto-takki on taas ajankohtainen levättyään kesän naulakossa. Takin värimaailma kenties puhuu ennemmin kevään kuin syksyn puolesta, mutta ehkäpä ripaus kirkasta vihreää valkoisella pohjalla on hyväksi pimeneviin päiviin kaiken luonnonläheisen punaisen, harmaan ja lilan seuraksi.

Takissa on jotain ihastuttavaa, jotain sellaista minkä muutkin kuin minä huomaan. "Sulla on kiva takki", olen kuullut.

Niin miksei takki ole käytössä kesällä. No siinä on lämmin tikkivuori.












Viime yönä pakkasta oli ollut jo reilusti. Vielä aamukuudelta elohopea näytti miinus neljää. Eilen vedin iltalenkille lähtiessä ensi kertaa tuulihousujen alle pitkikset. Vaatekaapista saa puuvillaiset ja pellavaiset neuleet tuulettaa ja nostaa talviteloille. Lyhytvartiset villasukat vaihtuvat pitkiin, kumisaappaat talvisaappaisiin.

Aikani säilöttyäni, Puisto-takki nousi viime keväänä toimittamaan välikausitakin virkaa. Tänä syksynä tunsin kuitenkin edelleen potevani akuuttia välikausitakkipulaa. Puisto-takki on ihan jees, mutta kovin lyhyt ja siksi ulkoilutakkina välillä kylmä.

Koska yhä enemmän haluan tehdä kestäviä ja ekologisia ratkaisuja pukeutumiseni suhteen, on takin etsiminen ollut aika hankalaa. Mutta hiphei, tämäkin takinkokoinen kolo sai täytteensä viime viikolla. Prosessista lisää myöhemmin.


jacket / Ivana Helsinki // dress Filippa K // leggings / Gudrun Sjöden /// all 2nd hand // necklace / my grandma's old // bag / Marimekko // shoes / Converse


sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Retki satumetsään








Aikamoinen tehoviikko takana. Olen taas onnistuneesti singahdellut paikasta toiseen minuuttiaikataulun kanssa. Perjantaina iltapäivällä mieheni esitti komennon. Nyt lähdetään koko porukka ulos! Minä siihen, että näin tehdään.

Koska vanhempi koiristamme Paddy on sokea, ei sen kanssa oikein enää voi mennä metsään tai ainakin metsän pitää olla helppokulkuista, jossa koiraa voi ohjastaa talutushihnalla. Meillä on tässä lähellä metsä, jossa tulee käytyä yleensä vain syksyllä puintien jälkeen. Silloin sinne pääsee helposti poikki sänkipellon. Metsänpohja on tasaista ja Paddykin pärjää.

Perille päästyä pohdin jälleen kerran, miksei me käydä täällä useammin. Meidän satumetsässä. Halaamassa sata vuotta vanhoja kuusia. Kiipeilemässä kiville. Ihastelemassa puiden läpi suodattuvaa valoa. Kuuntelemassa hiljaisuutta. Hengittämässä metsän tuoksua.

Ah, teki hyvää. Kotiin viemisinä vielä muutama litra suppilovahveroita.