torstai 8. syyskuuta 2016

Ajanpuute - laiskuutta vai asioiden priorisointia?







Olen pohtinut viime päivinä paljon käsitettä aika.


Kun kävin toimistotöissä, kului siihen päivästäni 10 tuntia. Töissä jaksoin haaveilla, kuinka olisi ihana olla kotona, että ehtisi tehdä mieluisiaan asioita.

No nyt olen ollut jo joitain kuukausia kotona, mutta ei sitä aikaa näytä löytyvän vieläkään, ainakaan tarpeeksi.




Kommentoin joskus erääseen blogiin, kuinka tykkäisin päivittää blogiani, jos siihen vain olisi aikaa enemmän. Samassa kommenttiosiossa joku toinen kommentoi, että edellinen ilmaisu on vain laiskuutta. Että kyllä ehtii, jos vain haluaa. Minulla nousi tuosta heti karvat pystyyn.

On varmasti olemassa myös laiskuutta, ettei joitain asioita saa aikaiseksi. Minulla ne liittyy kotitöihin. Voin helposti kulkea välillä kymmenen kertaa lattialla lojuvan likaisen sukkaparin ohi, jaksamatta viedä niitä pyykkikoriin.




Mutta mitäs sitten, jos tekee koko ajan jotain yleishyödyllistä tai rakentavaa. Eikö tällöin puhuta ennemminkin asioiden priorisoinnista ja valinnasta kuin laiskuudesta? 




Lempilausahdukseni taitaa nykyisin olla "vitsi, kun mulla ei ole aikaa".

Olen yrittänyt päästä eroon lausahduksesta, koska se luo helposti olemattoman kiireen, joka taas lisää stressiä. Parempi on yrittää tehdä se mihin päivän aikana rahkeet riittää.

Ja toisinaan on hyvä ottaa aikaa itselle ja omille tärkeille jutuille, vaikka takaraivossa jyskyttäisikin alati kodinhoitohuoneen pöydällä kasvava puhtaan pyykin vuori tai että perhe saisi päivälliseksi jälleen kerran makaronia ja jauhelihaa.




Vaikka luulenpa, että jos lapsilta kysytään, he syövät paljon mieluummin makaronia ja jauhelihakastiketta kuin yrttipunajuuria ja kikhernepyöryköitä.




4 kommenttia:

  1. Voi, tää on niin totta. Mulla on melkeinpä jatkuvasti sellainen olo, ettei ole tarpeeksi aikaa. Tiedostan kyllä, että joka päivä teen valintoja: katson ihan liikaa telkkaria sen sijaan että lukisin, tai menen päiväunille tai päätänkin imuroida kävelylenkin sijaan.

    Itse yritän herätellä itseäni juurikin niissä tilanteissa, joissa alan laukoa kuin tykin suusta, ettei mulla ole aikaa siihen, tähän ja tuohon. Sitten pohdin sen hetken prioriteetit uudestaan, ja aika usein sitä löytää sen tarvitsemansa ajan johonkin itselle ihan oikeasti tärkeään tekemiseen.

    Ihana toi liivihamesysteemi, siis aivan ihana kuva kaikin puolin, siinä on upea tunnelma! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valintoja joutuu kyllä tekemään ihan joka päivä. Eilen valitsin illalla, että lähden puolukkaan suunnistuksen sijaan, ja päivällä annoin lapsille Ipadin, että sain raivattua varastoa =) Voi näitä riittää.

      Kuvassa hetki loi tunnelman. Monty on oikea seurakoira. Se kulkee aina mukana ja kun tehdää lähtöä, se aina katseella kysyy "joko mennään?".

      Poista
  2. Olisi minullakin varmasti nousseet karvat pystyyn sellaisesta kommentista. Kuka tietää, mitä toisen olisi paras tehdä... Kaikkeen ei kuitenkaan ihmisen aika riitä, vaikka kuinka haluaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuo kommentoija totesi onneksi vain yleisesti, eikä hyökännyt henk.koht. minua vastaan, joten pystyi paremmin sulattamaan =)

      Poista