torstai 29. syyskuuta 2016

Sinnikäs


Tästä piti ensin tulla matto. Tuli hattu. Purin.

Sitten siitä piti taas tulla matto. En tiiä, jotenkin raitojen värit riiteli, kun olin virkannut apauttiarallaa mittaan halkaisija 50 cm. Purin.

Vaihdoin strategiaa. Tästä tuleekin kori. Pah. Siitä oli tulossa jotain, mitä en osaa edes kuvailla. No semmonen kippura lätty. Purin.

Neljäs kerta toden sanoo, ehkä. Päätin pitäytyä koristrategiassa. Nyt näyttää ihan hyvältä tai en tiedä. Seuraava vaihe on lähteä kipuamaan korin seiniä ylöspäin. En ole purkanut, vielä.

-----------------------------------------

Jos olisin fiksu niin etsisin aloittelijalle sopivan virkkoomallin. Mutta kun en ole, vaan alan säheltää itse.

Vielä fiksumpaa olisi hankkia ontelokude kaupasta. Nou nou nou. Minä haluan kierrättää. Revin kuteeksi vanhoja t-paitoja, joita kälyseni on veljeni kaapista salaa minulle roudannut. Osa kudemateriaalista on löytynyt mieheni kaapista. Hyshys.


No jos jotain hyvää niin voin hyvällä omalla tunnolla kutsua itseäni sinnikkääksi* ja tuleepa jotain uniikkia.



*vai hölmöksi =D



tiistai 27. syyskuuta 2016

Televisio: Tanskalaisen maajussin uudet jaksot

Kuva Yle

Katselin kesän mittaan Tanskalaisen maajussin viimeisen kauden uusintoja. Jos johonkin sarjaan, niin tähän olen jokaisella tuotantokaudella koukuttunut. Sujuvasti olen katsellut myös uusintojen uusintoja. Kun viimeisimmän kauden uusinnat loppuivat, oli tyhjä olo. Eihän tämä nyt tähän voi loppua. Pitäähän minun saada tietää, minkälaiset kengät Frank valmistaa itse parkitsemastaan nahasta tai miten perheen taloprojekti edistyy.

Aika kauan sain netissä pyöriä ennen kuin löysin vinkin, että sarja jatkuu uusin jaksoin syksyllä. Yllättäen tieto ei löytynyt Ylen sivuilta vaan olisiko ollut telkku.com tai joku vastaava.

Yritin myös katsoa sarjan uusia jaksoja netistä tanskalaisen tv-kanavan "areenasta", mutta aika nopeaa kävi selväksi, että en saa tanskan kielestä sanaakaan selvää.

Viimeisen kuukauden olen vain laskenut päiviä, että uudet jaksot alkavat. Huomenna on se päivä.

Tanskalaisen maajussin uudet jaksot Yle Fem ke 28.9. klo 19.

perjantai 23. syyskuuta 2016

Rouvapaita ja Ritva Fallan villableiseri




Serkkuni Elina oli shopannut ja toimittanut minulle ja vain minulle pussillisen herkullisen hienoja vaatteita.

Nostelin pussista yksi kerrallaan vaatteen ja huokailin äidilleni, joka sattui olemaan siinä vieressä. Ihana. Miten Elina on osannutkin ostaa. Ja silkkipaita. Kauanko olen etsinyt silkkipaitaa ja vielä sininen, mun lempiväri. Silkkiä, kirjailuja, koristeellisia nappeja. Kaikki mun värejä. Serkkuni todellakin tuntee tyylini.

Tässä vähän sniikpiikkiä leijonankeltaisesta rouvapaidasta.

Kiitos Elina.










Ritva Fallan keittovillableiska on hautunut vintin rekillä melko lailla käyttämättä ja pitkään. Asukuvien ottaminen on siitä kivaa, että ne vahvistaa vaatteiden, joista olen epävarma, sopivuuden minulle.

Tämä bleiseri tuntuu peilistä katsottuna liian isolta ja leveäharteiselta, mutta kameran linssi taas kääntää vaatteen mallin edukseni. Hyvinhän tuo näyttää istuvan.

On myös mahdollista, että kaappiin tiensä löytäneet uudet mutsifarkut ovat löytäneet parin ysäribleiseristä tai toisin päin.

Mutta vihdoin sain tämänkin käyttöön.


shirt / Pola / old finnish design // hat and Levis jeans / Holmström second hand // jacket / Ritva Falla / 2nd hand // oxfords / OIS / 2nd hand // wool scarf / 2nd hand

tiistai 20. syyskuuta 2016

Pesin villaneuleen yhtä aikaa pilalle ja suosikikseni



Löysin kirpparilta unelmapehmoisen neuleen ehkä vähän 80-luku henkisen. Väri oli maltillisen vaalea. Siis niin ihana ja tuotetiedot kertoivat, että osa materiaalista oikein villaakin...





Oikein villaakin...




Ja mitä teen. Neule pesukoneeseen, pikainen pesumerkinnän luku. Hienopesu 30 astetta. Neule pesukoneeseen, tavallisella pesuaineella. Naps hieno pesu. Naps 30 astetta. (Jätän lukematta merkinnän alta villapesu tai en vain tajua sitä, tajua mitään)

Rums rums




Tunnin päästä parkaisen, kun avaan pesukoneen luukun. Täydellinen ajatuskatkos. Villaa perhana, siinä oli villaa. Mitä oikein ajattelin. No en vissiin mitään. Nostin virttyneen neuleen koneesta ja vein melkein kyyneliä pyyhkien sen ulos kuivamaan.




Ensimmäinen ajatus oli heittää koko huonononnenneule roskiin, pois muistuttamasta tyhmyydestäni ja huolimattomuudestani. Mutta en sitten raaskinutkaan. Neule on edelleen pehmoinen, se ei kutistunut liikaa. Jotenkin kauhean rento vetää ylle, kun lähtee viemään lasta kerhoon tai käymään pikaisesti koirien kanssa ulkona. Lämmin. Ja turvallinen. 

Rumahan neule on nyt kuin mikä kaikkine nyppyineen, mutta toimii arkena kotona täydellisesti.







Kesällä oli valtavasti suunnitelmia laajentaa kukkapenkkejä syksyllä. Se homma siirtyy nyt kyllä ensi kevääseen. Yrttipenkki sen sijaan lähti toteutumaan, kun keväällä ostamani mausteminttu sekä isotähtiputki pääsivät kesähuoneen viereen kaivamaani penkkiin. Penkki saa vielä täydennystä, kun noudan niityltämme siihen mäkimeiramin taimia.



perjantai 16. syyskuuta 2016

Suunnistamaan vai puolukkaan?



Niistä valinnoista kun olen kirjoittanut, niin valintaa tein ajankäytön suhteen tälläkin viikolla. Tiistaina olisi ollut iltarastit, mutta mieli teki lähteä rasteja enemmän etsimään puolukoita.



Näin oikeastaan mitättömältä kuulostava valinta pisti minut pohtimaan ja punnitsemaan asiaa koko päivän. Onko sopiva liueta viikkoharrastuksesta, josta olen maksanut kausimaksunkin? Mutta lähden kuitenkin metsään, enkös? Ehtisinkö puolukkaan joku toinen päivä? Miltä viikkoni ja perheen menot näyttää?

Lopulta heitin nurkkaan kaikki järkevyyspohdinnat ja päätin lähestyä asiaa miltä-musta-tuntuu-periaatteella. Kumpaan haluat lähteä enemmän puolukkaan vai suunnistamaan? Vastaus oli selkeä, puolukkaan.





Ilta oli aurinkoinen ja lämmin. Sain marjastusseuraksi äitini ja tyttäreni. Hyppäsimme pyörien selkään ja ajoimme tähän ihan lähelle. Puolukkaa löytyikin heti peltotien varrelta, ja maasto oli lapsellekin helppokulkuista.

Evääksi keitin kuumaa kaakaota ja rasiaan kasa välipalakeksejä. Eikä mennyt kuin viisi minuuttia, kun sain vihjeen, että nyt voisi pitää ensimmäisen evästauon KLIK. Niin tuttua. <3


skirt / Finnkarelia / old  finnish design // rose knit / Vero Moda / 2nd hand

maanantai 12. syyskuuta 2016

Samettia, kuivakuppausta ja moxaa






Lindexin iankaiken vanaha samettihame se porskuttaa vuodesta toiseen hameitteni ykköskaartissa. Tykkään sen väristä, ja ihan valtavasti tuosta kirjailusta. Vakosametti jo itsessään on mielestäni aina pop.

Olisi ihan mahtava löytää pitkä vakosamettitakki, sellainen maiharimallinen miksei malliltaan trenssikin kävisi. Sellainen jossa olisi vuori ja joka sopisi pitkälle syksyyn. Huppu kruunaisi vaatteen. Inspiraatio sammaritakkiin on varmaan ollut aina sisimmässäni, mutta muistutuksen siitä sain uudesta Gudrun Sjödenin katalogista KLIK, jota luin paperiversioisena veljenpojan synttäreillä.

Olipa siellä Gudrunilla kaikkea ihanaa muutakin.







Viime viikonloppu vierähti jälleen shiatsuopissa. Kävin perjantaina tekemässä opintoihin kuuluvan shiatsunäytön opettajalle. Meni ihan hyvin, ja sain hyvää palautettakin, esimerkiksi että kysymysteni laadustakin huomaa kiinnostukseni asiaa kohtaan. Se on ihan totta. Olen ahkerasti lainannut opuksia kirjastostakin aihealueina akupainanta, shiatsu, kiinalainen lääketiede ym. ym. Käytännön harjoitteena olen tehnyt harjoitushoitoja nyt nelisenkymmentä.

Sunnuntaina opiskelimme kuivakuppausta ja moxausta. Kuppauksesta tulee varmasti ensimmäisenä mieleen veri. Mutta kuivakuppauksessa ei valuteta verta, vaan hoito perustuu pelkästään kuppiin muodostettavaan alipaineeseen eli imuun. Tehokas imu häivyttää nopeasti kipeät kuona-ainekertymät lihaksista ja poistaa lihaskipuja.

Teimme kuivakuppausta sekä kumisilla kupeilla että lasisilla. Itse tykkäsin tästä hoidosta ihan valtavasti, etenkin noilla lasikupeilla tehtynä. Lasin pinta tuntui iholla todella pehmeältä. Tilaukseen lähtee varmastikin sekä kumisia että lasisia kuppeja.

Moxalla eli pujonlehdistä (ei allergisoi) valmistetulla pötköllä taas kehoon tuodaan lämpöä. Moxa sytytetään palamaan, kuten sikari ja kuumaa päätä kuljetetaan meridiaaneja pitkin noin kahden sentin etäisyydellä ihosta. Lämpö hoitaa lihassärkyjä ja reumaa sekä sulattaa lihaskovettumia. Moxa sopii erityisesti palelevaisille Yin-ihmisille.

Kuivakuppausta ja moxaa voi siis käyttää perusshiatsun tueksi.

Kuukauden päästä meillä on koulutuksen viimeinen viikonloppu, joka sisältää tentin ja hoitonäytteen. Silloin toivottavasti valmistun shiatsuhoitajaksi.

Olen oppinut ihan valtavasti viime kuukausien aikana, mutta ei tämä helppoa ole. Kesti kuukausia, että edes oppi shiatsun perusteet. Käsitteitäkin on vaikka kuinka: viisi elementtiä (maa, vesi, puu, tuli, metalli), Yin, Yang, Qi, Shi, Shen, Xu ... Eikä mikään ole yksiselitteistä. Helpottavaa on huomata, että termit ihme kyllä alkavat edes jotenkin pikkuhiljaa aueta.



Oletko kokeillut kuppausta tai moxaa? Tai shiatsua? Haluaisitteko että kerron lisää shiatsusta hoitona?


torstai 8. syyskuuta 2016

Ajanpuute - laiskuutta vai asioiden priorisointia?







Olen pohtinut viime päivinä paljon käsitettä aika.


Kun kävin toimistotöissä, kului siihen päivästäni 10 tuntia. Töissä jaksoin haaveilla, kuinka olisi ihana olla kotona, että ehtisi tehdä mieluisiaan asioita.

No nyt olen ollut jo joitain kuukausia kotona, mutta ei sitä aikaa näytä löytyvän vieläkään, ainakaan tarpeeksi.




Kommentoin joskus erääseen blogiin, kuinka tykkäisin päivittää blogiani, jos siihen vain olisi aikaa enemmän. Samassa kommenttiosiossa joku toinen kommentoi, että edellinen ilmaisu on vain laiskuutta. Että kyllä ehtii, jos vain haluaa. Minulla nousi tuosta heti karvat pystyyn.

On varmasti olemassa myös laiskuutta, ettei joitain asioita saa aikaiseksi. Minulla ne liittyy kotitöihin. Voin helposti kulkea välillä kymmenen kertaa lattialla lojuvan likaisen sukkaparin ohi, jaksamatta viedä niitä pyykkikoriin.




Mutta mitäs sitten, jos tekee koko ajan jotain yleishyödyllistä tai rakentavaa. Eikö tällöin puhuta ennemminkin asioiden priorisoinnista ja valinnasta kuin laiskuudesta? 




Lempilausahdukseni taitaa nykyisin olla "vitsi, kun mulla ei ole aikaa".

Olen yrittänyt päästä eroon lausahduksesta, koska se luo helposti olemattoman kiireen, joka taas lisää stressiä. Parempi on yrittää tehdä se mihin päivän aikana rahkeet riittää.

Ja toisinaan on hyvä ottaa aikaa itselle ja omille tärkeille jutuille, vaikka takaraivossa jyskyttäisikin alati kodinhoitohuoneen pöydällä kasvava puhtaan pyykin vuori tai että perhe saisi päivälliseksi jälleen kerran makaronia ja jauhelihaa.




Vaikka luulenpa, että jos lapsilta kysytään, he syövät paljon mieluummin makaronia ja jauhelihakastiketta kuin yrttipunajuuria ja kikhernepyöryköitä.




sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Kompostorin yllätys ja sipsutusmekko





Instagramissa #kompostorinyllätys olenkin jo kuluneen kesän aikana kertonut kompostorin yllätyksestä. Jatkokompostorissamme lähti keväällä itämään seitsemisen kurpitsansiementä. Ensin en osannut varmasti sanoa, mitä kasvit olivat. Loppukesällä muistin laittaneeni talvella kompostoriin pilalle menneen koristekurpitsan. Kun kasvit alkoivat tuottaa hedelmää, epäilys koristekurpitsasta varmistui.



Voimaa ei voi ainakaan sanoa puuttuneen kasvualustasta vai mitä sanotte näistä jättikokoisista lehdistä? Voimasta kertoo myös se, että kurpitsa kasvatti 2-3 metrisiä varsia. Mutta siinäpä se, kasvi ei sitten enää jaksanutkaan kasvattaa hedelmiä. Olen poiminut nyt viitisen kurpitsaa, enkä usko että montaakaan enää tulee. Mutta ei sen väliä. Olipa hieno kokemus ja jää hauska kesämuisto.





Mietin kaksikin kertaa ennen kuin ostin tämän farkkumekon kesällä. Epäilin siinä kaikkea, sen käyttömukavuudesta tyyliin. Mutta en voinut vastustaa merkintää 100% puuvillaa ja ajatusta, että mekko on tehty kestämään. Vaate on henkkamaukkaa alamerkillä Rocky. Eikös Rocky ollut HM:ää? Mekon voi ajoittaa jonnekin 2000-luvun vaihteeseen. Muistan tykänneeni silloin ihan tosi paljon Rocky-vaatteista. Olivat silloin ja olisivat vieläkin tyyliäni: luonnonläheisen värisiä sammareita, maiharitakkeja, farkkupaitoja.

Kelpo työvaate. Olen tehnyt mekossa vähän risusavottaakin pihapiirissä. Ei ollut pelkoa, että kuusenhavut rikkoisivat kankaan.

Mutta miksi nimi sipsutusmekko? Mekko on sen verran kapea helmasta, ettei sillä voi ottaa pitkiä askelia. Jos yhtään on kiire, täytyy helmaa nostaa polviin.

Mekko pakottaa hiljentämään vauhtia ja samalla muistuttaa kysymään itseltä, mihin minulla oikeasti on kiire? Niin, useimmiten ei minnekään.



perjantai 2. syyskuuta 2016

Omena-kaneli kaurapuuro



Omena-kaneli valmispuuro (pussipuuro) tuoksuu houkuttelevalta, mutta maistuu vähän äitelältä ja keinotekoiselta. Suutuntumakin on vähän niin ja näin. Tuote on erinomainen reissuun ja lapset tykkää syödä sitä silloin tällöin, mutta arkiaamupalakseni kaipaan jotain aidompaa.

Olen koekeittiössäni kehittänyt reseptiä omena-kaneli kaurapuurolle, joka ulkonäöllään, maullaan ja tuoksullaan veisi kielen mennessään. Viimeisin testireseptini läheni jo sitä mitä haen. Vielä jäi hiottavaa maun täyteläistämiseksi.





Omena-kaneli kaurapuuro

2,5 dl vettä
kanelia
omena raastettuna
1 dl luomukaurahiutaleita
1 rkl Neito-öljyä
1 tl hunajaa
suolaa

Kiehauta vesi, johon on lisätty kaneli ja omenaraaste. Lisää kaurahiutaleet kiehuvaan veteen. Kiehuta miedolla lämmöllä n. 5-8 minuuttia, kunnes puuro sakenee.

Siirrä kattila pois levyltä ja lisää suola, hunaja ja Neito-öljy. Anna puuron hautua ja makujen tekeytyä hetki kannen alla.



Lempeää viikonloppua <3


-------------

Omenarumba on nyt hulluimmillaan. Omat omenapuumme eivät vielä tuota kuin muutamia hedelmiä. Vanhempieni omenasadosta taas riittää jo useampaankin talouteen. Isälle jo vähän lupailin, että menen tänään hänen avukseen puristamaan omenoista mehuksi.