keskiviikko 31. elokuuta 2016

Kukkaprinttipaita peterpan-kauluksilla










Teimme viime lauantaina pitkästä aikaa Tuiren kanssa kirppiskierroksen. Koskahan oltais viimeksi oltu.. Yleensä suuntaamme Vaasaan, mutta tällä kertaa Seinäjoelle. Pääkohteemme oli Seinäjoella Holmström Second Hand, joka oli yksi kansallisen siivouspäivän kohteista. Kiersimme myös Fidan.

Jos en ole käynyt Tuiren kanssa kirppiskierroksilla niin en ole kyllä saanut varattua itselleni aikaa käydä myöskään Holmströmillä. Koskahan olisin käynyt viimeksi... Jos totta puhutaan niin voi laskea melkein yhden käden sormilla, että olisin vieraillut yhtään missään kaupungissa viimeisen puolen vuoden aikana.

Olen tainnut jossain määrin mökkiytyä. Mutta mulla on kaikki täällä mettäperällä. Riittää kun välillä pyörähtää kirkolle kauppaan ja pienelle lähetyskirpparillemme. Ainakin tässä vaiheessa elämää.

Tietysti, kun ei käy missään niin kaikki ihanat vaatekaappini aarteet jäävät käyttämättä. Etenkin kengät. Voi näkisittepä minkälainen pölykerros on peittänyt nilkkuririvistöni eteisen hyllyssä. Kuljen aika lailla kumppareissa ja lenkkareissa, kesällä mukavimmissa sandaaleissani.

Tänään kirjoituksillani ei taida olla mitään pointtia. Ajatuksenvirtaa vain. Se toisaalta sopii mielialaanikin tällä hetkellä. En tarvitse juuri nyt mitään ohjattua, ennemminkin kaipaan pienen tovin aikatauluttomuutta.

------------

Kukkapaita löytyi Holmströmiltä ja vielä alehintaan. Se on aika ihana pyöreine kauluksineen ja iloisine kukkaprintteineen. Mustakivinen hopeasormus on kirpparilta, pikkurillin hopeasormus on äidin tekemä.

Minun ehkä pitäisi enemmänkin nostaa otsahiukseni ylös, vintagekiehkura näyttäisi pukevan minua.



perjantai 26. elokuuta 2016

#puunhalausviikko


Meillä on kaksi omenapuuta, pekka ja punakaneli. Puut ovat kasvaneet ja vankistuneet takapihallamme nyt yhdeksän vuotta. Olen ehtinyt monesti iloita, miten nuorista hennoista varsista on muodostunut oikeita puita ja satoakin ne ovat tuottaneet. Ei montaa omenaa, mutta kuitenkin.



Sitten tulee syyspuhuri ja sateet. Pekka ei kestänyt tuulta vaan oksa katkesi, tarkoittaen käytännössä puolen puun putoamista alas. Harmittaa. Harmittaa niin vietävästi.



Oksa oli tyvestään vielä vähän kiinni emopuussa ja mahdollisuus eheytymiseen on vielä olemassa, ainakin jos oikein sitä toivoo. Kursimme puun kasaan liinoilla. Nyt yritän käydä juttelemassa sille joka päivä nätisti.

Halaankin, jos se vain auttaa puuparkaa tervehtymään.

Instagram #puunhalausviikko KLIK

--------------------------------------------------------

Suomessa järjestetään ensimmäistä kertaa puunhalauksen teemaviikko. Viikko järjestetään osana valtakunnallista Vihervuosi-teemavuotta.

Halaa puuta – arvosta lähiympäristöäsi -kampanja muistuttaa viherympäristöjen merkityksestä niin maalla kuin kaupungissa. Varsinkin kaupunkiympäristössä puistot, lähiluonto ja lenkkipolut ovat tärkeitä virkistyspaikkoja sekä mielelle että keholle.

Puiden keskellä, vihreässä ympäristössä mieli tutkitusti rauhoittuu, syke laskee ja aistit heräävät. (Maaseudun tulevaisuus)








tiistai 23. elokuuta 2016

Sammarit ja kultapallot





Olen jo pitkään etsinyt itselleni samettihousuja. Vaatimuksena on oikeastaan ollut vain tarpeeksi pitkät lahkeet ja väljä malli. Voisi ajatella, että näin heppoisin vaatimuksin parin löytäminen olisi helppoa. Mutta vielä mitä. Sammareita on kyllä tullut kirppareilla vastaan melkein joka kerta, mutta tämän päivän housumalli on usein reisistä tiukka ja siitä en pidä. Olen varmasti monesti motkottanut, että housumallit joita joutuu nostelemaan ylös, on tylsintä mitä tiedän. Mielestäni yksi ongelman aiheuttajista on housun reisiosan tiukkuus, joka vetää housuja alaspäin. Tiedä sitten, mutta näin minusta tuntuu.

Odotukseni kuitenkin palkittiin jälleen kerran ja löysin vihdoin sopivan tai ainakin melkein sopivan parin. Kaikki natsaa muuten, mutta housut ovat ehkä vähän suurta kokoa. En anna sen kuitenkaan häiritä, vaan pärjään asian kanssa kera vyön.




Puutarhani syksyn suosikkikukka, suomalainen perinnekasvi, kultapallo kukkii nyt runsaasti. Kasvi on ollut meillä jo useamman vuoden, mutta kukkimaan ja viihtymään sain sen vasta viime kesänä, kun siirsin sen toiseen kasvupaikkaan. Viime vuodesta viisastuneena, lisäsin kasvin tukikehikkoon vielä yhden narukerroksen ylöspäin. Tänä vuonna varsia ei ole katkeillut yhtään, kun viime vuonna niitä meni melkein puolet. Vinkkinä siis tämän kasvin kanssa, että kannattaa tukea tarpeeksi korkealta.




Kävin viime viikolla kampaajalla. Joudun nykyisin vähän väliä hyppelemään hiuksiani muotoiluttamassa. Kuinka hiusten kasvattaminen voikin olla näin tuskallista. Jos ei villiinny niskavillat niin sitten räjähtää otsahiukset.

Vähintään kerran viikossa olenkin murtamassa päätöstäni kasvattaa hiuksiani. Mutta vielä päätös pitää. Ja oikeastaan olen tähänkin malliin (välimalliin) taas ihan tyytyväinen. Ensi kerraksi kampaajani ehdotti, että ottaisin mukaan kuvan, vision, tulevaisuuden tukastani. En vain vielä tiedä, minne olen menossa. Täytyy alkaa katsella naistenlehtiä, blogeja ja katukuvaa hiustutkan läpi, inspiraatiota etsien.



torstai 18. elokuuta 2016

Kukkapipo - syyspäivieni ilo



Joskus vuosia sitten ostin aika paljon kirppareilta vaatteita sovittamatta. Ei jaksanut tai ei ollut mahdollisuutta sovittaa. Tuli paljon hutiostoja kokojen ja istuvuuden suhteen, mutta myös tyylillisesti. Sittemmin olen viisastunut. Nykyisin jätän vaikka sitten osan kirppispöydistä kiertämättä ja käytän enemmän aikaa vaatteiden rauhalliseen sovitukseen. Sovittaessani suoritan myös samalla pohdintaa, tulenko oikeasti vaatetta ikinä käyttämään.  

Toki teen edelleen ostoksia ilman sovitusta. Tänään halusin pukea ylleni jotain, mikä on jäänyt vähälle käytölle. Ja se oli tämä sovittamatta ostettu muutaman kymmenen sentin pusero. Yllätys oli melkoisen positiivinen heti ensi sovituksella. Paita oli juuri sopivan kokoinen ja tarpeeksi pitkä, että helma pysyy hameen vyötärön sisällä. Tästä taisikin tulla heti arkipuseroideni ykkönen.








Pipon malli on oma luomukseni. Tykkään ehkä kaikkein eniten neuloa ilman ohjetta. Valitsen langan ja puikot ennen kuin edes tiedän teenkö pipon, kaulahuivin vai villasukat. Tunnustelen, mitä huvittaisi tehdä. Tähän pipoon hain silmukkamäärän googlettamalla ja sen jälkeen puhtaasti mutu-tuntumalla rivi ja osio kerrallaan.

Aluksi ajattelin siksak-kuvion riittävän, mutta sitten huvittikin kokeilla kirjailua ja sekin ilman mitään mallia. Ensin kirkkaanpunaiset terälehdet, joiden sisus kaipasi vähän vaaleanpunaista. Juuri oikean väristä vihreää lähdin kaivamaan naapurin lankalaatikosta ja löytyihän sieltä.

Pipo tuli valmiiksi ja käytin sitä keväällä tosi paljon. Kesän kääntyessä syksyksi oikein ilahduin, kun sain taas kaivaa esille suosikkipiponi.



maanantai 15. elokuuta 2016

Kirppariharrastukseni arvottamisen probleema


"Ai mulla on tällänenkin", mieheni totesi, kun esittelin hänelle kuvan esineen erästä kaappia tyhjentäessäni. Mieheni omaisuudeksi osasin veitsen nimetä siksi, että sen toisella puolella oli hänen työpaikkansa logo.

Pistää miettimään paljonko meillä, ihan koko perheen jokaisella perheenjäsenellä on esineitä, jotka löytäessämme voimme todeta saman. Monestiko ostamme uudestaan asioita, joita saattaa jo lojua nurkissamme. Sitten on vielä ne esineet, jotka on pakko saada, jotka pian kuitenkin unohtuvat tai menettävät hohtonsa.

Minulla on kausia, jolloin tyhjään kaappeja ja tunnen suurta tyyneyttä siivouksen jälkeen. Tyhjät hyllyt sekä järjestetyt komerot luovat mielenrauhaa ja hyvää oloa. Tämän vastakohtana harrastan kirpputoreja. Yhtä lailla kuin järjestys kodissa, myös kirppareilla kiertely tuo minulle hyvää oloa. Riemastun siellä esineistä, joita en tiennyt tarvitsevani, joilla täytän juuri siivotut hyllyni.

Kirpparit eivät toisaalta ole minulle vain esineitä, vaan samalla pääsen hetkeksi pois kotoa, yksin. Se on siis myös kallisarvoista omaa aikaa.

Olen todella pitkään arvottanut kirppariharrastustani ja ehkä myös vaateharrastustani. Tarvitsenko tämän harrastuksen ollakseni onnellinen? Voisinko suunnata kirpparikäynteihini tai niiden suunnitteluun käyttämäni energian tekemällä jotain muuta? Mitä se muu olisi, joka olisi omaa aikaa, joka toisi yhtä hyvän olon kuin kirppareilla kiertely ja löydöistä ilahtuminen?

Jospa seuraavan kerran, kun käännän nokan kohti kaupunkia ja kirpputoria, ajankin taidenäyttelyyn, uimahalliin, joogasalille tai luontopolulle?


maanantai 8. elokuuta 2016

Syksyisen kerrospukeutumisen ilot



Syksy on siitä kivaa aikaa, että voi alkaa pukeutua kerrostaen, ja se on se mistä minä tykkään. Kerrospukeutumista on kahta eri tyyppiä. Toinen on se, mitä toteutetaan talvella, että pysytään lämpimänä ja jonka kruunaa toppavaatteet. Tuo kerrospukeutumisen tyyppi ei ole se, mistä erityisesti tykkäisin vaan tämä syksyinen.





Hellevaatteita ei vielä tarvitse piilottaa kaapin perälle, mutta niillä yksin ei enää pärjää. Kesätopin päälle kaipaa jo pitkähihaista tai kevyttä takkia. Sandaalit muuttuvat umpikengiksi. Katse hakeutuu eteisen huopahattuhyllyyn.







Parasta syksyisessä kerrospukeutumisessa onkin, että vaikka kerroksia lisätään lämpimänä pysymiseksi, niin niitä ei tarvitse vielä peittää. Kerroksilla voi leikitellä.

Hihoja voi kääriä, nilkat saa näkyä ja hattu voi olla vain asuste päälaella.



skirt and vintage hat / 2nd hand // denim biker / huuto.net // silk top / R-collection // bracelets / gift from aunt // shoes / Vagabond

perjantai 5. elokuuta 2016

Kantarellipiirakkaa ja paratiisi sen chaa




Käväisin eilen meidän kantarellipaikalla toteamassa, että alkaa olla kausi ohi. Sain purkin pohjalle vain muutaman sienen. Kun yhdistin ne edellispäivänä keräämieni kanssa, oli minulla ainekset kantarellipiirakan valmistukseen.

Kantarellipiirakka

pohja:
125 g margariinia
1 dl vehnäjauhoja
2 dl grahamjauhoja
3 rkl kylmää vettä

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Nypi jauhot ja margariini. Lisää kylmä vesi. Sekoita tasaiseksi. Painele pyöreäksi kiekoksi, laita taikina muovipussiin ja jääkaappiin jäähtymään puoleksi tunniksi. Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa 8 minuuttia.

täyte:
1 litra kantarelleja
2 dl kermaa
1 muna
sipulin varsia
persiljaa
suolaa

Haihduta sienistä tovi nesteitä kuivalla pannulla. Lisää sipuli, persilja ja suola. Kaada ainekset esipaistetun pohjan päälle. Sekoita muna-kermaseos ja kaada se sienimuhennoksen päälle. Lisää halutessasi juustoraastetta. Paista n. 20 minuuttia.


Tarjoile piiras paratiisi sen cha-teen kanssa <3



torstai 4. elokuuta 2016

Nikkarointi: Keittiön kaapin miniremppa



Olisi kaikenlaisia ideoita keittönkaappien (....keittiön ja koko talon remppaamisen...) suhteen, mutta suurempiin remppoihin en ole valmis killinkejäni laittamaan, koska kaikki talossamme kuitenkin on ihan toimivaa.

Mutta en voi kiistää sitäkään, etteikö pienet muutokset kodissa - ehkä joku uusi esine tai huonekalu, kalusteiden siirtely, toisi itselleni mielenvirkistystä. Naapurin rouvan kanssa kutsumme tätä rymsteeraukseksi. Meidän lapsetkin muuten jo käyttää termiä sujuvasti. "Äiti on taas rymsteerannu".

Viimeisin rymsteeraukseni koski yhtä keittön kaapeista. Se on alusta asti ollut jotenkin epäkäytännöllinen liian suurine hyllyväleineen ja sattunut visuaaliseen silmääni. (Itseäni toki saan syyttää tuostakin mokomasta, kun olen sen itse suunnitellut.)

Vihdoin oli aika tarttua kuviosahaan ja tehdä uusi hylly. Materiaalin eli hyllyvärkin sain edellistä keittiön kaappia tuunatessani, kun vaihdoin sen hyllyt vetokoreihin.




Ajattelin aluksi sahata kaksi levyhyllyä, mutta totesin pian että lasihylly ehkä ajaa paikkansa paremmin yläkomeron ylimpänä hyllynä. Iittalan Mariskoolit näkyvät näin paremmin. Uuden hyllyn sahauspinnan päällystin koristeteipillä, jota sattui löytymään kaapista. Ensiksi ajattelin pitsireunusta, mutta se olisi sitten ehkä kuitenkin ollut liikaa makuuni.




Tuunattavaa keittiössä vielä riittää. Isompi haaveni on purkaa yksi osa kaapistosta kokonaan ja hankkia sille paikalle lasivitriini. Sen ajankohta on ehkä sitten, kun löydän sen juuri oikeanlaisen lasivitriinin, joka ei maksa mitään. Onneksi minulla ei sisustamisen suhteen ole mitään tyylisuuntaa ja kalusteissa saa aika ja kuluminen näkyä. Näin vitriinin löytäminenkin on joskus mahdollista. Löysinkin jo yhden ulkonäöltään sopivan, mutta hinta, se hinta...


Minkälaisia remppahaaveita sinulla on? Isoja tai pieniä?


maanantai 1. elokuuta 2016

Riskin arvoinen mekko





Pienet virheet eivät monesti haittaa, jos käytetty vaate on muuten mieleiseni. Se mistä en pidä, on että vaatteita tuodaan kirppareille likaisina. On aika epämiellyttävää tutkia kirppispöytää, joiden vaatteissa on ruoka- ja meikkitahroja tai jos vaate tuntuu ja tuoksuu pesemättömältä.

Aika usein edellisen kaltaisin ominaisuuksin täytetyt kirppispöydät saavat käteni nousemaan pystyyn ja siirtymään seuraavaan. 

Mutta sitten on poikkeukset. Heh, aina on poikkeus periaatteissani.







Tässä mekossa oli etupuolella valkoisia pieniä tahroja, joista ei voinut päätellä ovatko pysyviä vaalentumia vaiko pestäviä tahroja. Mekko on puuvillaa ja tykkäsin sen rennosta mallista ja indigonsinisestä väristä. Oiva mekko kaiken kaikkiaan ympäri vuoden käytettäväksi.

Otin riskin, kokonaisen euron hintaisen riskin. Ja se kannatti. Tahrat lähtivät pesussa.


dress / Part Two / 2nd hand // necklace / Lindex (old)