maanantai 11. heinäkuuta 2016

Nämäkö on nyt niitä elämän ruuhkavuosia?




Tuntuu, että elän koko ajan käsittämättömän kiireen keskellä. On arjentyöt. Iltaisin harrastetaan urheilua, joko olen menossa itse tai kuskaamassa lapsia tai sitten yksi lapsi on urheilemassa ja olen toisen kanssa kotona.

Arjen hyörinän lomassa teen paikallislehden avustajan hommia. Juttukeikkoja on riittänyt ihan mahdottoman hyvin viime aikoina. Parit aineistot odottaa kirjoittamista, ja ainakin yksi keikka on sovittuna jo tulevillekin päiville.

Mistä löytäisin päiviini lisää tunteja, että ehtisin kirjoittamaan blogia, keräämään luonnosta yrttejä, täydentämään puutarhaamme suunnittelemillani puilla ja pensailla. Kädet syyhyäisi ompelukoneellekin. Ompelupöydälläni odottaa kankaat kesähuoneen rottinkituolin istuintyynyä varten.

Kuinkahan kauan olen aikonut leipoa pullaa. Viime käynnistä Holmströmmillä on aikaa, kuinka kauan? Ehkä jonkun ystävänkin luona olisi kiva piipahtaa. Haaveilen matkasta Helsinkiin tai edes lähikaupunki Vaasaan, kun Seinäjokikin tuntuu niin kaukaiselta.

Kiirettä ja ruuhkaa piisaa. Perheen menot kirjataan yhteiseen kalenteriin, että pystytään sumplimaan kunkin menot. Tärkeää on, että kaikki ehtii ja saa tehdä mieluisia juttujaan.


Elämässäni tapahtuu nyt paljon, paljon hyvää.

Kaikesta kiireestä huolimatta, olen onnellinen.

Olen kiitollinen.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti