keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Kanttaamista ja kattamista retromekossa




Helle ja lapiohommat eivät välttämättä sovi yhteen. Joku voisi sanoa, ettei lapioon pitäisi edes kuumalla tarttua, ettei tule auringonpistos ja nestehukka. Minä en ole pystynyt pysymään poissa lapion varresta ja kottikärryn kahvat ovat kasvaneet kiinni kämmeniini. Etenen pikkuhiljaa kantaten kukkapenkin reunaa metrin kerralla. Onni on nämä aurinkoiset säät, jotka antavat mahdollisuuden hitaaseen toimintaan.




Olen pohtinut, jos yhdistäisin yllä olevan kuvan kaksi kukkapenkkiä. Se helpottaisi ruohonleikkaamistakin, kun olisi vähemmän kierrettävää. Minulla on ruukussa kasvamassa keväällä hankkimani mausteminttu ja isotähtiputki, jotka voisin istuttaa tuohon väliin. Lisäksi takimmaisen penkin liljojen takana kasvavat kellukka ja valkoinen särkynytsydän olisi tarpeen siirtää väljemmälle kasvualustalle. Siirtohommiin ryhtymistä täytyy vissiin odottaa vielä pari viikkoa, kun vain malttaisin.





Haaveilen, että saisin kaikkiin perennapenkkeihini hakekatteen. Ensimmäiset kolme säkkiä hain kaupasta. Siinäpä sitä nyt olisi kaksi säkillistä 12,60€. Ihanan kallista. Täytyy varmaan alkaa selvittää, löytyisikö paikkakunnalta toimittajaa, jolta saisi ostaa katteen edullisemmin kuutio/kärrytavarana.





Retromekkosen tinkasin joku kesä sitten Vaasan kesäsunnuntaisin torilla järjestettävältä rompetorilta. Vähälle käytölle jäänyt ja kirppispussiuhankin alla elänyt mekko pääsi käyttöön, kun lämpötilat nousi ulkona yli 25 ja sain hylätä 95 prosenttia mekoistani niiden tekokuituisuuden vuoksi. Helle vaatii puuvillaa ja pellavaa.


maanantai 25. heinäkuuta 2016

Hanhikkiaidanteen siivous



Kun meillä puhutaan kukkapenkkien siivouksesta, se tarkoittaa aika usein kottikärryllistä tavaraa muutamalta neliöltä. Olen ehkä muutaman kerran jo maininnutkin, että tonttimme maaperä huokuu voimaa, koska on aikaisemmin palvellut peltomaana. Voima puskee ylös nokkosena ja juolavehnänä.

Rikkaruohon määrä voi tuntua joskus mahdottomalta pitää aisoissa, mutta olen tänä kesänä opiskellut jonkin verran puutarhanhoitoa ja todennut, että ehkä minunkin kukkapenkkini ja pensasaitojeni aluset voivat näyttää vähän siistimmiltä.

Mitä se vaatii on hurjan määrän perkaamistyötä. Mutta hommaa pystyy myös helpottamaan esimerkiksi kattamalla kasvualustat puuhakkeella. Puuhakkeen tuoman helpotuksen lisäksi aion harventaa kukkapenkkieni istutuksia niin, että ne on helpompi perata. Nyt minulla on liikaa tavaraa neliöllä ja kaikki näyttää vähän sotkuiselta.





Puutarhahommien yksi suurimpia iloja on paussi. Pannu ruusuteetä ja sitruunapikkuleipiä.





Niin kuin sisätilojenkin järjestyksen pidossa, kunnon raivaus auttaa aina välillä puutarhassakin.  Viimeinen kuva on otettu saunan portailta, asia johon viittasin instagramissa kera Minion-laastarin KLIK.



sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Pikaiset terveiset puutarhasta




Puutarhakärpänen on purrut minua pahemman kerran. Olen nyhtänyt ja repinyt kottikärrytolkulla rikkaruohoja puutarhasta. Sen siitä saa, kun rakentaa talonsa pellolle - villiheinää ja nokkosta.

Taidan odottaa jo vähän syksyäkin, että pääsen jakamaan perennoja ja laajentamaan kukkapenkkejäni. Lisää kitkettävää.. ;)


Mukavaa sunnuntaita!!

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Maassa on voimaa




Hameessa olikin sivuilla taskut. Taskujen sijainnin perusteella hameen koristenapitus kulkeekin vähän sivulla eikä edessä, kuten vaatetta alkukesästä käytin KLIK. Tuntui ensin vähän hassulta pyörittää hameen vyötärö 45 astetta vasemmalle, mutta kyllä tähän tottuu.

Vaikka ei kai sillä lopulta ole merkitystä tämän mallisessa hameessa, miten napitus kulkee. Ehkä siirrän nappilistan seuraavaksi kulkemaan selkäpuolelle.









Kasvulaatikkoni suorastaan pursuvat elinvoimaa. Perustavana ajatuksena voimahan on vain hyvä. Ongelmia alkaa syntyä, kun en malta poistaa laatikoista edellisvuosina niihin siementäneitä kukan alkuja.

Kehäkukka on yksi niistä. Keväällä ne ovat vielä hentoisia ja harmittomia alkuja, mutta kesän mittaan voimistuvat ja ottavat tilaa, peittävät alleen porkkanat ja persiljat.

Papujen väleistä kasvava sininen kukka oli myös niin kaunis, etten ole sitä malttanut nyppäistä pois. Harmittaa, etten muista kukan nimeä. Se tuli viime kesänä kylvämästäni kukkasiemensekoituksesta.

Sama runsauden "ongelma" jatkuu myös kukkapenkeissäni. Olisi totisesti aika ottaa lapio käteen ja jakaa taimia pienempiin osiin, nyppiä ja nyhtää kovalla kädellä. Jakamalla taimet, onnistuisin edullisesti myös laajentamaan kukkapenkkejäni. Asia, jota olen suunnitellut ties kuinka pitkään.


maanantai 18. heinäkuuta 2016

Takana neljä päivää karavaanarielämää









Takana muutaman päivän irtiotto kotiarjesta. Ja kuinka hyvää se tekikään. Kiersimme asuntoautolla pienen kierroksen Savossa aina Joroisilla saakka, missä mieheni osallistui triathlonkilpailuun.

Neljän päivän aikana heräsi erilaisia ajatuksia. Ensimmäinen syntyi jo heti menomatkalla, kun tajusin kuinka paljon rentoutuneempi olen jo parin tunnin ajomatkan jälkeen kotoa. Siinä on perää, että lomalle pitää lähteä pois kotoa, niin että kaikki arjen ajatukset ja työt jää sinne kotiin.

Toinen mitä ajattelin oli se, että syön aamulla paljon paremmin reissussa kuin kotona. Syy liittyy paljolti edelliseen, ei ole aikataulua tai tarvetta tarttua mihinkään. Kotona syön pikaiset leivät aamupalaksi ja jo pian yleensä sen santsikahvikupin kanssa lähden tekemään jotain.

Kolmas mikä mietitytti oli se kuinka vähällä pärjää ja miten säästeliäästi reissussa elää. Säästeliäisyydellä tarkoitan nyt esimerkiksi vedenkulutusta. Kun vesivarat ovat asuntoautossa rajalliset, ei sitä turhia tule lotrattua. Vaatteita  minulla oli mukana hyvin rajallisesti, enkä kertaakaan matkan aikana kaivannut ylitsepursuavaa vaatekaappiani. 

Ei sillä, mukava oli taas palata kotiin.

Ensi töikseni eilen illalla perkasin yhden kukkapenkin, huomasin perkaamistarpeen siinä chillatessani oluttuokkonen kädessä. Aamupalaksi söin yhden leivän ja santsikahvikupin kanssa riensin tietokoneelle. Seuraavaksi aion avata vaatekaappini ovet ja pohtia, mitä kivaa sitä laittaisi ylleen.

Mihinkäs sitä seepra raidoistaan.



Huikean hienoa alkavaa viikkoa!! =)


keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Kantarellikeitto kaurakermalla







Kantarellikausi avattu.

Sienet ovat minulle suhteellisen  vieras raaka-aine keittiössä. Toisinaan innostun herkkusienistä, mutta metsäsieniä en oikein osaa lähestyä. 

Kantarellit kyllä kerään ja olen valmistanut niistä piirakkaa, munakasta tai kastiketta. Tällä kertaa ajattelin kokeilla keittoa. Jääkaapissa oli vain kaurakermaa, joten lähdin kokeilemaan keiton valmistusta sillä. Ruoka onnistui yli kaikkien odotusteni. Keitosta tuli samettisen pehmeää ja maukasta.


Kantarellikeitto kaurakermalla

1 sipuli
4 dl kantarelleja
1 rkl vehnäjauhoja
1 kasvisliemikuutio
4 dl vettä
2 dl kaurakermaa
suolaa, pippuria ja tuoretta persiljaa

Kuullota sipulit kasarissa. Lisää kantarellit ja murskattu kasvisliemikuutio. Hauduta hetken miedolla lämmöllä.

Suurustus: Lisää seokseen ruokalusikallinen vehnäjauhoja ja sekoita hyvin. Kaada vesi. Kiehauta niin, että keitos sakenee.

Lisää kerma, suola ja pippuri.

Koristele keitto tuoreella persiljalla ja tarjoa piimälimpun kera. Oman vivahteensa ruokailuun tuo, kun keiton syö ulkosalla aistit avoinna kesän tuoksuihin, maisemiin ja ääniin.



tiistai 12. heinäkuuta 2016

Hortoilu osa 5: puna-apilan ja siankärsämön kuivaaminen



Toissa iltana ehdin poimimaan vähän puna-apilaa ja siankärsämöä. Keräämispaikan olin jo katsonut aikaisemmin valmiiksi. Kuten jo aiemmin olen kirjoittanut, olisi näitä molempia kasveja läheiset tienpientareet pullollaan, mutta peltojen kasvinsuojelutyöt saivat minut mietteliääksi kasvien puhtauden suhteen. Päätin etsiä kasveja vähän kauempaa.

Olen todellakin aivan aloittelija villiyrttien suhteen. Jokaisella poimimiskerralla herää kysymyksiä, joihin etsin vastauksia sitten netistä.

Nyt mietin, voisiko puna-apiloista poimia vain nuput. Nyt keräsin varsineen. Netistä löysin tällaisen ohjeen, että apilan lehtiä kerätään, kun kasvi ei vielä kuki. Tämän perusteella voisi päätellä, että voisin kerätä vain kukinnot. Varmaankin pitäisi maistella kasveja ja maun perusteella sitten päätellä, kuinka paljon kasvista säilötään.

Siankärsämön kukinnot taas vilisevät elämää tuoreeltaan, mustia pieniä ötököitä. Mitähän nämä on? Testasin jättää siankärsämöt yhdeksi yöksi ulos, jos ötökät häviäisivät ja olivathan ne poissa aamulla.

Itse kuivaaminenkin mietityttää. Meillä on hyötykasvikuivuri, mutta onko ok, jos kasvit kuivaa kimppuina riiputtamalla hämärässä? Tai niin kuin tein apilan kukintojen kanssa eli laakealle tarjottimelle levitettynä? Vai olenko ihan pöllö, kun en käytä kaapissa pölyyntyvää laitetta. Sen tiedän, että valo syö värejä, mutta viekö se makuakin?

Villiyrttikurssi voisi olla paikallaan.



maanantai 11. heinäkuuta 2016

Nämäkö on nyt niitä elämän ruuhkavuosia?




Tuntuu, että elän koko ajan käsittämättömän kiireen keskellä. On arjentyöt. Iltaisin harrastetaan urheilua, joko olen menossa itse tai kuskaamassa lapsia tai sitten yksi lapsi on urheilemassa ja olen toisen kanssa kotona.

Arjen hyörinän lomassa teen paikallislehden avustajan hommia. Juttukeikkoja on riittänyt ihan mahdottoman hyvin viime aikoina. Parit aineistot odottaa kirjoittamista, ja ainakin yksi keikka on sovittuna jo tulevillekin päiville.

Mistä löytäisin päiviini lisää tunteja, että ehtisin kirjoittamaan blogia, keräämään luonnosta yrttejä, täydentämään puutarhaamme suunnittelemillani puilla ja pensailla. Kädet syyhyäisi ompelukoneellekin. Ompelupöydälläni odottaa kankaat kesähuoneen rottinkituolin istuintyynyä varten.

Kuinkahan kauan olen aikonut leipoa pullaa. Viime käynnistä Holmströmmillä on aikaa, kuinka kauan? Ehkä jonkun ystävänkin luona olisi kiva piipahtaa. Haaveilen matkasta Helsinkiin tai edes lähikaupunki Vaasaan, kun Seinäjokikin tuntuu niin kaukaiselta.

Kiirettä ja ruuhkaa piisaa. Perheen menot kirjataan yhteiseen kalenteriin, että pystytään sumplimaan kunkin menot. Tärkeää on, että kaikki ehtii ja saa tehdä mieluisia juttujaan.


Elämässäni tapahtuu nyt paljon, paljon hyvää.

Kaikesta kiireestä huolimatta, olen onnellinen.

Olen kiitollinen.




perjantai 8. heinäkuuta 2016

Syysvaatteissa keskellä kesää











Jo toissa päivänä tuntui tuvassa niin vilakalta, että pohdin pitäisikö laittaa takkaan valakia. Eilen ei enää pohdittu vaan poltettiin koppa puita. Kylmä ja kostea ilma on saanut minut pukeutumisessa syysmoodiin. Kesämekot on toistaiseksi unohdettu, ja kaapista on kaivettu farkut ja villatakki.

Jos jotain hyvää niin sain pukea ensi kertaa ylleni joskus juhannuksen korvilla lähetyskirpparilta löytämäni ruusupaitiksen. Ruusupaitoja ei voi olla kaapissa liikaa. Tämä on ehkä jo minun kolmas, eikä tosiaankaan viimeinen. Tykkään pukeutumisessa slaavilaisesta vivahteestä - ruusuista, väreistä ja kirjailuista, jota tämäkin paita edustaa.

Mutta toivottavasti lämmin sää meitä vielä hellii. Kasvihuoneessa tomaatit (no okei vasta kukat) tarvitsisivat kipeästi lämpöä ja aurinkoa. Kurkutkin ovat juuri päässeet hedelmän tuottamisessa vauhtiin. Haaveilenpa jo mustikkametsään pääsystäkin. Epäilen, ettei meidän metsissä vielä ole marjat kypsiä, mutta nopeasti ne kypsyisivät auringon voimalla. Mansikkamaalla on jo paljon raakileita, sade ja kylmä saa ne herkästi homehtumaan. Aurinkoa tarvitaan siis sinnekin.


P.S. Ou mai gaad, onks mun tukka oikeesti noin harmaa!


(jeans, shirt, shoes, cardigan / all 2nd hand)

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Iltaeleganssi









Serkkuni totesi minun näyttävän tässä asussa elegantilta. Siltä minusta tuntuikin. Tuli myös tunne, että olen onnistunut. Asu koostuu pari vuotta sitten Splitistä ostetusta Bershka-merkin maksimekosta ja mintunvihreästä kirppisneuleesta. Asun kruunaa viimeisin vintage-löytöni, pieni musta samettihattu, josta tarkempi kuva instassa KLIK.

Kuviin oman eleganssissa luo illan samettisen pehmeä valo.