keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Hortoilu osa 3: Kuusenkerkkäsiirappi





Haisee niin kuin sukkamehu tai tiskirätti, olivat mieheni kommentit, kun olin laittanut kuusenkerkät hellalle kiehumaan. Tyttäreni taas arvioi, että haju muistuttaa isin villasukkaa.

Pöh, eipä nuo mistään tiedä. Oma aromit tarkasti tunteva, jokaisen tuoksuvivahteen havaitseva lähes kuninkaallinen tuulenhalkaisijani taas havaitsi tuoksussa vähän pihkaa, auringonlämpöä sekä kerrassaan upeita uimasäitä.

Näissä merkeissä alkoi matkani kohti kuusenkerkkäsiirapin keittoa, ensi kertaa vieläpä. Mitä tarvitset päästäksesi tähän pisteeseen on litran verran kuusenkerkkiä. Itse keräsin helpoimmasta paikasta eli omalta takapihalta. Surkuttelin kyllä vähän, että onpa pieniä, tässä menee ikuisuus. Jos olisin viitsinyt kiertää tonttia 100 metriä pohjoiseen, olisi sieltä löytynyt tuplasti suurempia. No jaa, tämän huomasin sitten iltasella koiria lenkille viedessäni.

Muista kysyä maanomistajan lupa. Kuusenkerkät eivät kuulu jokamiehenoikeuksiin.

Huuhtelin kuusenkerkät huolellisesti ja laitoin kattilaan. Päälle 1,5 litraa vettä. Keittoaika 2-3 tuntia. Siivilöi kerkät pois ja lisää kuusenkerkkämehuun 0,7 kg sokeria ja 1 tl vaniljasokeria. Keitä, kunnes väri muuttuu ruskeaksi ja keitos alkaa muistuttaa siirappia. 

Siinäpä se, kun väri tosiaan muuttuu ruskeaksi, muttei seos koskaan ala tuntua siirappiselta. Luovutin keittohommissa puolentoista tunnin jälkeen, kun mieheni alkoi epäillä seoksen jo kohta palavan pohjaan. Pullotin siirapin ja jäin odottamaan, mitä tuleman pitää.

Seuraavana aamuna käänsin pullon ympäri, ja ei mitään. Tuli tuhdin siirappista kyllä. Että pullosta saa jotain ulos, kestää se noin 30 sekuntia. Muka mikäs mulla kiire odotellessa. Ensi kerralla arvelisin, että lopetan keittämisen siinä kohtaan, kun vispilällä sekoittaessa siirappi alkaa kuohua eli noin tunnin keittoajan jälkeen.

Mutta hyvää siirapista tuli, vaikka alun tuoksut muuta enteilivätkin. Olen kokeillut sitä nyt paahtoleivän päällä, kaurapuuron kera sekä jugurtin kanssa. Eilen lisäsin siirappia kaalipataan. Uskon, että siirappi maustaa tästä lähtien melkein kaikkea, mitä ryhdyn keittiössä valmistamaan.

Kuusenkerkkäsiirapin kerrotaan myös toimivan yskänlääkkeenä. Siksipä sitä olisi hyvä olla keitettynä ensi talveakin ajatellen. Sitä vain olen miettinyt, että mitenköhän siirappi säilyy.






5 kommenttia:

  1. Olipa hyvä teksti. Tässä on selkeä ohje ja huomiot, kuinka ohje toimii. Minäkään en ole koskaan tehnyt ja olisi kyllä kiva kokeilla. Jospa nyt saisin aikaiseksi. Aikaa se näköjään vaatii, kun on keitettävä pitkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo ensimmäinen ja pidempi keittäminen on kuitenkin aika helppo, kun ei tarvitse koko ajan vahtia. Löysin vielä netistä tällaisen siirappitestin, jota voisi kokeilla ensi kerralla.

      "Tiputa muutama pisara sokerilientä kylmälle alustalle ja vedä lusikan syrjällä leveästi nesteen läpi. Jos tilkan puolikkaat pysyvät erillään, siirappi on valmista, muuten pitää vielä haihduttaa vettä pois."

      Poista
  2. Minun siirappini on kyllä säilynyt ihan hyvin, mutta nyt en muista, keitinkö säilytyspullot. Viime vuonna en tehnyt, koska olen yrittänyt hieman välttää turhaa sokeria. Tuli sitten kuitenkin ostettua vaahterasiirappia talvella aamiaispannareiden kaveriksi, että ihan turhaan yritin.

    S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ihan vain kiehuvalla vedellä huuhtelin pullon. Säilytitkö muuten siirapin ihan huoneenlämmössä?

      Omani on tosin jo valmiiksi niin tykkyä, ettei taida kannattaa jääkaappiin laittaakaan (jämähtää lopullisesti).

      Poista
    2. Säilytettiin jääkaapissa. Mun siirappi oli melko lirua. Kannattaa muuten tsekata Vivi-Ann Sjogrenin keittokirjoja. Yhdestä löysin tuon kuusenkerkkäsiirapin ohjeen. Hänellä on villivihannesideoita.

      S

      Poista