keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Hortoilu osa 2: Nokkossämpylät



Siis eikö niin, että nokkostahan on pellon- ja pihanreunat ja ojanpientareet pullollaan. Etenkin nokkosta on siellä, missä sitä ei kaipaisi niin kuin salakavalasti nurmikolla astellessasi paljain jaloin ulos viemään pyykkiä.

Niinhän sitä ajattelisi, mutta sitten kun tarvitset kasvia puolisen litraa sämpylätaikinaa varten, ei sitä löydä pihapiiristä juuri mistään. Tai vähintäänkin tuntuu, että paikat jossa nokkosta kasvaa, ovat epäilyttäviä. Onkohan tuohonkin koirat pissineet.

Lopulta pihaa kymmenen minuuttia kierrettyäni, löysin tarvitsemani. Tai palasin kohtaan, mistä olin etsinnän aloittanut, olkoonkin sitten vähän epäilyttävästi koiran jalannoston etäisyydellä. Ryöppään ne kuitenkin.





Olen sekasyöjä ja ravintoni kiertyy ikävä kyllä edelleen hyvin pitkälti jauhelihan ympärille. Salaatti tarkoittaa kurkku-tomaatti-lehtisalaatti-feta-yhdistelmää. Jauhelihan kanssa keitän perunaa tai makaronia. Salaatinkastike tulee kaupan tuubista ellei se ole lusikallinen turkkilaista jugurttia.

Minulla on siis vielä todella todella pitkä matka nokkospestoon, vuohenputkikeittoon tai villivihannessmoothieen. Jos kaupasta löytyvien kasvisten käyttö vaatii todellista asiaan paneutumista, niin miten sitten tarttua villivihanneksiin.

En anna tämän kuitenkaan lannistaa, vaan lähestyn asiaa helpon kautta eli lisään villivihannesta tuttuun ja kotoisaan. Tykkään leipoa leipää ja nokkossämpylät tunnen leipämaailmasta. Niitä sitten. Reseptejä googlailin sen verran, että löysin suhteen paljonko nokkosta tarvitaan puoleen litraan nestettä. Muuten tein taikinan niistä aineista mitä kaapista löytyi.




Nokkossämpylät (18 kpl)

0,5 l tuoreita nokkosia (ryöppäsin nämä)
0,5 l vettä
25 g hiivaa
3 dl grahamjauhoja
6-7 dl vehnäjauhoja
0,5 tl fariinisokeria
1 tl suolaa
2 rkl Neito-öljyä



Tällä nokkossuhteella leipään tuli kivasti väriä ja hitunen tuoksua, mutta makua ei juurikaan. Voisi olla mahdollista ensi kerralla lisätä nokkosten määrää, mutta siinä on riskinsä, että perheen nuorimmaiset tulee epäilevälle kannalle. Olen jo kuullut nuoremman lapsen suusta kommentin: "Äiti, mikset sä tee tavallista ruokaa?". Että tässä joutuu vähän tasapainoilemaan hortoilun ja jauhelihan kanssa.


P.S. Nokkosten ryöppäysveden käytin tomaatin- ja kurkuntaimien sekä pelargonioiden kasteluun.





2 kommenttia:

  1. Tuntuu, että lapsuudessa niitä nokkosia ainakin oli joka paikassa... ja ehkä niitä oikeasti olikin. Tuolleen sitä tosiaan saa taiteilla, kuinka sapuskoita tekee:) Lapsia ajatellen varsinkin yrittää monipuolistaa sapuskoita ja muksut ei juuri syö kuin tuttuja vain. Lapset on tosi ennakkoluuloisia ruoan suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nokkosia tosiaan tuntui lapsena olevan paljon ja isoja puskia. Muistan, että huolsimme nokkosenpolttamia hammastahnalla. =)

      Poista