sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Epäkäytännölliset retrosaappaat







Shoppasin omasta kirpparipussistani nämä saappaat. Yhtään en tiedä, mikä voisi olla kenkien alkuperämaa tai valmistusvuosi. Itse olen ostanut ne Adam ja Ewa-kirpparilta Vaasasta vuosia sitten, aika tarkalleen kahdeksan vuotta sitten. Kengät lojuivat käyttämättöminä pitkään ennen kuin vedin ne ensi kertaa jalkaani. Samaisella ensi kerralla totesin, että saappaiden sisällä olevat kenkien jalkaanvetoa avittavat lenkit hiertävät sukkiksiin rumat nypyt jo lyhyen käytön jälkeen. Samasta syystä kengät ovat sitten jääneetkin käyttämättä.

Kengät päätyivät kirppispussiin ja ovat siellä olleetkin vain paria käyttökertaa lukuun ottamatta jo vaikka kuinka pitkään. On pari käynyt muutamaan otteeseen kirpparillakin, mutta kukaan ei kenkiä ole sitten ostanut.

Tykkään kenkien mallista ja väristä ihan hirmuisesti. Istuvat ne jalkaankin tosi hyvin. En vain tiedä, koska kenkiä käyttäisin sukkahoususopimattomuudesta johtuen. Ainoa ajankohta olisi kesä KLIK.

Ehkä sen voi lukea joksikin merkiksi, että kengät kulkevat aina vaan mukanani, vaikkakin ovat vähällä käytöllä ja myytävänäkin olleet. Uskon, etteivät saappaat enää kirppispussiin päädykään, vaan nostan ne sitten vaikka eteisen hyllyn päälle koristeeksi.

Kuulumme yhteen, minä ja epäkäytännölliset konjakinväriset retrosaappaat.






jacket / Lindex (old) // scarf / Vila (old) // dress, bag and boots / all second hand // headwear / Muka va / finnish design

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Hortoilu osa 3: Kuusenkerkkäsiirappi





Haisee niin kuin sukkamehu tai tiskirätti, olivat mieheni kommentit, kun olin laittanut kuusenkerkät hellalle kiehumaan. Tyttäreni taas arvioi, että haju muistuttaa isin villasukkaa.

Pöh, eipä nuo mistään tiedä. Oma aromit tarkasti tunteva, jokaisen tuoksuvivahteen havaitseva lähes kuninkaallinen tuulenhalkaisijani taas havaitsi tuoksussa vähän pihkaa, auringonlämpöä sekä kerrassaan upeita uimasäitä.

Näissä merkeissä alkoi matkani kohti kuusenkerkkäsiirapin keittoa, ensi kertaa vieläpä. Mitä tarvitset päästäksesi tähän pisteeseen on litran verran kuusenkerkkiä. Itse keräsin helpoimmasta paikasta eli omalta takapihalta. Surkuttelin kyllä vähän, että onpa pieniä, tässä menee ikuisuus. Jos olisin viitsinyt kiertää tonttia 100 metriä pohjoiseen, olisi sieltä löytynyt tuplasti suurempia. No jaa, tämän huomasin sitten iltasella koiria lenkille viedessäni.

Muista kysyä maanomistajan lupa. Kuusenkerkät eivät kuulu jokamiehenoikeuksiin.

Huuhtelin kuusenkerkät huolellisesti ja laitoin kattilaan. Päälle 1,5 litraa vettä. Keittoaika 2-3 tuntia. Siivilöi kerkät pois ja lisää kuusenkerkkämehuun 0,7 kg sokeria ja 1 tl vaniljasokeria. Keitä, kunnes väri muuttuu ruskeaksi ja keitos alkaa muistuttaa siirappia. 

Siinäpä se, kun väri tosiaan muuttuu ruskeaksi, muttei seos koskaan ala tuntua siirappiselta. Luovutin keittohommissa puolentoista tunnin jälkeen, kun mieheni alkoi epäillä seoksen jo kohta palavan pohjaan. Pullotin siirapin ja jäin odottamaan, mitä tuleman pitää.

Seuraavana aamuna käänsin pullon ympäri, ja ei mitään. Tuli tuhdin siirappista kyllä. Että pullosta saa jotain ulos, kestää se noin 30 sekuntia. Muka mikäs mulla kiire odotellessa. Ensi kerralla arvelisin, että lopetan keittämisen siinä kohtaan, kun vispilällä sekoittaessa siirappi alkaa kuohua eli noin tunnin keittoajan jälkeen.

Mutta hyvää siirapista tuli, vaikka alun tuoksut muuta enteilivätkin. Olen kokeillut sitä nyt paahtoleivän päällä, kaurapuuron kera sekä jugurtin kanssa. Eilen lisäsin siirappia kaalipataan. Uskon, että siirappi maustaa tästä lähtien melkein kaikkea, mitä ryhdyn keittiössä valmistamaan.

Kuusenkerkkäsiirapin kerrotaan myös toimivan yskänlääkkeenä. Siksipä sitä olisi hyvä olla keitettynä ensi talveakin ajatellen. Sitä vain olen miettinyt, että mitenköhän siirappi säilyy.






tiistai 24. toukokuuta 2016

Huiveista ja asukuva kahden vuoden takaa

Tuubihuivi / Vila // päähine / Muka va / finnish design

Jotkut asiat on ja pysyy niin kuin tämä ruutu-tuubihuivi. En oikein varmasti muista, mutta arvelisin sen löytäneen tiensä huivikoriini kolmisen kesää sitten. Olen käyttänyt sitä joka kesä niin paljon, että syksyllä olen jo ollut heittämässä huivia kirpparille menevään pussiin. Toisin sanoen käyttänyt kyllästymiseen asti. Silti kaivan kevään tullen huivin yhä uudelleen ja uudelleen kaapin perältä vain todetakseni sen aina yhtä mukavaksi ja sopivaksi ihan jokaisen takkini kanssa.

Minulla on varmasti toistakymmentä erilaista huivia, mutta näytän sekä kesällä että talvella jumittavani aina samoissa. Kesällä tämä ruutuhuivi ja talvella musta maatuskahuivi (kuva alla).


Hahaa, kuva melkein kahden vuoden takaa =)

Fiksu jos olisin, kippaisin kaapista sen korillisen huiveja yli laidan, mutta sitten kuitenkaan en osaa luopua, ja jopa ostan vuosittain aina pari huivia lisää odottamaan.


-------------------------------


Miten on, pystytkö sinä heittämään lukumäärän, montako huivia kaapistasi löytyy? Entä tuleeko niitä käytettyä?


maanantai 23. toukokuuta 2016

Raparperipiirakka ananas-porkkana-kookospohjalla





Tällä kertaa hain piirakkareseptiä, jonka raaka-aineet tekisivät leivonnaisesta ruokaisan ja mehevän. Toivoin myös, että reseptissä rasvana käytettäisiin öljyä.


Raparperipiirakka

3 munaa
1 dl rypsiöljyä
2,5 dl fariinisokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
4 pientä porkkanaa
1 dl kookoshiutaleita
1 prk ananasmurskaa
raparperia pilkottuna

Paista 200 asteisen uunin alaosassa noin 45 min.

Hauduta kannussa vihreää teetä, asettele kaikki tarvittava tarjottimelle ja lähde ulos nauttimaan piirakasta, koivuntuoksusta, pääskysten lennosta - kesästä.



VINKKI! Kokeile perinteisen maitopohjaisen vaniljakastikkeen sijaan kasvipohjaista. Esim. Oatlylla on huikean hyvä ja koostumukseltaan täyteläinen kaurapohjainen vaniljakastike.

Alkuperäinen resepti täältä KLIK.



perjantai 20. toukokuuta 2016

Second hand Camilla Norrbackia









Ennen kuin ja toivottavasti säät tästä lämpenevät sortsikeleiksi, heitetään ilmoille vielä kuukausi sitten Holmströmiltä löytämäni villakangastakki. Tai en minä sitä löytänyt, kauppias takin minulle esitteli ja se oli sitten siinä ja kassan kautta kotia.

Takki on materiaaliltaan talvista mallia ohuempaa ja kevyempää villasekoitetta (80% virgin wool, 20% polyamide) ja sopii talvikäyttöä paremmin kevät- tai syystakiksi. Itse rakastuin ensin takin väriin ja sitten taskuihin. Taskut on sijoitettu tavallista alemmas ja kädet suorastaan lepäävät niissä. Voisiko olla, että Camilla Norrback on asian suunnitellutkin näin. Taskut ovat myös valtaisan suuret, niin suuret että hukkasin yksi päivä kameran linssinsuojan taskun syövereihin.

Takki on malliltaan laatikkomaisen väljä ja suora, erilainen mihin olen tottunut. Mutta juuri tuo leikkaus tekee siitä mukavan rennon käyttää. Takki toimii myös täydellisen hyvin eri mallisten hameiden ja mekkojen kanssa.

Melkein harmittaa, että säähän on luvattu muutosta lämpimämpään ja joudun nostamaan takin odottamaan syksyä.


----------------------------------



Jos et tunne Camilla Norrbackia, voit lukea hänestä lisää täältä KLIK. Norrback on syntyisin suomalainen ja Pietarsaaresta, asui Ruotsissa. Mutta mitä hän nyt tekee tai missä asuu, sitä en tiedä. Oman mallistonsa julkaisun hän on lopettanut jokunen vuosi sitten, muistan että joku pop up-loppuunmyynti oli myös Vaasassa. Harmi sinänsä, sillä olen aina pitänyt hänen töistään.


torstai 19. toukokuuta 2016

Aamiaissämpylöitä ja unelmien toteutumista



Olin vain kuullut aamiaissämpylöistä, jotka voi leipoa illalla jääkaappiin ja paistaa aamulla. Ajatus on aina ollut kiinnostusta herättävä, mutta olin kuvitellut taikinan tai työvaiheiden sisältävän jotain taianomaista. Kuinka muuten taikinaa voi säilöä jääkaapissa yön yli.

Kun vihdoin tartuin asiaan ja etsin reseptejä, yllätyin. Taikinahan on ihan peruskauraa, ihan tavallisin aineksin ja suhteutuskin sama kuin normaalissa leipätaikinassa. Ei mitään taikoja.

Leivoin iltasella yhdeksän aikaan taikinan ja pyöritin sämpylät valmiiksi. Sen verran opin ensikerrasta, että sämpylät kannattaa leipoa suoraan pellille. Itse leivoin ne jauhotetulle tarjottimelle ja vielä asettelin aika lähekkäin. Aamulla ottaessani tarjottimen jääkaapista, pystyin vain toteamaan sämpylöiden nousseen niin paljon, että olivat kiinni toisissaan, alustassa sekä kelmussa. Harmitti repiä niitä toisistaan irti, etenkin kun olivat niin nätisti nousseet.

Ensi kerralla siis suoraan pellille.







Oli aika ihana tulla aamulenkiltä koirien kanssa, kun sai tulla tuoreen leivän ja kahvin tuoksuiseen kotiin. Mies oli minun käydessä lenkillä paistanut sämpylät ja keittänyt kahvit. Ja kello oli tuolloin vasta puoli kuusi aamulla, meidän aamu alkaa arkisin yleensä 5:00.

Mietin siinä ääneen, että ei varmaankaan tulisi sämpylöitä leivottua, jos olisin töissä. (Jotain työhistoriastani ja tulevaisuuden unelmistani voit lukea täältä KLIK.) Mieheni siihen totesi, että tämähän on sun työ.

Ei vitsi, niinhän tämä onkin,  enpä itse ollut asiaa vielä ihan tajunnut, ihan mahtavaa. Työni on nyt kirjoittaa juttuja paikallislehteen ja rakentaa tulevaa uraani shiatsuterapeuttina sekä mitä ikinä tähän ympärille keksinkään.

Ehkä ensi kertaa todella tuntui, että hyppy tuntemattomaan on alkanut kantaa hedelmää. Elämääni voi yhtä lailla kuulua itseleivottuja aamiaissämpylöitä sekä uuden tai täydentävän uran rakentamista, unohtamatta tärkeitä äidin tehtäviä.

Olen kiitollinen tästä mahdollisuudesta.



maanantai 16. toukokuuta 2016

Mekko syreeninvärissä







Sarjassa vaatteita-joita-ei-tule-käytettyä esittäytyy tänään vanhaa kotimaista tuotantoa oleva syreeninvärinen kaunokainen. Mekko on merkiltään Carat (by Scantex Oy) ja se on täyttä puuvillaa. Pikainen googletus kertoo Scantexin valmistaneen Pia&Paula äitiysvaatteita ja valmistuksen loppuneen Heinolassa 1987.

Olen ostanut mekon niin kauan sitten, etten edes muista ostohetkeä. Sen verran muistan, että olen ollut aikeissa lyhentää mekon helmaa. Nyt ihmettelen, että miksi olen sellaista suunnitellut. Mekon helmahan on just passelin pituinen.

Mekko on malliltaan A-linjainen ja saattaa hyvinkin olla myös äitiysmekko. Tässä asukokonaisuudessa olen kuronut väljää mallia vyötärölle lyhyen villaneuleen avulla. Kesäkäytössä arvelen mekon saavan parikseen konjakinvärisen vyön.


dress / Carat by Scantex Oy / 2nd hand // sweater / Benetton / Holmström Second Hand // oxfords / OIS / huuto.net // socks / H&M // earrings / hand made / gift from my dad


keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Hortoilu osa 2: Nokkossämpylät



Siis eikö niin, että nokkostahan on pellon- ja pihanreunat ja ojanpientareet pullollaan. Etenkin nokkosta on siellä, missä sitä ei kaipaisi niin kuin salakavalasti nurmikolla astellessasi paljain jaloin ulos viemään pyykkiä.

Niinhän sitä ajattelisi, mutta sitten kun tarvitset kasvia puolisen litraa sämpylätaikinaa varten, ei sitä löydä pihapiiristä juuri mistään. Tai vähintäänkin tuntuu, että paikat jossa nokkosta kasvaa, ovat epäilyttäviä. Onkohan tuohonkin koirat pissineet.

Lopulta pihaa kymmenen minuuttia kierrettyäni, löysin tarvitsemani. Tai palasin kohtaan, mistä olin etsinnän aloittanut, olkoonkin sitten vähän epäilyttävästi koiran jalannoston etäisyydellä. Ryöppään ne kuitenkin.





Olen sekasyöjä ja ravintoni kiertyy ikävä kyllä edelleen hyvin pitkälti jauhelihan ympärille. Salaatti tarkoittaa kurkku-tomaatti-lehtisalaatti-feta-yhdistelmää. Jauhelihan kanssa keitän perunaa tai makaronia. Salaatinkastike tulee kaupan tuubista ellei se ole lusikallinen turkkilaista jugurttia.

Minulla on siis vielä todella todella pitkä matka nokkospestoon, vuohenputkikeittoon tai villivihannessmoothieen. Jos kaupasta löytyvien kasvisten käyttö vaatii todellista asiaan paneutumista, niin miten sitten tarttua villivihanneksiin.

En anna tämän kuitenkaan lannistaa, vaan lähestyn asiaa helpon kautta eli lisään villivihannesta tuttuun ja kotoisaan. Tykkään leipoa leipää ja nokkossämpylät tunnen leipämaailmasta. Niitä sitten. Reseptejä googlailin sen verran, että löysin suhteen paljonko nokkosta tarvitaan puoleen litraan nestettä. Muuten tein taikinan niistä aineista mitä kaapista löytyi.




Nokkossämpylät (18 kpl)

0,5 l tuoreita nokkosia (ryöppäsin nämä)
0,5 l vettä
25 g hiivaa
3 dl grahamjauhoja
6-7 dl vehnäjauhoja
0,5 tl fariinisokeria
1 tl suolaa
2 rkl Neito-öljyä



Tällä nokkossuhteella leipään tuli kivasti väriä ja hitunen tuoksua, mutta makua ei juurikaan. Voisi olla mahdollista ensi kerralla lisätä nokkosten määrää, mutta siinä on riskinsä, että perheen nuorimmaiset tulee epäilevälle kannalle. Olen jo kuullut nuoremman lapsen suusta kommentin: "Äiti, mikset sä tee tavallista ruokaa?". Että tässä joutuu vähän tasapainoilemaan hortoilun ja jauhelihan kanssa.


P.S. Nokkosten ryöppäysveden käytin tomaatin- ja kurkuntaimien sekä pelargonioiden kasteluun.





maanantai 9. toukokuuta 2016

Viime aikoina 9.5.16


1. Kurkun ja tomaatin taimet ovat päässeet uusiin multiin ja suurempiin purkkeihin. Olen siirtänyt ne myös ulkovarastoon, vielä kun muistaisin käydä ne siellä kastelemassa. Siemenpusseja penkoessani, vastaan tuli vielä krassia, daalioita ja vesimelonia. Pitihän niitäkin vielä laittaa tulemaan, katsotaan ehtiikö. Ainakin siemenet ovat hyvin lähteneet itämään.

2. Voi kaunis kesähuoneemme, miten vähälle käytölle oletkaan jäänyt.

3. Vuohenputki on päässyt ajatuksen tasolta lautaselle asti. Iso plussa siitä. 

4. Mitäs sinne instaan runoilinkaan. ...onpa hyvä, että on luvattu pitkä poutajakso. Ehdin haravoimaan koko niityn kuloheinästä... Jep, eipä tullut mieleeni, että pitkä poutajakso räjäyttää niityn sellaiseen kasvuun, että puolet jää haravoimatta.

5. Mistä lie tuli idea tehdä kesähuoneen eteen pieni tiililaatoitus, ja niin kuin projekteissani aina, kierrätysmateriaaleilla (lue: mitä markilta löytyy) mennään.

6. Farkkutakkikelit toivottavasti jatkuu tästä elokuulle saakka. Eikös uusin ennuste kuulu, että tulee tavallista lämpimämpi kesä. Mitä sitten tarkoittaakaan tavallinen, onko se +15C vai +20C?

7. Omaan surkean suuntavaiston, enkä siksi uskalla yksin kovin syvälle metsään. Lähdin mukaan aikuisten suunnistuskouluun.

8. Jos jostain niin siitä olen ylpeä, että lähdin kokeilemaan traktorihommia kotitilallani. Tässä vähän sarkaa, jota äestin. Äitienpäivänä olin mukana kylvämässä.

9. Onko Eskimo-jätski pienentynyt vai tikku pidentynyt? Pöh.



-----------------------------------


10. Blogi on ollut tavallista hiljaisempi. Siihen on syy, jota en yrityksistä huolimatta ole saanut tänne kirjoitettua. Se on läheisen poismeno. Kun on yksi vähemmän.

Kun keittiönpöydällä oleva juuri lahjaksi saatu ulkomaan tuliainen muuttuukin yhtäkkiä muistoesineeksi. Ei sitä oikein voi käsittää.

Muokattu 10.5.


torstai 5. toukokuuta 2016

Puutarhakierros 5.5.16








Lempeä lämpö on herätellyt keväiset kukkijat kauneimpaan loistoonsa. Olen iloinen, että olen ripotellut sipulikukkia vähän sinne ja tänne pihapiirissämme. Ne ilahduttaa matkalla pyykkejä ripustamaan tai saunapolun varrella, krookuksia nousee pitkin takapihan nurmikkoa. En taida pystyä kulkemaan kukkijan ohi pysähtymättä ihastelemaan, välillä pitää ihan kumartua tarkkailemaan läheltä. Kevätesikot olivat pitkäaikainen unelmani. Ne hankin viime vuonna ja miten runsaasti ne nyt kukkivatkaan.