lauantai 16. huhtikuuta 2016

Rohkeasti luonnonkasveja käyttämään - kanervatee




Muistan lapsuudesta, että meillä oli aina keittiön hyllyllä pelti- tai lasipurkeissa kuivattuja kehäkukan lehtiä ja kanervaa, siinä missä persiljaa ja purjoakin. Lauantain iltateessä maistui mustan teen seassa kanerva.

Sieltä se kotikasvatuksesta, äidin innostuksesta ja lapsuusmuistoista on herännyt omakin kiinnostukseni luonnonkasveja ja niiden hyödyntämistä kohtaan. Kiinnostusta on ollut, mutta itse asiaan tarttuminen on ollut kevyen puoleista. Se on ihmeen vaikeaa kerätä nokkosia ja tehdä niistä lättyjä tai poimia salaattiin voikukan lehtiä. Ketunleipiä sentään olen estoitta maistellut siitä asti, kun lapsena keksin, että niitä voi syödä.

Miksi villit luonnonkasvit ovat niin pelottavia, ettei niitä edes uskalla maistaa? Etenkin kun monta turvallista ja terveellistä lajia löytyisi helposti omalta takapihalta.

Minä tein avauksen luonnonkasveja kohtaan keräämällä syksyllä kanervaa. Kuivatin ja säilöin. Etsin kasvista tietoa netistä ja keitin kanervateetä, joka oli ihan mielettömän maukasta.

Kanervalla on virtsaneritystä lisäävä ja virtsatietulehduksia lääkitsevä vaikutus, sitä on pidetty tehokkaana "verta puhdistavana" rohtona ja käytetty myös ripulilääkkeenä. Kanervalla on vankka maine rauhoittavana rohtona, ja sitä on käytetty usein iltateesekoituksissa edistämään unentuloa. Antiseptisen vaikutuksensa vuoksi kanervatee sopii pienten haavojen puhdistamiseen. (Lähde: http://www.yrttitarha.fi/kanta/kanerva/)

Tänä keväänä aion vihdoin tehdä myös niitä nokkoslättyjä ja maistaa voikukkaa. Jos vaikka krassinkukkia salaatinkoristeeksi. Villikasvituntemukseni loppuu hyvin pitkälti tähän, mutta tästä on hyvä lähteä pienin askelin opiskelemaan, mitä luonto tarjoaa aterioideni lisukkeeksi.


Kanervatee:

2dl kuumaa vettä
2 tl kanervaa

Anna teen hautua vähintään 10 minuuttia. Hunaja antaa mukavan lisän, jos pidät makeammasta teestä.



2 kommenttia:

  1. Ketunleipiä tuli lapsena syötyä ja koulussa tehtiin voikukista salaattia. Äitini teki nokkoskeittoa ja itse tein sitä jokunen vuosi sitten. Muuten on kyllä nämä luonnon antimet jääneet käyttämättä. Se johtuu uskalluksen puutteestakin. Minä ainakaan en tunne kasveja ja oon arka omin päin rupeemaan tunnistelemaan niitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olen arka kokeilemaan, mutta jos aloittaisi ihan nokkosesta, voikukasta ja krassista. Pikkuhiljaa.

      Poista