perjantai 29. huhtikuuta 2016

Hortoilu osa 1: Vuohenputkea salaattiin




Tartuin härkää sarvista tai oikeammin vuohenputkea lehtiruodista.

Ei tarvinnut poistua kuin pari sataa metriä omalta kotipihaltamme ja siellä sitä oli, vanhempieni pihamaalla, silmänkantamattomiin - vuohenputkea. Poimin aamulla ensin yhden ja maistoin.

Maku: hieman pippurisen anismainen, lempeä, yllättävän maukas.
Suutuntuma: Helposti pureskeltava, ehkä vähän karhea.

Tarjosin äidille. "Minähän en rikkaruohoja syö."

Ymmärrän kommentin. Sillä, jos on vuosikymmeniä taistellut kasvia vastaan kukkapenkeissä ja marjapuskien juurella, ei sitä ehkä ensimmäisenä halua suuhunsa pistää. No jaa lientyi se äidinkin mieli ja iltapäivällä, kun olin noutanut vuohenputkia pienen pussillisen salaattia varten, oli äitikin jo kiinnostunut kasvin mausta.

Vuohenputkea jäi vielä salaatin jälkeen kourallinen tiskipöydälle sihvilään. Ehkä silppuan iltapalamunakkaan joukkoon loput.



Perussalaatti höystettynä vuohenputkella

lehtisalaattia
tomaattia
kurkkua
fetaa
vuohenputkea
pippuria
balsamicoa


2 kommenttia:

  1. JEE, hortoilupostaussarja! Olen myös aikeissa hortoilla tässä lähiaikoina ja kaivaa tuolta kaapin perältä Hulluna hortaan kirjani. Jotenkin tämä kevät tuli niin nopeasti tuolta sulaneen lumen alta, että en ole vielä jotenkin sisäistänyt, että nyt pitäisi olla jo kovalla tohinalla keräämässä tuoreimmat luonnon antimet talteen. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voikukka taitaa olla seuraavana menyyssä =) Jostain opukseststa luin juuri, että pihlajan lehtiversot voisi myös käyttää, mutta tästä täytyy ottaa vielä tarkemmin selvää. Ne alkavat myös olla ajankohtaisia. Nuoret nokkoset tietenkin.

      Itse olen tässä pohtinut, että alanko säilömään kasveja vai menenkö tämän kauden vain maistellen.

      Poista