sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Alakulo






Olen potenut jonkinlaista alakuloa viime päivinä. En osaa ihan tarkasti sanoa, mistä se on kummunnut. Arvelen osansa olevan Belgian terroriuutisilla, joiden kaltaiset tapahtumat saavat minut aina hetken kulkemaan alla päin.

Olen myös arvottanut itseni ja tekemiseni viime aikoina heikoin arvosanoin. Jutustelu äidin kanssa sai kuitenkin minut taas raiteilleni ja tajuamaan, että arkeni on aika täynnä ja kaikkeen ei vain voi aika riittää.

Ehkä alakuloni on vain ollut mieleni kehotus himmaamaan vähän ja sitä olenkin koko pääsiäisen ajan tehnyt. Olen karsinut tekemiseni minimiin ja nauttinut senkin edestä kaikesta mitä elämässäni tällä hetkellä tapahtuu.

Aamupäivällä kävin koirien kanssa pitkällä kävelyllä ilman kiirettä ja ilman yhteyttä some-maailmaan. Löysin metsätien varrelta auringossa paistattelevan ison kivenlohkareen ja kipusin sen päälle nauttimaan valosta ja lämmöstä.

Huoleni taisivat jäädä sille kivelle, sillä tänään olen tuntenut taas voimieni palanneen.


2 kommenttia:

  1. Sulla on ilmeisesti myös ollut isoja muutoksia viime aikoina: työn muutoksia ja opiskelua. Olen huomannut aina, että minulla vastaavat asiat vaativat sopeutumista. Tunne on monesti alakulo. Paluu perusasioihin toimiikin silloin parhaiten. Nukkuu riittävästi, syö terveellisesti ja liikkuu tuntemusten mukaan. Minä myös siivoan, jos olen apealla mielellä. Samalla siistiytyy pääkopan kuona.

    Hyvää mieltä ja onnea elämänmuutoksiin. Nätti neuletakki. :)

    S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuotahan se helposti on, muutoksista johtuvaa. Ehkä myös ihan vaan elämässä tulevia ja meneviä mäkiä. Minä muuten myös ryhdyn helposti siivoamaan, se on terapeuttista.

      Kiitos.

      (Neuletakki on muuten muutaman vuoden takainen alelöytö Indiskasta.)

      Poista