sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Villatakki kasvivärjätyistä langoista



Olen jo vuosia, hirveä sanoa mutta oikeastaan jo toista vuosikymmentä, haaveillut kutovani äidin kasvivärjätyistä langoista jotain. Ties kuinka monta ihanaa ja juuri oikean tunnelman omaavaa neulemallia olen löytänyt käsityölehdistä juuri näille spesiaalilangoille, mutta sitten aloitus on vain aina jäänyt.

Nyt vihdoin pääsin alkuun. Malli näkyy käsityöni alla alemmassa kuvassa. Kuvioinnin jätin suosista pois, koska en ole kovin hyvä tekemään kirjoneuletta. Teen aina joko liian tiukkaa tai liian löysää. Ja helpostusta todellakin tarvitsen sillä langanpaksuus ja puikkojen koko eivät täsmää ohjeen vastaavien kanssa, ja näin ollen minun mallitilkkuni 20x25 silmukalla oli 11,5x11,5 cm, kun ohjeessa se oli 10x10 cm.

Aloitin siis työni arvioimalla senttiperusteisesti, milloin käsialani yhdistettynä käyttämiini tarvikkeisiin vastaisi suurinpiirtein kokoa M-L. Sain loppupäätelmäksi, että valitsen silmukkamäärän koosta XS, jolloin työni lopputulos vastaisi senttimääräisesti edellä mainitsemaani M-L- kokoa.

Menitkö jo sekaisin? Ihan ok, sillä niin minäkin.

Sillä olen jo etukäteen murehtinut, minkä koon mukaan valitsen neuleen kainalo-helma pituuden. Arvelisin, että M-L- koon perusteella.

Entä sitten kun pääsen kerroksissa sinne kainaloon asti. Miten teen kavennukset, mitä ohjetta sitten noudatan? Ei vielä hajuakaan. Pitääkö minun suhteuttaa silmukat senteiksi ja arvioida ohjeessa mukana olevan kaavion perusteella kavennettavien silmukoiden määrä. Olen ajatellut pohtivani tätä sitten enemmän, kun pääsen siihen pisteeseen.

Ja tämä on vasta takakappale ja ensimmäinen kappale neuletta kaiken kaikkiaan. Vielä täytyy pohtia etukappaleet ja kaulus. Ai niin, ja hihat.

Yritän lohduttaa itseäni sillä, että neuletöissä saa aina vähän anteeksi, koska neulos on venyvää. Eikös?


4 kommenttia:

  1. Hihii,jaksat olla pedantti ohjeiden kanssa. Mä usein ohitan ohjeiden alkupuolen; mallitilkun ym ja syöksyn vaan hommiin. Joskus kyllä menee mönkään sen tähden!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän harjoitella olemaan vähemmän pedantti, ettei tarvitsisi kutoa yhtä neuletta käytännössä kolmea kertaa =) Purku-uusiksi, purku-uusiksi...

      Poista
  2. Tykkään tuosta harmaan sävystä ja vaikuttaa tuo tulevan neuleesi mallikin ihan kiinnostavalta. Sulla onkin tosiaan oikein erikoislangat, kun ovat peräti äitisi värjäämiä. Sellaisia ei joka tytöllä olekaaan:) Minun neulomiseni ovat aina sellaista summamutikassa touhua. Mallitilkkua en koskaan tee, mikä on tyhmää, mutta niin vain toimin. Sitten joudunkin aloittamaan yleensä neuleen useampaan kertaan kunnes pääsen kelvollisesti alkuun. Minusta tuo on hyvä periaate, kun tuolla systeemillä teet, että kyllä se sitten kun sillä kohdalla olet, selviää:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äidillä on vaikka kuinka paljon kauniita luonnonsävyisiä itsevärjättyjä lankoja, jotka vain odottaa kutojaa.

      Kaksikymmentä senttiä vielä matkaa kainaloon. Sitten pähkäilemään. =)

      Poista