perjantai 30. joulukuuta 2016

Käänteentekevä


Vuosi käy viimeisiään. Täytyy sanoa, että omaa vuottani voisin kuvailla sanalla käänteentekevä.

Sivistyssanakirja:

käänteentekevä
-kumouksellinen, mullistava, uraauurtava, ratkaiseva(n) tärkeä


Hyppy tuntemattomaan, joskin pitkään harkittu sellainen, helmikuulla kun irtosanouduin työstäni. Samaan aikaan aloitin shiatsuhoitajaopintoni Frantsilassa. Muistan vieläkin sekä sen riemullisen tunteen ensimmäisen kurssiviikonlopun aikana, kun tunsin niin vahvasti olevani oikeassa paikassa, että myös sen kun tuntui, etten ikinä opi puolentoista tunnin perushoitoa ns. ulkoa. Mutta niin vain sain todistuksen lokakuulla. Matka luontaishoitojen maailmassa jatkuu, kun helmkuulla alkaa jatko-opinnot kohti shiatsu- ja akupainantaterapeutin nimikettä. 

Tähän vuoteen mahtuu myös nelisenkymmentä kirjoitettua juttua Kyrönmaa- ja Pohjankyrö-lehtiin. Siis minä, joka olen vain aina suuresti ihaillut kirjoittajia, olen saavuttanut jotain tällaista. Ihan käsittämätöntä. Haluaisin ajatella, että blogillani on oma positiivinen osuutensa, että olen pystynyt pystymetsästä hypätä reportteriksi, jolla pysyy käsissä sekä kamera että muistilehtiö ja vielä molemmat yhtä aikaa. Ehkä kaikkein parasta on ollut ne kaikki positiiviset palautteet ja toisinaan vielä ihan vierailta ihmisiltä. Yhtä lailla ihmiset, keitä olen tavannut ja haastatellut. Nautin myös suuresti itse tapahtumista esimerkiksi itsenäisyyspäivän juhlan hartaasta tunnelmasta.

Vuoden aikana on tapahtunut ihan tavattoman paljon asioita enimmäkseen hyviä ja iloisia, mutta myös surullisia, poismenoja. Suru tuntuu olevan tuolla ajatuksissa taustalla ja aina välillä ponnahtaa esiin eikä kyyneliltä voi välttyä. Vielä raskaampaa siitä tekee, kun oma lapsi itkee ja kun et pysty ottamaan surua häneltä pois.. Voit vain kuunnella ja lohduttaa.

Ensi vuodesta en onneksi tiedä mitään. En tee lupauksia eikä ole odotuksia. Näin on hyvä. Asiat vain tapahtuu.

Näihin asukuviin on mukava päättää tämä vuosi, sillä olenhan metsässä. Metsistä on tullut itselleni yhä tärkeämpi osa elämääni ja arkeani. Teen joka päivä kävelylenkin lähimetsiin koiran kanssa tai perheen kanssa. Kuljeskelen ja ihmettelen, viimeksi naavan rakennetta. Miten naava onkin niin pehmeää, vaikka se näyttää niin karhealta. 

Joskus istun vain, katselen ja kuuntelen.



Mitä teidän vuoteenne on mahtunut?



keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Täydellinen harmaa college


 
Tunnustuksen aika. Minä - tykkään - trendikkäistä - harmaista - collegepaidoista. Olen aina tykännyt piste. Vai olenko taas myöhässä ja harmaan collarin trendikkyys meni jo.

Mutta että löytää sen täydellisen yksilön, niin siihen voi helposti mennä vaikka kolme vuotta. Aina niissä lukee vaikka jotain amerikkalaisia yliopistoja. Ei sen puoleen, helpommin läpi menisi Harvaartti kuin vaikka Turun yliopisto. Jos paidassa lukisi kotimainen opinahjo, se melkein vaatisi että olisi opiskellut kyseisessä koulussa. 

Entäs muuten vaan hassut tekstit tai sanat tai kaupungit. Laav, Pariis, Nyy Jork, Mai haart is wher mai shört is (tän keksin just itse)? Ei ei ei.

Entäs urheilumerkkien logot? Melkein jo haksahdin kerran siihen pantteriin vai puumaan. Ehkä jos paita olisi ehtaa retroa.

Tosissani vakavasti olen harkinnut kotimaisia Arelan swetaria merkin logolla ja R-collectionia, mutta kääntynyt sitten lopulta kannoiltani tai selaimeltani.

Lopulta paita löytyi tuosta kirkolta ja sieltä Halpiksesta, alerekiltä vielä


Mitäs tykkäätte? Löytyykö omasta kaapistasi harmaa college? 
 


shirt / Reach // jeans / FilippaK / thrifted // shoes / Vagabond // glasses / D&G


torstai 22. joulukuuta 2016

Sininen kaftaani osa 2






Ah niin ihana, mutta ah niin sähköinen. Käyttökokemukseen voisi lisätä "käy kimppuun kuin suihkuverho". Mutta siellä se vaan kaapissa riippuu ja matkassa pysyy. Siis tämä kaftaani. Shata proshenttista polyeshteriä.

Näytän pukeneen mekon ylleni hyvin samantyylisin asustein reilu vuosi sitten KLIK. Slaavimeinigillä mennään edelleen. Turkistakkini oli tarkoitus olla kuvaushetkellä vain lämmittämässä sillä aikaa kun säätää kameran kanssa, mutta siitä tulikin sitte osa asua.

Pipo löytyi Isostakyröstä joulupuodista nimeltä Serkut. Olemme olleet pipon kanssa erottamattomat viime perjantaista asti. Pipo on aika muhkea, mutta samalla korumainen. Enemmän ehkä hattu kuin pipo. Ja mitä maksoin siitä niin kympin, ei siis mitään.



dress / Barbarella Ylinen Ky / thrifted // earrings / thrifted // coat / Holmström Second Hand // belt / Pieces // shoes / Vagabond // beanie / hand made / christmas shop


sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Kaikki talven valot ja värit








Voi sanoa, että on säitä pidellyt viime päivinä. Pikkupakkanen ja aurinkoa. Illallakaan ei ole tullut pimeää, kun kuu on valaissut täydeltä terältä. Ilta- ja aamulenkillä on saanut kulkea ilman otsalamppua.

Taivaan eri sävyt sinisestä liukuvärjättyyn pinkkiin pakottavat kaivamaan kännykän taskusta ja ottamaan vielä yhden kuvan. Miten paljon meillä täällä Pohjanmaalla onkaan taivasta. Entä lämpötilan vaihteluiden muodostamat usvakerrokset matalla peltojen päällä. Keskipäivän aurinko, jonka valo siivilöityy jäähileiden harsoamien puiden oksien välistä.

Kun selitin tätä asiaa eräälle ihmiselle, jonka olin juuri tavannut, huomasin ettei hän reagoinut mitenkään. Juttu lähti oikeastaan siitä, että on luvattu lauhtuvaa ja pelkona lumien sulaminen.

Minä höpötän taivaasta, potkukelkkailusta ja jouluvalojen kauneudesta lumen harsoamassa maailmassa ja toinen ei pukahda mitään.

Myöhemmin mietin, ettei keskustelukumppanini ehkä näe maailmaa samoin kuten minä. Että voi kulkea arjessa niin, ettei silmä tavoita luonnon kauneutta.

On tietysti aina mahdollista, että toinen hämmentyi höpinöistäni, emmehän tunteneet ennestään. Minulla nyt vain saattaa olla taipumuksena lörpöttää joskus ihan vieraillekin ihmisille ja sitten jälkeen päin vähän nolottaa, että mitä mä nyt sillee.



coat / Holmström Second Hand // jeans / HM / thrifed // shirt and earrings // Fida 2nd hand store // shoes / Emma

torstai 15. joulukuuta 2016

Perinteiset ryijyt nykysisustuksessa




















































Voisin kuvitella, että perintöraanuja löytyy pölyttymässä aika monen varastosta, vintiltä tai kaapin perukoilta. 

Entäpä ihan seinältä? Varmaankin monen mummolan seinältä ja etenkin silloin kun mummolan väki on syntynyt ennen 50-lukua. Entäs muuten? Onko havaintoa perinteisistä ryijyistä?

Meillä on keittiönpöydän vieressä seinä, joka on aina huutanut jotain katseltavaa. Seinä oli aluksi ruosteenpunainen. Siihen on ollut ripustettuna ainakin kolme erilaista Marimekon kankaasta tehtyä taulua, lasten piirustuksia, tauluja... Sittemmin maalasin seinän valkoiseksi. Ei auttanut, edelleen tuntui että siihen pitäisi ripustaa jotain.

Viime kesänä nostin seinälle mieheni suvussa kulkeneen ryijyn. Tykkään sen väreistä ja sen tuomasta lämmöstä. Kotimme akustiikkaakin se varmasti parantaa. Olen jaksanut katsella sitä nyt puoli vuotta, enkä ole ainakaan vielä kyllästynyt. Näkisin tuossa seinällä ryijyn tai raanun vielä tulevaisuudessakin, mutta se voisi ehkä olla joku raikkaamman värinen ja miksei jotain modernimpaakin.



maanantai 12. joulukuuta 2016

Harkintaa kirppariostoksiin


Onko tuo joku hämähäkki, tiedusteli neiti 5v.


Pieni lähetyskirpparimme tarjosi taas viime viikolla parastaan, kun piipahdin viemään sinne pari pussillista tavaraa. Piti vain viedä, ei yhtään katsella. 

Se jos mikä on vaikeaa, on olla edes vähän vilkaisematta.



Onko tuossa taas joku hämähäkin jalka, kysyi neiti 5v.



Vilkaisinkin sitten heti pienen nahkalaukullisen verran asioita. Niin kuin sammarit, nahkahousut, pitsitopin, pellavaverhon, puisen mukitelineen (josta juttua myöhemmin) ja sen nahkaisen laukun. 

Tässä taloudessa tavaran määrä näyttää olevan vakio. Siinä samassa kun vien niin myös tuon. 

Olen siivonnut viime päivinä aika rajulla kädellä kaappeja, koska aion viettää tämänkin joulun kaapissa. No ei vaan oikeastaan suurin osa lähtevästä tavarasta on ollut lasten pieneksi jääneitä vaatteita ja kenkiä. Myös paljon sellaista vaatetta, jota lapset eivät ole käyttäneet, sellaista jota minä olen kantanut kirpparilta vuosien saatossa.




Oli aika jolloin hamstrasin tavaraa, etenkin vaatetta ja kenkiä, ihan valtavasti kirppareilta. Kun halvalla sai. Nyttemin olen sen asian kanssa järkiintynyt ja ostan harkitsevammin. Lapsille nykyään yhä harvemmin, ehkä enemmänkin vain juhla- tai ulkoiluvaatteita. Ei sillä etteivätkö he käyttäisi kirpparivaatteita, vaan se että olisi hyvä jos olisivat itse sanomassa tykkääkö vai ei. 

Jos laskee, montako asiaa ja esinettä mahtuu niihin kuuteen muovipussilliseen, jotka kannoin kirpparille, voi myös pohtia paljonko niihin on kulunut rahaa... Että se siitä, kun halvalla sai. Toisaalta taas minun euroseni ovat menneet suurimmaksi osaksi lähetyskirppareille, joten tavallaan se on minun tapani tehdä hyväntekeväisyyttä.


Minkälaisin ajatuksin sinä lähestyt kirpparien tavarataivaita?


beanie / Holmström Second Hand // velvet pants, top, earrings, cardigan / thrifted // boots / Sievi // wool socks / gift

torstai 8. joulukuuta 2016

Nyhjää tyhjästä - lukunurkkaus


Olen huomannut syksyn aikana ja ehkä jo keväällä istuvani iltaisin keittiössä tuijottaen tyhjää, kun muu perhe on katsellut televisiota. En vain kauheasti jaksa kiinnostua piiiitkän viikonlopun televisiotarjonnasta. Tilaa ja huoneita olisi, minne mennä, paeta television ääniä, mutta ei sitten kuitenkaan ole ollut sellaista "omaa" pikkukolosta.



Meillä sisustushommat etenee sille, että kun yksi uusi huonekalu tulee taloon, alkaa huonekalutetris ja samalla myllätään koko talon kalustejärjestys. Tyttäreni halusi heivata huoneestaan huonekaluja ja yksi huonekaluista oli meidän mummin vanha nojatuoli. Kannoin sen jo eteiseen, jossa se lojui pari päivää tai ehkä viikon (kuka näitä laskee). Koska en yksinkertaisesti keksinyt minne tuolin toimittaisin (vanhemmilleni en viitsi viedä, kukaan sukulainen ei halua, SPR on liian kaukana, facekirpparilla ei mee kaupaksi), aloitin huonekalutetriksen. 

Näin potentiaalisen lukunurkkausen paikan makkarissamme, mutta nurkassa seisoi lipasto. Kannettiin lipasto yläkertaan ja nojatuoli sen tilalle. Ulkorakennuksen vintiltä muistin edesmenneen anoppini lattiavalaisimen, johon vaihdettin pistoke. Ihan yllättäen Fidalta löytyi metsästämäni rahi (oikeastaan kaks, lucky me). Vähän vilttiä ja tyynyä niin se oli siinä, mun oma paikka.

Ja vieressä kaappi, jonka päälle laskea teemuki.

Luen: Raija Orasen Aino Ackteeta.


maanantai 5. joulukuuta 2016

Huivihamsterin rouvahame










Nyt on viimmeisen päälle rouvahame rouvalla yllä. On kumminauhavyötärö, kultanappeja ja pituus soveliaasti alle polven. Rouvvamaisuuden kruunaa perienglantilainen merkki Mark's&Spencer.

Ehkä Mark's&Spencer on nykyisin jo paljon muutakin kuin rouvatyyliä, mutta sellaiseksi minä sen miellän tai mielsin ennen. Siis kun ei meillä ole ällä huudeilla ko. kauppaa niin en kauheasti osaa muuta ajatella. Tämä hame taitaa kuitenkin olla tuotu joskus Englannista eikä vaikka Tampereelta. 

Huivin löysin laatikosta, jossa säilytetään huiveja, joita ei käytetä. Nii-in. Sellainenkin laatikko hamsterilta voi löytyä. Huivi on jäänyt käyttämättä, koska on vähän pieni. Käytän ennemmin isoja huiveja, jotka saa kiepautettua ainakin kaksi kertaa ympäri ja vielä sittenkin solmittua löysästi. Mutta aika kiva punainen väripilkku tästä syntyi, taidan pukea huomennakin.

Tänään on tuntunut koko päivän sunnuntailta. En ole osannut lähteä kauppaankaan, kun on ollut niin pyhäfiilis. Ja huomenna on taas sunnuntai. 
  

 

hat / Holmström Second Hand // skirt / Mark's&Spencer / thrifted // shirt / Part Two / thrifted // boots, cardigan, scarf / also thrifted


lauantai 3. joulukuuta 2016

Suppilovahvero-vuohenjuustopasta


Tulin kaupungilta ja hirvee nälkä. Ajattelin, että jääkaapissa olisi vielä annos toissa päiväistä linssikeittoa, vaan se oli syöty. Samoin tortillat oli syöty. Ei ollut mitään valmista, eikä ensikatsomalla edes mitään mistä saisi nopean lämpimän lounaan. 

Vaan ehkä sittenkin. Pieni pala vuohenjuustoa, kourallinen minitomaatteja, loraus kermaa purkin pohjalla sekä lautasellinen valmiiksi keitettyä spagettia. 

Siis pastaa.
 



Nautin oikeastaan ihan valtavasti, kun saan tai joudun loihtimaan ruokaa ns. tyhjästä. Se on loihtimista ja taikomista, mielikuvituksen käyttöä parhaimmillaan. Usein kokeilut onnistuu, toisinaan epäonnistuu. Tänään taas syntyi jotain ihan käsittämättömän hyvää! 
 



Suppilovahvero-vuohenjuustopasta

-viisi minitomaattia
-2cm vuohenjuustoa
-kourallinen kuivattuja suppilovahveroita
-keitettyä pastaa
-Neito-öljyä paistamiseen
-hyvää suolaa
-kermaa


Laita paistinpannu lämpenemään. Kaada pannulle hyvä loraus öljyä. Lisää puolitetut tomaatit ja murskatut sienet. Anna paistoksen kypsyä niin kauan, että tomaatit pehmenee.

Lisää pannulle pasta ja loraus kermaa. Kuumenna. Lisää lopuksi vuohenjuusto sopivan kokoisina paloina.

Ripottele annoksen päälle suolaa.

Nauti kera lasillisen punaviiniä ja ulkona hiljalleen tippuvien lumihiutaleiden.

Bon appetit <3

 

torstai 1. joulukuuta 2016

Valkoiset samettihousut ja shamaani



Onko se laiskuutta pukeutumisessa vai pukeutumisen mukavuutta, sillä olen kulkenut tässä samassa asussa koko viikon. Kotosalla sammarit ovat vain vaihtuneet collegehousuihin.

Valkoiset housut ovat olleet itselleni aina kauhistus. Mitä jos ne likaan, likaan niin pysyvästi, että ne menee pilalle. Vaikka jos oikeasti miettii, niin en taida kovin usein kaataa kahvia päälleni tai kipata ketsupilla kuorrutettua makaroonilaatikkoa syliini. Mutta silti. (On tosin otettava huomioon, että riskitekijä on myös ne alamittaiset kanssaruokailijat.)

Arat värit ja tekstiilit ovat sellaisia, joita suojelee ja sitten ne jääkin melkeinpä käyttämättä. Ei kovin järkevää ainakaan näin arkitekstiilien kanssa.



Viime postauksessa KLIK väljät miesten housut ja tällä kertaa samanmalliset sammarit. On nämä vain niin mukavia ja talvella mahtuu helposti sukkikset alle ja miksei kylmemmällä vaikka pitkiksetkin. Tajusin tätä kirjoittaessani, että hahaa minulla on yksi tutkimaton alue meidän pienellä lähetyskirpparillamme. Miesten housuosasto! Nämä sammarit on naisten mallia, mutta mikään ei estä käyttämästä miesten mallisia. Luultavasti niistä löytyisi myös paremmin lahkeen mittaa. 

Voi ajatelkaa nyt väljät sammarit tummansinisinä, sammaleenvihreinä, viininpunaisina, sinapinruskeina....



Ostin tuossa männäviikolla pikkuisen pussillisen koruja kirpparilta. Pussissa oli rihkaman lisäksi kahdet varmasti Aarikan korvikset ja sitten nämä. En tiedä olisiko nämäkin Aarikkaa vai rihkamaa sittenkin, mutta nätit ne on.



coat / Dixicoat / huuto.net // scarf / Vila // cardigan / Gudrun Sjöden / thrifted // top / Vila / thrifted // velvet pants / Holmström Second Hand // wool socks / my husband's // vintage winter boots / from sis-in-law // earrings / Aarikka? / thrifted






Tiedättekö, pääsin viime sunnuntaina käymään shamaanilla. Esitin muutamia ajatuksia, joihin haluaisin saada vastauksia, suuntaa tai vihiä.

Istunnon jälkeen, shamaani kertoi minulle kaislikossa piilottelevasta kuikasta, ylväästi siipensä levittävästä joutsenesta ja polkua raivaavasta emokarhusta. Minun oli helppo sijoittaa itseni tarinaan.

Sitten hän kertoi myös erään asian minusta, jotain sellaista sydämestäni, jonka vain minä tiedän ja tunnen. Se tuli niin puun takaa, etten voinut välttyä hetkelliseltä syvältä liikutukselta

Kun joku sanoo ääneen sen, mitä olet aina kantanut hiljaa sydämessäsi.

...