keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Kuinka paljon on henkinen ikäsi?



Se oli viime kevättä ja olin viettämässä lounastuntiani kaupungilla. Kävellessäni kahvilasta autolleni, vastaani tuli rouva iältään varmasti yli 70 vuotta. Katseemme kohtasi. Ajattelin, aivan niinkuin olisin peiliin katsonut. Mitähän hän ajatteli.

Ensimmäisenä huomasin, että hänellä oli samanlainen takki kuin minulla. Hänen omansa omansa oli ruudullinen pohjaväriltään tummansininen, minun samanlainen valkoisella pohjalla. Kaksirivinapitus ja kaikki. Hänellä oli jaloissaan nilkkoihin kapenevat housut minulla farkut käärityin lahkein. Hänellä baskeri, minulla lipallinen lakki. Jopa aurinkolasimme olivat samaa mallia, minulla sinistä sangoissa, hänellä valkoiset.

Olisi ollut hauska saada yhteiskuva meistä. Niin samanlaiset olivat asumme.






Muistan teini-ikäisenä tehneeni nuortenlehden ikätestin ja sain henkiseksi iäkseni vuosia enemmän kuin olin.

Seuraavan kerran tein sähköpostissa liikkuneen ikätestin aikana jolloin meililiikenne vasta yleistyi. Olin silloin ehkä parikymmentä ja ikätestin tulokseksi sain yli kolmekymmentä. Se oli mielestäni vähän noloa. Ennemminkin piilottelin testitulosta kuin että olisin esitellyt sitä. Olisin toivonut että testi näyttäisi omaa ikääni tai alle, kuten monella kaverillani. Oli jotenkin yleisesti hauskempaa, että testi näytti reilusti alle oma iän. Olisi saanut nauraa, että just sellainen kakara olen.





Ehkä testeillä silti oli joku perä sillä olen aina viihtynyt hyvin ikäistäni vanhemmassa rouvaseurassa, niinkuin lapsena äitini kanssa kylän ompeluseurassa tai maatalousnaisten retkillä. Kahvilassa tai missä tahansa julkisella paikalla minulla on matalampi kynnys aloittaa keskustelu ikäistäni vanhemman kuin itseäni nuoremman vieraan ihmisen kanssa. Lentistäkin pelasin hetken joukkueessa, jonka keski-ikä oli yli 50 vuotta ja se oli hitsin kivaa.

Ehkäpä olen vähän vanha sielultani. =)


------------------------------------------------------------


Kumpuaakohan vanhanaikaisuudestani mieltymykseni vanhoihin vaatteisiinkin, ruusupaitapuseroihin ja polvipituisiin vekkihameisiin. Pitsiverhoihin ja saintpaulioihin.





--------------------------------------------------------------
jacket / 2nd hand
jeans and blouse / Holmström Second Hand
bunny sneakers / Minna Parikka
bag / Lumi
cap / Telle

4 kommenttia:

  1. Minä olen viihtynyt enemmän itseäni vanhempien kanssa. Varmaan saisin jostain ikätestistä paljon ikäistäni vanhemman tuloksen:) Selvää mummoainesta, vaikka en vielä varsinaisesti mummo olekaan. Mielenkiintoinen ajatus tuo, että kuinka paljon sillä on sitten vaikutusta vaatemieltymyksiin... Jo lapsena ihailin kyllä entisaikojen muotia. En oikein tykännyt 70-luvun muodista ja olisin kaivannut jotain ihan muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisiko se niin ettei itseään vanhempien kanssa tartte yrittää olla yhtään enemmän kuin on. Kuulostaako yhtään järkevältä? Mitä mieltä muuten olet nyt 70-luvun muodista? Itse tykkään tosi paljon tuon ajan tyylistä.

      Poista
    2. Varmaan on juuri noin, kuten kirjoitit tuosta vanhempien ihmisten kanssa olemisesta. Ja 70-luvun muodista noin äkkiseltään voisin sanoa, että tykkään ja en:) Crimplenemekkoja olen ostanut, tosin hillitymmällä kuviolla. Ja kaiketi siinä kiinnostuksessa sitä aikaa kohtaan on sitä, että se on kuin jonkinlaista paluuta lapsuuden aikaan.

      Poista
  2. Minäkin tunnen usein olevan enemmän kotonani vanhempien ihmisten seurassa. Juuri noin se varmaan on, ettei tarvitse esittää mitään.

    VastaaPoista