maanantai 30. marraskuuta 2015

Löytämisen riemu

Oma tyyli- päivityksiin ei ole kauheasti ollut viime päivinä postattavaa. Viime päivien tai jopa viikkojenkin uniformu on ollut aika lailla tämä sama: maiharit, pillifarkut, villakangastakki, New York-pipo ja lapaset. Jotenkin on kiireistä (huom. hyvällä tapaa) ja se on aiheuttanut, ettei pukeutumiseen ole oikein jaksanut panostaa.





Ehkä enemmän on kerrottavaa sisustusrintamalla. Kävin viime viikolla pikaisella kierroksella Vaasan Combo-kirppiksellä. Minulla oli jättikokoisen hallin kiertämiseen aikaa puoli tuntia. Eihän siinä mitään oikeasti ehdi. Yleensä viihdyn kirpparilla kaksi tuntia ja joudun luovuttamaan viimeisten pöytien kanssa, kun ei vain enää jaksa.

Näköjään joskus lyhyt puolituntinenkin voi riittää. Yleensä välttelen kirppareiden huonekaluosastoa, koska sieltä aika usein tulee vastaan jotain suurta, painavaa ja rahaa vievää. Tällä kertaa ajattelin, jos pitkästä aikaa kävisin kurkkaamassa. Katse tietenkin suunnattuna alas ja etsien jotain pientä, kevyttä ja edullista. Ja löysinkin pikkuisen lipaston ja mikä kaikkein ilahduttavinta juuri sellaisen, mitä olen etsinyt makuuhuoneemme nurkkaan.

Lipasto oli kevyt mutta kuitenkin sen verran raskas, että valitsin reitikseni kassalle suorimman ja nopeimman. Se kannatti sillä juuri sen reitin varrelta bongasin Indiskan päiväpeiton viidellätoista eurolla. Haaveilin juuri tästä samaisesta peitteestä muutamia vuosia sitten mutta sen alkuperäinen hinta taisi olla lähemmäs 200e. En ollut haavetta missään vaiheessa kuopannut ja olin peitettä aina välillä etsinyt huutonetistä ja toristakin. Ja siinä se oli silmieni alla pikkurahalla.

Tämä ehkä kuvaa parhaiten syytä miksi kierrän kirppiksiä. Löytämisen riemu on niin suuri, kun löytää jotain mitä on etsinyt vuosia ja sitten se aina lopulta tulee vastaan pikkurahalla. Vaaditaan vain kärsivällisyyttä.

Oletteko te tehneet huikeita kirppislöytöjä viime aikoina?




sunnuntai 29. marraskuuta 2015

DIY helppo ja nopea kauluri

Talvi tuli ja sitten se jo kyllä menikin. Niinä parina lumisena pakkaspäivänä huomasin, ettei lapsille löydy kaapista kaulureita. Tykkään mahdollisuuksien mukaan tehdä pieniä neuletöitä ennemmin itse kuin ostaa kaupasta. Kauluri paksulla langalla ja suurilla puikoilla syntyy parissa illassa.




Haimme viime viikolla lasten kanssa langat kaupasta. Esitin ainoaksi toiveekseni, että valitaan paksu lanka, jolloin työkin valmistuu nopeaa. Toinen lapsista valitsi kerät sinistä sekä vihreää ja toinen aniliinia ja valkoista.


Tarvikkeet:
-lanka Novita jenika (100% akryyliä)
-pyöröpuikot koko 8

Ohje:
Luo puikolle 64 silmukkaa*. Ompele suljettuna neuleena, näin vältyt paksulta saumakohdalta. Värimaailman ja raidoituksen jaon voit valita itse. Omassa työssäni on kolmen silmukan kerroksia yksitoista kappaletta. Päättele langat. Valmista tuli.


-------------------------------------------------


Langaksi voisi tietysti valita jotain arvokkaampaa ja ylellisempääkin. Itse ajattelin, että näillä kaulureilla mennään ties missä niin akryyli oli sopiva valinta tähän kohtaan. Villaton vaihtoehto ei myöskään kutita.

*Tein ensimmäisen kaulurin 60 silmukalla (pyöröpuikon pituus 60cm) ja se oli puikkojen pituuteen nähden hieman liian vähän. Toisen työn aloitin 64 silmukalla ja neulominen on nyt kevyempää.


Rauhallista sunnuntaipäivää ja hyvät hyssykät, onko se ensimmäinen adventti.

torstai 26. marraskuuta 2015

Kohti pintaa

Lisää vihreää vettä myllyyn. Olen nyt niin naimisissa tuon värin kanssa eikä loppua näy. Vihreä samettihattu on joskus löytynyt äidin äitini varastoista. Hattu on kerännyt ensin pölyä kaappini perukoilla sitten eteisen hattunaulakossa. Muutaman vuoden harkinnan jälkeen, vedin sen vihdoin päähäni. Hattu on käsittääkseni äitini vanha, ehtaa retroa vai voiko puhua jo vintagesta. Ihan käyttökelpoinen mielestäni tähänkin päivään vai mitä.

Samanlainen hattu löytyy minulta ruskeanakin. Sen löysin Holmströmmiltä. Tulipa tässä vain mieleeni, että kukahan hatut on tehnyt. En muista kummastakaan löytäneeni tehdasleimaa. Voisiko olla joku pohjalainen hatuntekijä? Pitääpä kysyä äitiltä, muistaisiko hän tämän vihreän hatun alkuperää.









Olen tässä syksyn mittaan rypenyt jossain määrin syvissä vesissä ja miettinyt mihin sitä ryhtyisi. Nyt olen ottanut parikin askelta muuttaakseni suuntaani tulevaisuudessa. Molemmat ovat jotain ihan muuta mitä teen nyt työkseni, mutta eivät silti sulje toisiaan pois. Voin toteuttaa kaikkia osa-alueita yhtä aikaa. Jo se, että olen tehnyt jotain ainaisen empimisen ja pohtimisen sijaan, antaa aihetta taputella itseään molemmille olkapäille. Olo on kaiken kaikkiaan keventynyt ainakin tuhat kiloa.

Okei, no jos vähän vinkkaan niin askeleet liityvät toinen kirjoittamiseen ja toinen hyvinvointiin. Enempää en vielä kerro.

Nyt on hyvä, tästä yritän pitää kiinni.

Nyt on myös väsy. Aika vetää peitto korviin. Hyvää yötä. <3


------------------------------------------------
dress / self made / 2nd hand 
scarf and pullover / 2nd hand
biker / Freaky Nation
hat / mum's old from 60's
boots / Andiamo
brooch / ?

tiistai 24. marraskuuta 2015

DIY teline korvakoruille

Käytän koruja maltillisesti, monesti unohdan korujeni olemassaolon ihan kokonaan. Etenkin korvakorujen käyttö jää, elleivät ne ole selvästi esillä. Pitkään mietin, minkälainen olisi sopiva teline korvakoruilleni. Aluksi ne olivat isossa puisessa rasiassa, sitten vessan pöydällä erilaisissa lasi- tai posliiniastioissa. Mutta eivät olleet vieläkään tarpeeksi esille, että olisin muistanut niitä käyttää.




Keksin, että korvikset olisi saatava samalla tapaa esille kuin kaulakoruni. Säilytän kauneimpia kaulakorujani vanhaan ikkunapokaan väsäämässäni naulakossa. Korujen näkyvillä olo auttaa siihen, että niitä muistaa käyttää mutta samalla korut voivat toimia kauniina sisustuselementtinä. Alkuperäinen suunnitelmani oli hankkia ihan perus, korkkinen ilmoitustaulu ja muokata siitä korvakoruteline. Löysinkin pian kirpparilta kaksikin tarkoitukseen sopivaa pientä ilmoitustaulua ja otin ne mukaani.




Kirpparilla korkkitaulujen kanssa seinään nojasi myös kaunis mustavalkoinen kanavatyö. Nostin sen käsiini ja katselin sekä arvioin sitä todella pitkään. Voinko laittaa seinälleni uskonnollissävytteisen kanavatyön. Esittääkö kuva Mariaa tai jotain pyhimystä? Sen enempää menemättä uskonnollisuuteni, en ehkä kuitenkaan sisustukseeni halua uskonnollisia tunnusmerkkejä, en niitä buddhapatsaitakaan. En kuitenkaan pystynyt enää laskemaan taulua pois käsistäni.

Vein taulun kotiini korkkitaulujen kanssa. Kuljin taulu kädessä pitkin kotimme huoneita mutta en keksinyt mihin sen laittaisin. Lopulta kummastakaan korkkitaulusta ei tullut korvakoruilleni taustaa vaan siihen tehtävään pääsi lempeä ilmeinen tyttö mustavalkoisessa kanavatyössä. Asettelen korvakorut aina mitä hellimmin tauluun. En halua lankojen vahingoittuvan, koska saattaa olla että työ löytää vielä paikkansa jonkun toisen huoneen seinältä.


Onko teillä hyviä ideoita korvakorujen säilytykseen? Kerrohan niistä blogini kommenttiosioon tai lisää kuva instagramiin, kuten minäkin @raksanruusu  #korvakoruteline.

Kiva idea korvakorujen säilytykseen löytyy myös Palava rakkaus, pikkusydän -blogista.




sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Kotimekko

Olen viime aikoina pohtinut postauksissani ja yleensäkin ajatuksissani niin paljon työelämääni, elämääni yleensä, ikäjuttuja ja vaikka mitä tavallaan raskastakin että nyt on aika ottaa siitä pieni irtiotto.

Puhutaan jostain kevyemmästä niinkuin vaatteista.





Yhtä lailla, kun viihdyn työpäivinä mekoissa, niin teen myös kotona. Voisi ajatella, että syksyn ja talven tullen mekkotyttö luopuisi mekoistaan mutta sen ei tarvitse olla niin. Kaiken a ja o on kerrospukeutuminen. Mekon alle laitetaan alusmekko. Säiden viilettyä sukkahousut vaihtuu paksumpiin, myös thermolegginsit on aika mahtavat. Jalkoihin pitkävartiset villasukat, ettei jalkoja pääse palelemaan sillä silloin kylmyys leviää yleensä koko kroppaan. Ja tietenkin lämmin villatakki. Tällä vaatemäärällä pärjää kotiaskareissa ja vaikka asioilla käydessä hyvin. Ulkoilemaan lähtiessäni vedän ylleni vielä tuulta ja vettä pitävän ulkoilupuvun, talvella tietysti toppaa.






Puhun luonnon- ja kierrätysmateriaalien puolesta mutta retro- ja vintagevaatteita minulta löytää useampikin polysterihelmi. Kesäkuumalla keinokuituvaatteen kanssa eläminen saattaa olla tuskallista mutta talviaikaan hiostava materiaali muuttuu enemmänkin lämmittäväksi. Itse suosin vielä kerrospukeutumista, jolloin hiostava materiaali ei tule suoraan ihoa vasten.

Vaikka vaatekaapistani löytyy jo ihan mukava määrä mekkoja niin moni niistä ei käyttöominaisuuksiltaan kuitenkaan sovi kotihommiin. Jonkun materiaali on liian herkkää, toinen on arvokas vintagevaate ja moni istuu niin hyvin, ettei sellaisessa pysty taipumaan kotiaskareisiin.

Onni potkaisi minua taannoin Fidalla, kun käteni osui tähän Finnkarelian kukkamekkoon. Näitä polyesterikotimekkoja näkee aika paljon kirppareilla mutta usein niiden värimaailma on ruskeaa ja harmaata. Vaikka mekkohamsteri olenkin, olen jo oppinut rajoittamaan ostovimmaani ja ostan vain sellaista, joka oikeasti ihastuttaa. Pelkkä retro-leima ei enää riitä höllyttämään kukkaronnyörejä. Tämä yksilö oli raikkaan värinen, vaalealla pohjalla punaisia kukkasia. Helmastakin löytyy tarpeeksi pituutta. T-paita-hihat. Vahva materiaali. Ainesta lempikotimekoksi.

Ja nimenomaan kotimekoksi. Se on jännä juttu mutta tässä mekossa on niin vahva kotimekon vivahde, että en voisi ajatella pukevani tätä kauppareissua kauemmaksi. Sama tunne kuin, etten voisi ajatella lähteväni verkkareissa töihin.


-----------------------------------------------
dress / Finnkarelia / Fida
cardigan / H&M / 2nd hand
woolen socks / self made
boots / Andiamo
fur cap / vintage

torstai 19. marraskuuta 2015

Minustako peruskoulunopettaja

Toiset tietävät jo ihan pienenä, mitä heistä tulee isona. Toiset elävät elämäänsä ajelehtien, antaen virran viedä ja tehden ratkaisuja ammattinsa suhteen juuri sen hetken tuntuman ja elämäntilanteen perusteella. Ihmisellä voi olla elämänsä aikana vain yksi ammatti tai kymmeniä erilaisia, eikä kumpikaan näistä ratkaisuista ole toista huonompi.

Oman kokemukseni perusteella, olisin joskus toivonut, että tietäisin mikä minusta tulee isona. Olisi ollut selvät sävelet mitä opiskella ja minne opiskelujen toivon johtavan.

Opiskelin ammatin, pääsin heti opiskelujen jälkeen oman alani töihin ja edelleenkin työskentelen samalla alalla, työnantaja on vain muutamaan kertaan välillä vaihtunut. Mutta että olenko unelma-alalla niin epäilen. Etsin vielä sitä unelmaa. Kuuntelin joskus radiosta ammatteihin ja työuraan liittyvää ohjelmaa ja kuulin sieltä tällaisen termin kuin tavoitteellinen ajelehtiminen. Arvelen, että minä teen juuri tuota. Ajelehdin määrätietoisesti jotain kohti, mikä ei ole ihan vielä itsellenikään auennut.


------------------------------------------------------------------


Ystäväni oli tehnyt uratestin ja linkittänyt testintuloksensa facebook-sivulleen. Koska elän juuri nyt jonkinlaisessa käymisvaiheessa, ajattelin kokeilla minkälaisen tuloksen ystäväni tekemä uratesti minulle antaa. Yhtälailla kun pelkäsin testin tulosta myös toivoin sen antavan minua miellyttävän tuloksen ja osviittaa tulevaan.


Tässä minun tulokseni:

1. Peruskoulunopettaja
2. Kustannustoimittaja
3. Viestintäneuvoja


Sitten analysoimaan:

Ykkösenä peruskoulunopettaja! Jos minulta kysyttäisiin vähiten kiinnostavaa ammattia, olisi se peruskoulunopettaja. Epäilisin, että minä olisin juuri sellainen opettaja, jota heitellään liidunpätkillä ja joka ei saisi minkäänlaista kuria luokkaan. Vai onko se vain itse itselleni luoma mielikuva. Ehkä rauhallinen luonteeni, hyvä tilannetajuni, lempeyteni sekä kykyni lukea ihmistä voisivatkin olla valttia peruskoulumaailmassa. Ehkä voisinkin olla se kiva ope.

Jos ajatusta opettajana ammattina vie vähän pidemmälle niin onhan maailmassa erilaisia opetukseen ja neuvontaan liittyviä ammatteja. Jos en nyt itseäni pystyisi näkemään peruskoulunopettajana niin ehkä jonkunlaisena hyvän olon terapeuttina tai mentorina, kuten ammattisuuntausta nyt kutsutaan. Myönnettäköön, että tämän kaltainen ajatus on mielessäni jo vilahtanutkin.





Toisena oleva kustannustoimittaja kuulostaa hyvältä mutta mitä se tarkoittaa. Tätä tarvitsi vähän googlettaa.

Kustannustoimittajat työskentelevät kirjankustantamoissa. He toimivat yhdyshenkilöinä kustantamon ja kirjailijoiden välillä. Tehtäviin kuuluu arvioida käsikirjoituksia, antaa palautetta teksteistä ja osallistua kirjojen markkinointiin. Kustannustoimittajalta vaaditaan hyvää suomen kielen taitoa, yleissivistystä, kirjallisuuden tuntemusta ja yhteistyötaitoja. (Ammattinetti)

Luin ammattinetin sivuilta kuvauksen kustannustoimittajan työstä. Kyllä sieltäkin vain löytyi monta osaamisen tasoa, jotka tunnistan itsessäni: vuorovaikutustaidot, markkinointi, visuaalinen näkemys, organisointikyky. Mutta taidanko tarpeeksi hyvin suomen kielen, olenko kirjallisesti tarpeeksi lahjakas.

"Lahjakkuutta ei ole, on vain kovaa työtä", sanonta tuli vastaani eilen. Tarkoittaen sitä, että kovalla työllä meistä jokaisesta voi tulla oman alamme huippuja. Ei pidä jäädä liikaa miettimään onko lahjakas vai ei.

Jos ajattelen, etten ole kirjallisesti tarpeeksi lahjakas niin silloin vaihtoehtona on itsensä kehittäminen. Olen oikeastaan jo aloittanut itseni kehittämisen tekstin tuottamisen alalla. Kirjoitan tätä blogia pyrkien koko ajan parempiin teksteihin ja parempaan itseni ilmaisuun.

Kustannustoimittaja siis sekä kuulostaa hyvältä mutta tuntuu myös mahdolliselta.




Mutta mitä ihmettä tekee viestintäneuvoja? Nyt mennään ihan mutu-tuntumalla, koska googlekin antaa vain viitteitä mitä on viestintäneuvonta.

Viestintäneuvonta. Hmm. Voisiko se olla työtä, jossa neuvoja toimii yrityksen palveluksessa ja auttaa esimerkiksi luomaan yritykselle markkinointistrategian tai mainoskampanjan. Miksei viestintäneuvoja voisi toimia myös yksityisen henkilön palkkaamana, vaikka julkisuuden henkilön ja auttaa tätä luomaan tai pitämään yllä itsestään antamaa julkisuuskuvaansa. Eli mitä saat tehdä, puhua ja miltä näyttää. Tässä ammatissa voisi varmasti myös toimia palveluntuottajana ja myydä palvelua sitä tarvitseville.

Ihan mielenkiintoiselta kuulostaa viestintäneuvojalle itse luomani tehtäväkarttakin. Jos joku tietää mitä on viestintäneuvonta niin jaathan tietosi.


------------------------------------------------------------------------------------


Testistä jäi itselleni hyvä mieli. Että pystyisitte yhtään ymmärtämään mihin testituloksiani vertaan, voin kertoa että työskentelen teknisellä alalla. Teen jotain mikä ei liity mitenkään vintagevaatteisiin, kirjoittamiseen, visuaalisuuteen, hoitoon tai opetukseen. No sentään markkinointi on osa työtäni ja tietynlainen pr-toiminta. Testi kuitenkin avarsi taas vähäsen maailmaani ammattien kirjosta ja nimenomaan sellaisten joissa saattaisin menestyäkin, jotka voisivat olla sitä hakemaani unelmaa.


-------------------------------------------------------------------------------------


Tekemääni Oikotien uratestiin pääset tästä KLIK.

Minkälaisia ammatteja testi teillä antoi, osuiko oikeaan vain menikö ihan metsään?



Ingrid Olava - Mens Jeg Sover

Paina play, laita silmät kiinni, hengitä rauhassa sisään ja ulos ja anna musiikin virrata.

Hyvää huomenta ja parasta torstaita, tästä tulee hyvä päivä <3



tiistai 17. marraskuuta 2015

Oman elämäni pelle

Olen pitkä. Minulla on pitkät kädet ja pitkä selkä. Löydän todella harvoin hyvin istuvia jakkuja, paitoja tai takkeja. Sitten kun sellainen tulee vastaan, on se ostettava, vaikka se näyttäisi henkarilla kuinka hassulta. Ihan vaan siksi, että se istuu.







Eihän tässä jakussa riitä hihat alkuunkaan (kuten ei myöskään jakun alla olevassa paitapuserossa) mutta muuten jakku on mittasuhteiltaan täydellinen. Ei kai tällaisia enää kukaan käytä mutta itse tykästyin jakkuun ihan täysillä. Jakku on mielestäni hauska ja kun olen vetänyt sen ylleni ja katsahdan peiliin, tulen heti hyvälle tuulelle.

Rakastan sirkusta ja kaikkia sen muotoja. Jakun hauskuus piilee ehkä siinä, että se ruutukuosillaan ja pyöreillä kauluksillaan vie minut sirkusmaailmaan. Jakku ylläni minusta tulee oman elämäni pelle. Odottaakaa vain niin saatte vielä nähdä jakun hullunkurisen paidan kanssa ja kaulaani aion silloin laittaa myös punaisen rusetin. Pellekokonaisuuden kerääminen ei edes tuota ongelmaa vaan kaikki osaset löytyvät jo vaatekomeroni henkareilta.


Pitäisiköhän minun perustaa hullunkuristen vaatteiden lainaamo? Ai niin sellainen on jo keksitty ja kulkee nimellä naamiaisvaatelainaamo tai teatteripuvustamo. =)




sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Henkarinaulakko

Tarvitsin työnurkkaukseeni henkarinaulakon muokattaville ja korjattaville vaatteilleni. Ajatuksena oli myös, että naulakkoon voisi ripustaa muutaman kauniin retro- tai vintagemekonkin ihan vaan esille. Välillä harmittaa, että aarteeni ovat vain kaapin ovien takana piilossa.

Ihan ensimmäinen ajatus naulakosta oli, että se olisi omilla jaloilla seisova. Vähän haaveilin semmoisesta industrial-henkisestä, joka on rakennettu paksuista metallivesiputkista. Sitten muistin Hayn Loop naulakon, jonka löysinkin Finnish Design Shopista. Melkein kahdensadan euron hinta tuntui kuitenkin tarkoitukseeni nähden liian paljolta, lisäksi naulakko on aika pieni.

Lopulta järkevimmältä alkoi tuntumaan ajatus, että naulakko riippuisi katosta ja malliksi löysin netistä Ferm Livingin vaaterekin. Kauppahinta rekille olisi ollut 189 euroa. No thanks. Valmistan naulakon itse suutarin avustuksella.

Suutariksi valikoitui Suutari- ja Nahkapaja Patiini Seinäjoella. Siellä olen saanut erinomaista palvelua kenkiäni korjauttaessani. Erityisesti tykkään miten antaumuksella ja intohimoisesti suutari Kirsti suhtautuu työhönsä ja ammattiinsa. Kun vein hänelle Parikan Caracalini kumipohjattavaksi, teki hän heti selväksi miten paljon arvostaa laatukenkiä ja etsi kengilleni suojaksi laatikon siksi aikaa, kun olivat hänen pajassaan työstettävinä. Tarina siitä miten tarkasti pöydät siivotaan ennen kuin valkoisille hääkengille tehdään yhtään mitään, sai minut vielä enemmän vakuuttuneeksi. Nyt puhuu omaa työtään arvostava ammattilainen ja todellinen asiakaspalvelija.







Kävin keskiviikkona tilaamassa nahkahihnat ja sain ne perjantaina. Vitsi kun hihnoista tulikin hienot. Niin hienot, että nyt mietin pitäisikö harjanvarsi lakata tai jotain, ettei se näyttäisi niin nukkavierulta nahkahihnojen parina.

Mitäs tykkäätte mun vermlivinnistä? Harjanvartta myöten kotimaista työtä joutsenmerkin arvoisesti.


-harjan varsi 2€
-nahkahihnat mittatilauksena 30€ 


perjantai 13. marraskuuta 2015

Retro Aarikkaa

Puiset värikkäät helmikorut, sekoituksella kiiltävää metallia sekä puiset kynttilänjalat. Tämä on mielikuva, jonka ajattelisin monelle muullekin tulevan ensimmäisenä mieleen Aarikasta. Itselleni Aarikka on aina ollut enemmän mummujen tuotemerkki punaisine punatulkkuineen. Täytyy myöntää, että en ole oikein ikinä aikaisemmin ollut innostunut Aarikan tuotannosta. Olen saattanut ostaa Aarikkaa muille lahjaksi mutta en ikinä itselleni.




Sitten löysin kirpparilta ensimmäiset Aarikan retrokorvakoruni (kuvassa oikealla ylhäällä). Ensimmäiset olivat vielä aika helpot ja neutraalit, ruskeaa puuta, kartioita ja palloja. Ja niinkuin mikä tahansa keräily alkaa niin alkoi tämäkin, niistä ensimmäisistä. Kun vastaani tuli alla olevat punaiset ja vielä samaa mallia kuin ensimmäiset, voiko keräilijäluonne jättää niitä ostamatta. No ei.

Valkoisten kohdalla oli jo haastetta, koska niiden malli on juuri se, mitä en todellakaan ikinä olisi ajatellut itselleni koskaan hankkivani. Mutta kun ne oli Aarikkaa ja oikeanlainen jatkumo kahdelle ensimmäiselle parille. Ja ehkä tässä välissä ajatukseni olivat jo kääntyneet näkemään Aarikan korujen kauneuden.

Neljännen parin kanssa ei enää tarvinnut miettiä. Olen koukussa. Pahoin pelkään, ettei tämä jää tähän vaan korulaatikkooni alkaa pikkuhiljaa eksyä myös kaulakoruja ja rannerenkaita. Entä jos löydän noiden valkoisten korvakorujen mallia toistavan rintarossin. Ostettavahan se on.




Kuva Aarikka


Tätä postausta suunnitellessani vierailin Aarikan kotisivuilla. En tiennytkään, että Kaija Aarikka on suunnitellut myös hopekoruja ja todella näyttäviä sellaisia. Nyt kiinnostukseni Aarikkaan heräsi todella. Minulla on taas jotain mitä etsiä ja löytää kirppareilta. Varmaan Aarikan hopeatöitä löytäisi helpomminkin ihan googlettamalla mutta se ei tuo samaa löytämisen iloa kuin löytää jotain yllättäen ja pikkurahalla tietenkin.



Earrings / Aarikka / 2nd hand.

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Kuinka paljon on henkinen ikäsi?



Se oli viime kevättä ja olin viettämässä lounastuntiani kaupungilla. Kävellessäni kahvilasta autolleni, vastaani tuli rouva iältään varmasti yli 70 vuotta. Katseemme kohtasi. Ajattelin, aivan niinkuin olisin peiliin katsonut. Mitähän hän ajatteli.

Ensimmäisenä huomasin, että hänellä oli samanlainen takki kuin minulla. Hänen omansa omansa oli ruudullinen pohjaväriltään tummansininen, minun samanlainen valkoisella pohjalla. Kaksirivinapitus ja kaikki. Hänellä oli jaloissaan nilkkoihin kapenevat housut minulla farkut käärityin lahkein. Hänellä baskeri, minulla lipallinen lakki. Jopa aurinkolasimme olivat samaa mallia, minulla sinistä sangoissa, hänellä valkoiset.

Olisi ollut hauska saada yhteiskuva meistä. Niin samanlaiset olivat asumme.






Muistan teini-ikäisenä tehneeni nuortenlehden ikätestin ja sain henkiseksi iäkseni vuosia enemmän kuin olin.

Seuraavan kerran tein sähköpostissa liikkuneen ikätestin aikana jolloin meililiikenne vasta yleistyi. Olin silloin ehkä parikymmentä ja ikätestin tulokseksi sain yli kolmekymmentä. Se oli mielestäni vähän noloa. Ennemminkin piilottelin testitulosta kuin että olisin esitellyt sitä. Olisin toivonut että testi näyttäisi omaa ikääni tai alle, kuten monella kaverillani. Oli jotenkin yleisesti hauskempaa, että testi näytti reilusti alle oma iän. Olisi saanut nauraa, että just sellainen kakara olen.





Ehkä testeillä silti oli joku perä sillä olen aina viihtynyt hyvin ikäistäni vanhemmassa rouvaseurassa, niinkuin lapsena äitini kanssa kylän ompeluseurassa tai maatalousnaisten retkillä. Kahvilassa tai missä tahansa julkisella paikalla minulla on matalampi kynnys aloittaa keskustelu ikäistäni vanhemman kuin itseäni nuoremman vieraan ihmisen kanssa. Lentistäkin pelasin hetken joukkueessa, jonka keski-ikä oli yli 50 vuotta ja se oli hitsin kivaa.

Ehkäpä olen vähän vanha sielultani. =)


------------------------------------------------------------


Kumpuaakohan vanhanaikaisuudestani mieltymykseni vanhoihin vaatteisiinkin, ruusupaitapuseroihin ja polvipituisiin vekkihameisiin. Pitsiverhoihin ja saintpaulioihin.





--------------------------------------------------------------
jacket / 2nd hand
jeans and blouse / Holmström Second Hand
bunny sneakers / Minna Parikka
bag / Lumi
cap / Telle

tiistai 10. marraskuuta 2015

Ihminen kohtaa ihmisen osa II



Keräättekö te näitä tarroja?
Joo, kerätään me, kiitos.

Joko teillä on pian kynttilä kerätty?
En nyt muista. Katson kysyvästi tytärtäni, koska hän hoitaa tarrojen liimaamisen keräilykorttiin.
Jatkan hymyillen, varmaan meillä on jo ainakin puoli kynttilää kerättynä.


Poistumme kaupasta kera kahden maidon, Paula-jugurttipakkauksen sekä sen pikkuisen maailmasta tärkeimmän keräilytarra-arkin kanssa.

Autossa tyttäreni toteaa, olipa mukava myyjä kun se jutteli. Ettei vaan tehnyt näin (näyttää miten kassat viuhtoo tavaroita hihnalta). Ettei sillä ollut kiire.

Lapsikin sen jo huomaa, mikä on hyvää ja hyvää mieltä tuottavaa asiakaspalvelua.

Minusta tämä liittyy samaan ihminen kohtaa ihmisen- kategoriaan, josta olen ennenkin puhunut. Olkoon se mikä kohtaaminen elämässä tahansa, mutta että näet sen toisen ja vaihdat ehkä muutaman sanan, voi se olla hyvinkin merkitsevää.

------------------------------------------

Todella usein maksaessani tavaroita kaupan kassalla, mietin kuinka paljon enemmän kassatätien ja -setien kanssa tuli juteltua, kun tavarat maksettiin vielä rahalla tai vaikka sillä kortillakin mutta kortti annettiin myyjälle, joka veti sen kassakoneen kautta ja kuittiin kirjoitettiin allekirjoitus. Sen minuutin tai parin aikana juteltiin perhetapahtumat, ruokareseptit sekä päiviteltiin päivän sää. Kaipaan tuota aikaa.

Kaipaan teitä kauppojen Seijat, Matit, Pirjot ja Siskot.


sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Minun oma työnurkkaukseni

Meillä on tasan yksi sijainti sisätiloissa missä viitsii ottaa asukuvia ja se on tässä. Yläkerran aulatila, minun tuleva työskentely- ja askartelutilani.





Se vaan, että enää tila ei näytä näin tyhjältä ja siistiltä vaan pöydän seuraksi on tullut kaappi ja katosta riippuva vaaterekki korjausta vaativille ja muokattaville vaatteille. Oikeastaan kuvan pöytäkin saa kohta lähteä ja tilalle tulee pala sukuhistoriaa pöydän muodossa.

Vihdoin, vihdoin olen saanut aikaiseksi vallata itselleni ihan oman tilan, johon saan levittäytyä kaikkine minulle tärkeine esineineni ja harrastevälineineni. Parasta tietysti, että työt voi nyt jättää nurkkaukseeni keskeneräisinä lojumaan, ei tarvitse aina lopetettuaan siivota pois.

Vielä tarvitsen radion, jolla soittaa YLE:n kadotettuja levyjä. Sitten on täydellistä.

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Ikäkriisin poikanen

Perusilmeeni taitaa olla huolestunut tai ehkä vähän jopa kiukkuisen huolestunut.





Joskus vuosia sitten pomoni tiedusteli minulta ihan yllättäen, että onko minulla joku hätänä. Kysymys tuli ihan puskista. Vastasin kysymykseen kysymyksellä, että miten niin, miksi kysyt? Pomoni siihen, että koska olet niin huolestuneen näköinen.

Kait minä sitten olen aina ollut vähän huolestuneen näköinen ja yleinen huolestuneisuus saattaa jopa olla yksi luonteenpiirteistäni.




Tämän blogin myötä itseään ihan väkisinkin tutkii suurennuslasin kanssa, koska no minähän se itse esiinnyn 90% kuvissa. Viime aikoina huomioni on kiinnittänyt kasvoilleni jäädäkseen tulleet juonteet eri toten otsan huolirypyt. En oikeastaan ole huolissani, että ikä alkaa näkyä kasvoissani enkä edelleenkään aio tarttua nuorentaviin tai siloittaviin tuotteisiin. Enemmänkin tunnen jonkunlaista haikeutta, että en ole enää ihan nuori.






En tiedä, ehkä jonkunlainen ikäkriisi menossa kuitenkin. Monta surullista poismenoa viime kuukausina, väkisinkin ajatus kääntyy ikään ja vuosiin, elämäntarkoitukseen ja muuhun syvälliseen - mikä on tärkeää ja mikä ei. Myös ammattinvalinta kysymykset mietityttävät, suunnatako rohkeasti kohti unelmia vai pysyä turvallisessa.


Odottaako, että jotain tapahtuu vai ottaa itse ensimmäinen askel.



-----------------------------------------------------
biker / Freaky Nation
shirt and scarf / 2nd hand
jeans / Neuw / Inch"
boots / Andiamo
mittens / can't remember where

maanantai 2. marraskuuta 2015

Aavistus talven tuntua

Blogit toimivat itselleni monesti inspiraation lähteenä omaan pukeutumiseeni. En juurikaan kopioi asuja suoraan vaan poimin niistä yksittäisiä ajatuksia tai asun luoman tunnelman. En myöskään lähde vaan sen takia ostamaan uusia juttuja, että voisin toteuttaa asun samankaltaisena vaan sillä mennään, mitä kaapista löytyy. Joskus mieleni sopukoihin saattaa jäädä kiva juttu, jonka saatan poimia joskus myöhemmin mukaani kirpparilta.




Punainen Finnkarelian hame on odottanut jo tovin, että pääsisi käyttöön. Hameen kangas on aika paksua ja lisäksi hameessa on vuori, joten hame sopii paremmin jo vähän viileämmille keleille lämpömittarin elohopean lähestyessä nollaa.

Säiden viilenemisen lisäksi, kimmokkeena pukea hame ylleni, oli XL-elämää blogia kirjoittavan Sadun postaus Burgundy skirt for Autumn. Oikeastaan minun oli tarkoitus tehdä Tyylivarkaus ihan vimpan päälle ja pukea myös samanlainen ruutuhuivikin mutta sen sitten unohdin. Mutta tällainen asukokonaisuus tästä sitten tuli.

Sen lisäksi, että aika ajoin käyn tekemässä Sadun blogista tyylivarkauksia, tykkään erityisen paljon hänen Irlannin matkapostauksistaan. Itsekin haaveilen matkasta Irlantiin ja etenkin Irlannin maaseudulle. Käykäähän tutustumassa.


Olisi muuten hauska tietää, onko oma blogini toiminut innoituksen lähteenä jollekulle. Kerro ihmeessä!






Viime perjantaina aamulämpötila oli muutaman asteen miinuksella ja ilma raikkaan kuulas. Ympäröivä luonto oli saanut ylleen valkoisen kuuraharson. Kuurankyllästämä heinä rouskui saappaiden alla.

Ei tarvinnut pestä koirien tassuja lenkin jälkeen, ei.

Pakkanen oli taas vain hetkellinen vieras ja palasimme takaisin märkään ja rapaiseen. Eilen illalla pestessäni koirien tassuja ehkä noin viidettä kertaa saman päivän aikana ajattelin ja toivoin, pakkasta kiitos ja mieluiten lumen kera.




---------------------------------------------------------
biker / Freaky Nation
pullover / 2nd hand from army shop
skirt / Finnkarelia / 2nd hand
beanie / Holmström Second Hand
boots / Dockers
mittens / ?