perjantai 16. lokakuuta 2015

Usko itseesi, älä peiliin

Aina välillä kun on vetänyt valitsemansa asukokonaisuuden ylleen ja katsahtaa peiliin, tuntuu ettei tämä nyt vain toimi. Useimmiten muokkaan asua poistamalla, lisäämällä tai vaihtamalla. Tällä kertaa olin laiska. Riitti että jokainen vaatteen osa tuntui mukavalta, tarvitsin vain mukavuutta ja lämpöä työpäivääni. Muulla ei ollut niin väliä ja läksin matkaan.

Päätin vielä työpäivän päätteeksi ottaa asukuvat. Asukuvien ottamisen sijaan, olisi tosin jo pitänyt olla pesemässä perunoita ja hakemassa takkapuita. Että oli vähän hoppu. Kun ottaa asukuvia kiireellä niin eihän siitä mitään tule. Paljon epäonnistuneita ruutuja, joihin en saanut tallennettua sitä mitä suunnittelin. Aika, mitä ei ollut, loppui ja ei auttanut kuin luovuttaa ja mennä pesemään niitä perunoita.





Huomaan, että mitä kauemmin olen harrastanut bloggausta, sitä vaativammaksi olen käynyt itselleni blogin kuvien ja tekstien suhteen. On vaikea julkaista sellaista mihin ei ole täysin tyytyväinen.

Tällä kertaa en ollut siis kuvausjälkeeni tyytyväinen mutta asu ei näyttänytkään kuvissa siltä, mitä katsoin aamulla peilistä. Nämä osasethan natsaa hyvin yhteen. Ja siinä tarpeeksi perustetta julkaista kuvat, joiden ympärille kehittyi hyvä tarinakin.

Niinkuin tarinoilla on usein opetus, on tälläkin: Usko itseesi, älä peiliin.




Ekstrakuvana alla otos, joka on metrin mittaisen jälkikasvuni käsialaa. Kuvan vinous tekee siitä mielestäni erityisen kiinnostavan.




--------------------------------------------------
hat and top / Holmström Second Hand
skirt / Karelia / 2nd hand
cardigan / H&M / 2nd hand
tights / Lindex (old)
boots / Andiamo 

6 kommenttia:

  1. Hienojahan noista kuvista tuli, ja asu on tosi kiva. :)

    Tunnistan tuon tunteen, että sitä tulee kovin kriittiseksi itsestään otettujen valokuvien ja blogitekstien julkaisun suhteen. Mitä kauemmin on siitä, kun on esim. postannut itsestään kuvan blogiin, sitä vaikeammaksi yhdenkään kuvan julkaiseminen tulee. Vähän sama somen puolella: mitä pidempään pitää esim. facebook-taukoa, sitä merkityksettömimmiltä kaikki potentiaaliset statuspäivitykset tulevat, ja sitä vähemmän postaa yhtään mitään. Blogitekstienkin osalta poden usein tietynlaista riittämättömyyttä - olisi olevinaan paljon asiaa jostain kovinkin tärkeästä, mutta sitten sitä päätyykin kirjoittamaan jostain tyhjänpäiväisestä perennapenkistä, koska itsekritiikki iskee. Tiedänkö aiheesta tarpeeksi (en), enhän minä ole mikään mielipidebloggaaja, no ketä tämmöinen kiinnostaa, äh, delete delete, postaan kuvan kukista ja lirkuttelen jotain aamusumusta. Ja sitten sitä ei ole siihenkään tyytyväinen. No, kai tää on tätä osastoa first-world-blogger-problems. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Asu oli lopulta niinkin mukava, että vedin sillä kolme työpäivää ja yhden leffaillan.

      Itse olisin kovastikin kiinnostunut asiapostausten kirjottamisesta mutta tällä hetkellä elämässäni on niin monta asiaa, jotka menee blogin ääressä istumisen edelle, ettei aikaa vain ole kovin syvällisiin tutkimuksiin ja pohdintoihin. Mutta sanoisin, että enenevässä määrin tyylipostausten väliin alkaa tippua myös mielipiteitä ja asiaakin. Ja on kait sekin jo tavallaan mielipide, minkälaisin perustein hankin vaatteeni. =)

      Poista
  2. Voi että - kunpa osaisi ottaa kuvia jotka on omassa päässä! Mutta nää on ihania, varsinkin viimeinen. <3 Meillä pienet tykkää kuvaamisesta myös. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Oma hankaluutensa on ottaa itse asukuvat ja sitten vielä tavoittaa hakemansa tunnelma. Mutta hauskaahan tämä on ja palkitsevaakin, etenkin silloin kuin oikein tosissansa onnistuu. Meillä myös pienet tykkää kuvata ja pienempi on ihan huippu kameran edessäkin, luonnonlahjakas poseeraaja. =)

      Poista
  3. Tykkään kyllä tästä ruutuhameasusta, vaikka et itse olisikaan kuviin tyytyväinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruutuhame on ollut suosikkini toista vai jo kolmatta viikkoa ja pitkä helma turvallinen syystuulilla. =)

      Poista