perjantai 30. lokakuuta 2015

Arto Juurakko - Onnen tuakioota



Ei täs
sen kummempaa
onnia kaivata,
ku sun kans
syksyllä keräällä nevalta
             karpaloota,
kulukia mettän halaki,
polokujen lairoolta koukkaasta
suppilovahaveroota, kotona
yhyres kokata kastikes
ja kiisseli, toimitella jokuunen
sana enrorhviinista, kilipaalla
              kumpi tiskaa.

-Arto Juurakko-


tiistai 27. lokakuuta 2015

Vihreä pitsineule

Vihreä on nyt muodikasta ja en tiedä, siitäkö johtuen vai ihan sattumalta, vaatekaappiini on löytänyt tiensä jo toinen ja kolmaskin vihreä juttu.












Olen yleensä hyvinkin tarkka syynäämään vaatteen materiaalilappuja mutta tällä kertaa minulla ei ole harmainta hajuakaan tämän neuleen puuvilla/tekokuitusuhteista.

Voi tietysti olla, että koska sain neuleen puoliammattilais-kirppishai-kälyltäni, ei minun enää tarvitse perehtyä neuleen laatuominaisuuksiin vaan se on jo tehty puolestani.

Tässä neuleessa kaikki nyt vain on niin kohdillaan, että se vain puetaan ylle ja olo tuntuu heti hyvältä.

Kiitos Tuire.



----------------------------------------------
jeans / Kuyichi / Seele
knit / Only / 2nd hand from sis-in-law Tuire
winter wellies / Nokia / from my mom
"vinyl" earrings / 2nd hand

perjantai 23. lokakuuta 2015

Pantterineuletakki







En voi kuin kunnioittaa tämän pantteritakin kutojaa. Takkihan on siis käsinkudottu. Ajatelkaa mikä homma ja kuinka paljon keskittymistä vaatii, kun yhtäaikaa pitää seurata neulemallia sekä kavennuksia ja silmukanlisäyksiä. Entäs sitten kuvion tekeminen nurjalla puolella, kun lankoja on kuljetettavana työn etupuolella kolme eri väristä. Olen itse kokeillut kirjoneulomista yhden jussipaidan verran ja juuri nurjalla puolella oli hankala arvioida, milloin langat kulkevat liian kireällä, milloin liian löysällä. Kirjoneulominen on kyllä muuten hauskaa esimerkiksi villasukan varsissa.

Kälyni löysi neuleen minulle eräällä meidän yhteisistä kirppisreissuistamme. Neule on minulle aavistuksen nafti vatsan kohdalta ja siksi olinkin sen aikeissa hylätä ja jättää kirpparille jonkun toisen löydettäväksi. Onneksi sentään joku järjen hiven oli päässäni ja otin neuleen kuitenkin mukaani.



-------------------------------------------------
cardigan / knitted / 2nd hand
dress / Vila / 2nd hand
hat / Fredrikson Finland / Holmström Second Hand
tights / Lindex (old)
oxfords / OIS / huuto.net




tiistai 20. lokakuuta 2015

Deodoranttivapaa

Kolmasosa ihmisistä pärjäisi ilman deodoranttia tai antiperspiranttia, arvioi kosmetiikka-asiantuntija. Päivi Kousa on työskennellyt pitkään neuvojana Helsingin Allergia- ja astmayhdistyksessä. hs.fi




Olin ehkä kymmenen vuotias, kun koulupäivän aikana huomasin kainaloni tuoksahtavan. Hetki on jostain syystä jäänyt erityisen hyvin mieleeni. Muistan jopa, että ylläni oli tuolloin kirkkaanpunainen Leviksen tekokuituinen neulepaita. Paikka oli koulun pukuhuone ja aika ennen tai jälkeen liikuntatunnin.

Aika lailla siltä istumalta muistan menneeni kauppaan ja ostaneeni ensimmäisen deodoranttini ja sen jälkeen olen yhtäjaksoisesti käyttänyt ainetta kainaloihini nyt jo reilut 25 vuotta.




Kahteenkymmeneenviiteen vuoteen mahtuu aika monta erilaista merkkiä ja koostumusta.

Kaksikymmentäviisivuotta olen etsinyt juuri sitä oikean tuoksuista tuotetta, joka tuoksuu juuri sopivasti raikkaalta ja kukkasilta. Kuivaa nopeaa. Ei sotke vaatteita.

Viimeiset viisi vuotta olen pohtinut, pitäisikö vaihtaa deodorantti ekologiseen ja eläinkokeettomaan. Hitsi kun niitä ekologisiakin on niin monta merkkiä. Ja kannattaako sitä nyt maksaa kymmentä euroa jostain deodorantista, joka ei edes tuoksu hyvältä.

Montako vertailua naistenlehdissä ja blogeissa olen lukenut. Tavallinen vs. eko. Ekomerkkien vertailu. Kesän deodoranttituoksut. Karvojen kasvua hillitsevät tuotteet. Tuoksuttomat. jne jne...




Sitten tuli stoppi. Totaalinen. Minä luovuin deodorantista kuukausi sitten. En tiedä koska heräsin deodoranttiholismistani tajuamaan, etten edes tarvitse deodoranttia. Hikoilen vain satunnaisesti ja vähän eikä hiki silloinkaan tuota hajuja.

Mutta miten vaikea on luopua totutusta aamurutiinista, jota on toteuttanut yli puolet elämästään. Ja vaikka tajuaa, ettei hikoileminen ole itselle ongelma niin silti pelko, että mitä jos sitten joskus sattuukin "deodorantit pettämään". Että ennemmin sudin kainaloihini kemikaaleja, ettei sitten vahingossakaan käy niin että saattaisin kerran, joskus, ehkä, vähän tuoksahtaa.

Yritin muistaakseni jo keväällä irrottautua dödöstä mutta en silloin vielä onnistunut. Mutta nyt minun ei enää tarvitse käyttää aikaani tavaratalon deodoranttiosastolla tuoksutellen uusia hajuja, voin myös tästä lähtien helposti skipata kaikki dödövertailut. Ja ekologisesti ajatellen, eikö parasta ole, ettei käytä mitään.

-------------------------------------------------------

Tässä kuukauden aikana olen tehnyt sellaisen havainnon, että olen elänyt harhaluulossa miksi paitani ja mekkoni tuntuvat nihkeiltä kainaloista ja tuoksuvat tunkkaiselta. Ei se olekaan ollut hikoileva kainaloni vaan se deodorantti, joka tekstiilin kuituihin imeydyttyään muuttuu parin päivän jälkeen tuoksultaan tunkkaiseksi. Tietysti tämä on aiheuttanut, että vaatteen on joutunut tuulettamisen sijaan pesemään. Nyt voin enemmän suosia tuuletusta. Ekologista tämäkin. Vaatteeni säilyvät deodorantin vaatteen pilaavalta vaikutukselta ja säästyvät turhalta pesulta.


Kertokaahan käytättekö deodoranttia tavan vai tarkoituksen vuoksi? Käytätkö ollenkaan deodoranttia? Oletko pohtinut, että lopettaisit deodorantin käytön? Olisiko se katastrofi, että joskus saattaisit tuoksahtaa hieltä?


perjantai 16. lokakuuta 2015

Usko itseesi, älä peiliin

Aina välillä kun on vetänyt valitsemansa asukokonaisuuden ylleen ja katsahtaa peiliin, tuntuu ettei tämä nyt vain toimi. Useimmiten muokkaan asua poistamalla, lisäämällä tai vaihtamalla. Tällä kertaa olin laiska. Riitti että jokainen vaatteen osa tuntui mukavalta, tarvitsin vain mukavuutta ja lämpöä työpäivääni. Muulla ei ollut niin väliä ja läksin matkaan.

Päätin vielä työpäivän päätteeksi ottaa asukuvat. Asukuvien ottamisen sijaan, olisi tosin jo pitänyt olla pesemässä perunoita ja hakemassa takkapuita. Että oli vähän hoppu. Kun ottaa asukuvia kiireellä niin eihän siitä mitään tule. Paljon epäonnistuneita ruutuja, joihin en saanut tallennettua sitä mitä suunnittelin. Aika, mitä ei ollut, loppui ja ei auttanut kuin luovuttaa ja mennä pesemään niitä perunoita.





Huomaan, että mitä kauemmin olen harrastanut bloggausta, sitä vaativammaksi olen käynyt itselleni blogin kuvien ja tekstien suhteen. On vaikea julkaista sellaista mihin ei ole täysin tyytyväinen.

Tällä kertaa en ollut siis kuvausjälkeeni tyytyväinen mutta asu ei näyttänytkään kuvissa siltä, mitä katsoin aamulla peilistä. Nämä osasethan natsaa hyvin yhteen. Ja siinä tarpeeksi perustetta julkaista kuvat, joiden ympärille kehittyi hyvä tarinakin.

Niinkuin tarinoilla on usein opetus, on tälläkin: Usko itseesi, älä peiliin.




Ekstrakuvana alla otos, joka on metrin mittaisen jälkikasvuni käsialaa. Kuvan vinous tekee siitä mielestäni erityisen kiinnostavan.




--------------------------------------------------
hat and top / Holmström Second Hand
skirt / Karelia / 2nd hand
cardigan / H&M / 2nd hand
tights / Lindex (old)
boots / Andiamo 

tiistai 13. lokakuuta 2015

Sininen kaftaani

Löysin kesällä kirpparilta sinisen kaftaanin. Vaate oli malliltaan itselleni täysin vieras, väljä kuin yöpaita ja pituuttakin alle polvien. Taisi olla lopulta vaatteen syvä sähkönsininen väri, joka pakotti siihen tarttumaan. Missä ihmeessä tätä voi käyttää?









Lopulta tuli aamu, jolloin huvitti pukea ylle jotain kevyttä ja helppoa. Vaateorrelta silmiini osui sininen kaftaani. Ettei nyt ihan olisi ollut yöpaitafiilikset vielä päivälläkin, asustin mekon leveällä punosvyöllä ja vahvalla käädyllä. Ulos lähtiessä plyysihattu ja sinisen sävyä toistava villakangasjakku. 

Kokonaisuudesta tuli itselleni mieleen presidentti Halosen puku linnanjuhlissa 2001 klik tai vaihtoehtoisesti näkisin itseni näissä kuteissa hyppäämässä hevosen selkään jossain Unkarin pustalla. 

Siis kansallispukumaista ja slaavilaista, molemmat tyylejä joista tykkään.




---------------------------------------------------
 coat / 2nd hand
hat / vintage / Holmström Second Hand
dress / Barbarella, Ylinen Ky, Härmä  / 2nd hand
belt / 2nd hand
necklace / Lindex 
boots / Andiamo


maanantai 12. lokakuuta 2015

Lomalta paluu - Suomen kaunis syksy

Olimme viime viikon lomalla Splitissä. Sinä aikana Suomen oli vallannut pohjoinen ilmavirtaus ja pakkasta oli ollut ihan eteläistä maata myöten. Kun perjantaina iltapäivällä astuimme ulos lentokoneesta Helsinki-Vantaalla, kävi ylitsemme kylmä puhuri, joka armottomasti puhalsi ajatuksemme Splitin lämmöstä kotimaan arkitodellisuuteen. En voinut välttyä ajatukselta - eikö voitais palata takaisin.




Helsinki-Vantaalta meillä oli vielä useamman tunnin ajomatka kotiin. Mieheni ajaessa ja lasten viihtyessä takapenkillä elektroniikan parissa, oli minulla aikaa ihastella kotimaamme kauniita syysmaisemia. Auringon laskun tahtiin, taivaan värit vaihtuivat kaikkiin eri sinisen ja punaisen sävyihin. Matalalta paistava aurinko vahvisti lehtipuiden ja puitujen sänkipeltojen keltaista kultaa muuttaen sen lopulta syväksi oranssiksi.






Jos lentokentällä ajatus kävi mahdollisessa äkkipaluussa takaisin lämpimään niin jo parin tunnin ajomatkan jälkeen oli ajatukseni kääntynyt juuri päinvastaiseksi. On kylmä joo ja talvi vasta edessä mutta meillä on neljä vuoden aikaa, joista en kuitenkaan ikinä olisi valmis luopumaan. Toivottavasti talvesta tulee runsaan valkoinen.



torstai 1. lokakuuta 2015

Tauko ja paussi


Pidän pienen blogiloman. Instagramissa (@raksanruusu) saatan silti vilahtaa. Palaillaan parin viikon päästä.

Pus <3