keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Syksyn tullen helmat lyhenee

Olenko kesän aikana  kerran ja toisenkin maininnut, kuinka olen viihtynyt enenevissä määrin pidemmissä helmoissa. Luulin sen olevan pysyvämpikin tila mutta vielä mitä, tuulen kääntyessä pohjoiseen aion muuttaa kantani ja vaihtaa taas lyhyempiin helmoihin.

Veikkaan, että kaikki käyttämättä jääneet lyhyet kesämekkoni pääsevät nyt syksyllä käyttöön paksujen sukkisten kanssa. Ajatuksissani olen jo asustanut muun muassa kirpparilta löytämäni kermanvaalean pitsimekon lilojen sukkisten, lämpimän neuleen, huopahatun ja nahkarotsin kanssa. Nyt minua kiinnostaa myös sukkahousujen kanssa lisälämpöä tuovat erilaiset polvisukat ja säärystimet. Entä voisiko kenkiä asustaa?









Kävin kesällä Kookengän "alennus"myynneissä. Tai ei mitenkään heittomerkeissä vaan olihan siellä oikeasti alennusmyynnit. Minä vain jälleen kerran onnistuin ostamaan tuotteen, joka ei ollut alennuksessa, nämä nahkaiset tyttömaiharit.

Voisin kirjoittaa, että tarvitsin uudet maiharit ja mahtavaa, että ne vähän vahingossa löysin ja plaa plaa plaa. Ihan puppua! Ostin maiharit puhtaasti heräteostoksena, pääni sekoittaneet, pikkuiset vetskarikoristeet silmissä kiiltäen.


Onnittelut muuten sille, joka on lanseerannut käsitteen tyttömaiharit, koska niin vain on että on maihareita ja sitten on tyttömaihareita. 



------------------------------------------------
biker jacket / freaky nation
cardigan / Gudrun Sjöden / 2nd hand
dress / Vietto
beanie / TaraKoo via Holmström Second Hand
bag / my mum's old
boots / Andiamo


tiistai 29. syyskuuta 2015

Luumupuusta hyvä sato



Muistatteko, kun alkukesästä kerroin kuinka hienosti luumupuumme kukkii ja vielä ihan ensi kertaa? 





Nyt sitä satoa sitten riittää. Hedelmien kanssa täytyy nyt vain olla asialla sillä ne näyttävät halkeilevan vauhdilla ja varisevatkin herkästi. Hitaasti liikkuvat kylmänkankeat ampiaiset asettuvat mielellään haljenneen hedelmän sisään. Pitää olla varovainen, kun hedelmiä poimii. Eilen sain yhden pussilisen luumuja naapuriin ja toisen kiikutin töihin.

Ehtisiköhän sitä illalla keittää pienen hillon? Miten kivien poisto onnistuisi näppärimmin pienestä hedelmästä? Vinkkejä luumuhillon keittoon?


lauantai 26. syyskuuta 2015

Sorsapaita

Olen yhä enenevissä määrin kiinnostunut paitapuseroista osana pukeutumista. Jos nyt mieleesi tuli, että puhun valkoisista ja vaaleansinisistä peruspaitapuseroista niin ei. Minua kiinnostaa ne huomiota herättävät, mitä erikoisimmilla printeillä, väreillä, leikkauksilla ja koristeilla.

Kirpputorit ja seconhand-liikkeet ovat oivia paikkoja metsästää paitapuseroita. Etenkin kirppareilla ne mummujen perintöpöydät, joissa vaatteet ovat 80-90-luvulta ja kengät Aaltosta, sieltä löytyy paisley-kuviot, hawaijipaidat ja röyhelöt.

Harmillista vain, että todella harvoin paitapuserot ovat minulle istuvia. Olen niin pitkä, että selkäosat jäävät usein liian lyhyiksi, hihanpituuksista puhumattakaan. Jos paita olisi muuten hyvä niin sitten ahdistaa napit vatsan kohdalla.

Tämä sorsapaita kuuluu niihin, joka ei istu minulle yhtään eikä mistään kohdasta. En kuitenkaan raaski siitä luopua, koska tykkään noista sorsista ja koristeellisista ylänapeista. Olen ratkaissut asian niin, että käytän paitaa aina jakun tai neuleen alla. Siten voin piilottaa paidan huonon istuvuuden mutta sorsat ja napit näkyvät.












Hiukset kaipaavat leikkausta. Malli on venähtänyt yli niin paljon, ettei se oikein enää asetu. Onko siitä nyt viitisen viikkoa, kun kävin tämän mallin leikkauttamassa ja uusi kampaaja-aika on vasta ensi viikolla. Pidemmän tukan etu oli, että sitä tarvitsi leikkauttaa puolen vuoden välein ja silloinkin vain huollattaa latvoja. Nyt näyttäisi siltä, että saan varata uuden ajan aina kuukauden päähän. Eipä sillä, maksan mieluusti kampaajalle leikkauksen hinnan kuukauden välein, koska sillä tavalla saan näyttävän ja helposti laitettavan kampauksen alle euron hintaan per päivä.


Sorsanmetsästysaika 20.8-31.12.


----------------------------------------------
shirt / Pola / 2nd hand
denim skirt / Stocker / 2nd hand
cardigan / Lindex Holly&White / 2nd hand
oxfords / OIS / huuto.net
earrings / Aarikka / 2nd hand

torstai 24. syyskuuta 2015

FST:n ohjelma Laatu

Katselen televisiota todella vähän. Elämässäni pitää niin paljon kiirettä, etten vain ehdi istumaan alas television ääreen. Jos minulta kysyttäisiin, minkälaisista tv-ohjelmista pidän niin vastaisin että tanskalaisista, norjalaisista ja ruotsalaisista dokumenttiohjelmista, joiden aihealueet liikkuvat puutarhanhoidossa, ihmisten arjessa, luonnossa, antiikissa ja pukeutumisessa sekä muodissa. Näissä maissa vaan yksinkertaisesti tehdään dokumentit taidokkaasti, näyttävästi ja usein lämmöllä.




Koska en varsinaisesti seuraa television tarjontaa, tulevat mielenkiintoiset sarjat vastaan aina vahingossa. Viime viikonloppuna löysin ruotsalaisen sarjan Laatu. Kun luin ohjelmatiedoista, että menossa oli sarjan neljäs jakso, harmittelin että olin ohjelman missannut. Mutta onneksi meillä on Yle Areena.

Tekstiilien kulutus on lisääntynyt noin 40 prosenttia viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta mitä oikeastaan ostamme, laatua vai roskaa? Ruotsalainen muotisuunnittelija Camilla Thulin vie katsojat kahdeksanosaisessa sarjassa kauas sovituskoppien ulkopuolelle.

Jaksot ovat lyhyitä puolituntisia mutta täynnä asiaa. Camilla Thulin on itselleni vieras nimi mutta sopii aivan täydellisesti ohjelman toimittajaksi. Kaiken kaikkiaan ohjelma on erittäin hyvin käsikirjoitettu ja tuotettu, visuaalisesti kaunista katsottavaa.
Suora linkki Areenaan tästä KLIK

tiistai 22. syyskuuta 2015

Frantsilan Hyvän Olon Keskus

Työmatkailu on siitä hauskaa, että tulee tutustuttua uusiin paikkakuntiin, joilla ei ehkä muuten vierailisi. Pyrähdin viime viikolla parin päivän työmatkalla Pirkanmaalla. Majoitusta miettiessäni ajattelin, että jos sitä kokeilisi jotain vaihtoehtoista tavallisten hotellien sijaan.

Googletin Hämeenkyrön majoitusliikkeitä, kun vastaan tuli Frantsilan Hyvän Olon Keskus. Se sijaitsee kolmisen kilometriä Hämeenkyrön keskustasta Kyröspohjaan. Olin jotenkin ajatellut, että Keskus olisi enemmän kurssikeskustyyppinen paikka. Enkä vielä heidän kotisivuja selailtuanikaan ollut varma, tarjoavatko he majoitusta arkena yksittäisille henkilöille. Päätin kuitenkin soittaa suoraan ja kysyä.

Kyllä heillä on ihan tavallistakin majoituspalvelua. Varasin huoneen yhdeksi yöksi.




Tehdessäni varausta minulle tuli mahdollisuus myös johonkin heidän tarjoamaansa hoitoon sellaisella rajoituksella, että mitä saavat minulle järjestettyä yhden päivän varoitusajalla. Lopulta vaihtoehdoksi muodostui aika jäsenkorjaajalle klo 19. En ollut ikinä käynyt jäsenkorjaajalla ja vähän pelotti, että minkälainen niksauttaja se olisi mutta rohkaistuin ja vahvistin hoidon.

Saavuin Frantsilaan neljän aikaan iltapäivällä. Minut otettiin lämpimästi vastaan. Jätin kengät porstuaan niinkuin nyt sopii tehdä, kun tullaan kylään. Ensiksi minut vietiin yläkertaan, jossa sain valita huoneeni kahdesta mahdollisesta. Samalla minulle myös selvisi, että olin juuri sillä hetkellä ainoa yöpyjä ja olisin talossa yksin. Sanoisin, että siinä kohtaa alkoi vähän jännittää ja tuli olo, että voisikohan tämän vielä perua mutta ei kai aikuinen ihminen nyt niin voi tehdä.






Kun talo oli henkilökunnasta tyhjä viiden aikaan, kiertelin talossa ihmetellen. Olin niin hämmästynyt ja ihastunut vanhaan 1900-luvun alun taloon ja sen huonekaluihin, etten osannut pysähtyä. Ajattelin vain, että tämä kaikki on nyt yksin minun seuraavaan aamuun asti. Hain keittiöstä yrttiteetä ja istahdin lopulta lasikuistille lukemaan vieraskirjaa.

Ehdin hetken istahtaa, kun ulko-ovi alkoi rapista ja näin ikkunasta, että tulija oli nainen hiukset letitettynä kahdelle letille. Hän tuli sisään, halasi ja esitteli itsensä Virpiksi. Taas itsellä se hämmennys, ettei ollut ollenkaan ihmeellistä, että istuskelen siinä heidän lasikuistillaan teetä juomassa. Jutusteltiin niitä näitä ja selvisi, että hän oli tulossa puoli seitsemäksi pitämään joogatuntia. Toivotti minutkin moneen kertaan lämpimästi tervetulleeksi tunnille ja vaikka minulla oli hoito varattuna seitsemältä niin ei haittaa "lähdet sitten vain kesken pois".




Kuuden jälkeen kävin vaihtamassa ylleni verkkarit ja villasukat ja siirryin huoneeni vieressä sijainneeseen joogasaliin odottamaan joogatunnin alkua. En ollut ennemmin kokeillutkaan joogaa mutta ajattelin selviäväni, koska olen harrastanut pilatesta nelisen vuotta. Kun tunti alkoi, tuntuikin tosi kotoisalta. Ohjaaja selitti asanat? samalla, kun niitä tehtiin, joten pysyin hyvin kärryillä mitä pitää tehdä. Pilates on minulle rakas harrastus mutta täytyy sanoa, että tykkäsin joogassa sen hengellisestä puolesta. Pilates on ehkä kuitenkin enemmän vain fysiikkaa.

Kellon lyödessä seitsemän, jätin joogasalin ja siirryin jäsenkorjaajan käsittelyyn. Hoito aloitettiin jalkapohjien käsittelyllä hieroen ja painellen ja siitä siirtyen ylöspäin niskaan asti. Miten jalkapohjien painelu voikin ottaa niin kipeää. Myös pohkeista löytyi kiemurtelua aiheuttavia kipupisteitä. Entäs alaselkä ja kallonpohja. Hoito kesti kaksi tuntia, jonka jälkeen olo oli hyvin hyvin rentoutunut ja väsynytkin. Olin täysin valmis kaatumaan suorin jaloin sänkyyn. Kuppi yrttiteetä, hampaiden pesu ja minä jo kuorsasin.

Laitoin kellon herättämään ajoissa kuudelta, että saisin viettää rauhallisen aamun ja ehtisin pienelle aamukävelyllekin. Aamupala oli sovittu puoli kahdeksaksi (minulta oli etukäteen tiedusteltu, monelta haluaisin aamupalan). Oli aika ihana kävellä kuulaassa syysaamussa pitkin Frantsilan maita ja mennä sitten aamutoimien jälkeen aamupalalle, jota oli tultu tekemään ihan minua varten. Pöydällä tunnelmaa loi kynttilä. Tarjolla oli haudutettua puuroa, juustoa, kasviksia, yrttileipää, jugurttia, tuoretta puolukkahilloa, mysliä, teetä ja kahvia- ihan minua varten. Yrttivoikin oli pyöritelty jätskikauhalla palloiksi pieneen kauniiseen astiaan ja astiaa koristi krassin kukka - ihan minua varten.




Se luotto, että sain koko talon käyttööni. Ja se kaikki lämmin vieraanvaraisuus. Todellakin, olin niinkuin kotonani. Reilu 12 tunnin miniloma ja täydellinen irtiotto arjesta.

Ei ollut vaikea myöntyä, kun minua kutsuttiin tulemaan uudestaan ja ajan kanssa. Kyllä kiitos, minä ihan varmasti tulen.



perjantai 18. syyskuuta 2015

Rallimakkaraa ja tomaattisoppaa

Onko ihan ok kulkea samoissa farkuissa monta viikkoa putkeen? Minä olen kulkenut. Välillä vain pesu ja taas jalkaan. Nämä farkut taitavat olla istuvimmat ja mukavimmat ikinä tai ainakaan vuosiin. Tämä pari on kirpparilta mutta nyt kiinnostaa löytyisiköhän tätä samaa mallia vielä kaupasta mustana.








On ollut aika tapahtumarikas viikko, joka on vuoroin nostanut ja taas laskenut mielialaa. Voisin varmaankin käyttää käsitettä vuoristorataa. On ihana, että pari seuraavaa päivää on vapaata. Aion levätä tavallani eli puuhailla koko viikonlopun niin että sunnuntaina huomaan, etten ole taas istahtanut hetkeksikään alas. Mutta kun tekeminen on itselle mieluisaa ja sitä saa tehdä omaa tahtia, ei se tunnu työltä vaan voimaannuttavalta.

Isä oli käynyt päivällä paikallisella puutarhalla ja toi sieltä meille toista kiloa, ellei kaksi, tomaatteja kun halvalla sai. Ensin ajattelin, että mihin joudun sellaisen määrän kanssa tomaatteja mutta sitten keksin, että voisin keittää niistä tomaattikeiton. Hyviä reseptejä otetaan vastaan.

Iltasella kävin keräämässä vanhempieni omenapuista yhtä paljon omenoita kuin oli noita tomaatteja. Omenista tulee hilloa tai piirakkaa tai sitten ei mitään. Ehkä syödään sellaisenaan.

Huomenna kylämme täyttyy rallin ystävistä, kun Neste Puistohulmi-ralli pärähtää käyntiin aamupäivällä. Rallireitin varrella asuvana, olemme joko pakotettuja seuraamaan koko tapahtuman tai vaihtoehtoisesti nauttimaan urheilujuhlasta. Ihan miten sen haluaa ottaa. Paitsi, että tie suljetaan kello 11, että jos haluaa paeta niin se täytyy tehdä ennen tuota kellonlyömää. Minä suunnittelin hakevani aamulla kirkolta paketin käristehiä ja pakin rallikaljaa sekä tehdä notskin ja lyödä aurinkotuolin tuohon tienpäähän. Wroom... Oikeesti taidan elää ihan normipäivän normaalia pärisevämmässä äänimaailmassa.

Kivaa viikonloppua teille! Tekstistäni päätellen olen jo ohjelmoinut omani.


Edit: Istuin lopulta katsomassa koko ek:n (3,5h) veljieni rakentamassa kisakatsomossa traktorin peräkärryn lavalla. Ja oli kaljaa ja makkaraa. Hitsin hauskaa! =)

tiistai 15. syyskuuta 2015

Poola Katarynan kissamekko

En ole enää viime vuosina erityisesti suosinut alennusmyyntejä, koska tosi harvoin niistä mitään löydän. Tämän lisäksi minulla on alennusmyynneissä joku maaginen kyky tarttua juuri siihen vaatekappaleeseen tai kenkäpariin, joka ei ihan taatusti ole alessa.

Mutta nyt olen löytänyt omat alennusmyyntikauppani. Ne ovat netissä ja myyvät suomalaista designia. Niissä lähtöhinnat ovat korkeammat ja valikoimaa rajoitetummin mutta tuotteiden laatu on huipussaan ja asiakaspalvelu saa täyden kympin arvosanan. Vierailen näissä aleissa vain hyvin harvoin ja se tekee uuden vaatekappaleen hankinnasta vielä jännittävämpää. Oikein odottaa postin saapumista.





Helsinkiläistä designbrändiä Poola Katarynaa olen seurannut jo jonkun aikaa ja ihastellut merkin linjakkaita leikkauksia sekä leikkisiä kankaita. Lähdin heidän nettisivuiltaan oikeastaan etsimään erästä toista kissamekkoa mutta päädyinkin sitten tähän Calimocho Dress:iin.

Merkillä ei vielä ole omaa nettikauppaa, joten varastotilanteen tarkistaminen suoritetaan sähköpostilla tiedustelemalla. Ensimmäisessä meilissä tiedustelin mekon mitoituksesta ja pian meilin lähetettyäni tulikin jo vastaus, jonka liitetiedostona oli mekon mitoituskuva kaikissa kokomerkinnöissä. Oli perjantai päivä, kun tein tilauksen. Samana päivänä sain viestin, että mekko on viety postiin ja maanantaina se olikin jo omassa postilaatikossani.

Huippua asiakaspalvelua!






Huomatkaa, kolmatta päivää päällä eikä rypyn ryppyä.

Alkuun vähän jännitin miten materiaali toimii arkikäytössä. Toimistotyöläisenä istun paljon ja pelkona oli, että mekkoon tulisi vahvat istumarypyt. Vähän mietitytti myös onko mekko liian leimi minun tyyliini. Tennareilla ja rotsilla sain siihen vähän rokkenroll-fiboja ja lopulta viihdyin mekossa niin hyvin, että pidin sitä kolme päivää putkeen. Eikä yhtään ryppyjä!





--------------------------------------------------------------------
dress / Poola Kataryna CALIMOCHO DRESS


sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Ihminen kohtaa ihmisen



Olin juuri kantanut kahvin ja kakunpalani KOTO-kahvilan terasille ja istahtanut alas, kun kahvilan ovea kohti käveli harmaahiuksinen rouva. Rouva oli astumaisillaan sisään kahvilaan mutta pysähtyikin kohdalleni ja tiedusteli onko kahvila uusi. Kerroin hänelle, että kahvila on osa Seinäjoki Art & Design Weekiä ja avoinna vain tämän viikon ja että kahvilassa myydään sekä kahvilatuotteita että kotimaista designia.

Rouva harmitteli, että oli juuri käynyt kahvilla. Ehdotin, että mikseipä sitä toisenkin kerran voisi kahvitella, kun kakut olivat mitä herkullisimman näköisiä. Tästä se tarina sitten vasta alkoikin.

Rouva alkoi varovasti kertomaan, että oli käynyt juuri kahvilla... juhlakahvilla. Varmaankin vaistosi, että minulle voisi kertoa lisää sillä jatkoi saaneensa hetkeä aiemmin puhelun lääkäriltään. Lääkäri oli soittanut hänen tutkimustuloksistaan. Tulokset olivat kertoneet helpottavan uutisen, hänellä ei olisikaan syöpä.



Ojensin käteni koskettaakseni häntä olkavarresta- myötätunnosta että ilosta. Ja kohta me kaksi toisillemme täysin tuntematonta halasimme toisiamme kyyneleet silmissä. Hetki oli niin koskettavaa, että kaikki vierauden rajat ylittyivät ja oli kuin olisimme aina tunteneet toisemme. Rouva kertoi minulle vielä lisää elämästään, jota oli viime vuosina varjostanut monenlaiset sairaudet mutta että olihan hänellä jo ikää ja oli iloinen kaikesta siitä mitä oli saanut elämässään kokea.

Minulle jäi tästä hetkestä valtavan hyvä olo, vaikka tajusin kyllä, että ei ollut mitenkään varmaa, miltä lähitulevaisuus näyttäisi tälle rouvalle. Mutta se kaikki positiivisuus mikä hänestä henki vaikean elämänvaiheen ympärillä. Tuntui myös hyvältä olla sellainen ihminen, helposti lähestyttävä, jolle voi kertoa.

Lopuksi hyvästelimme toisemme ja toivotimme kaikkea hyvää. Hän lähti ostamaan uusia lenkkikenkiä, koska pitää lenkkeilystä ja minä lähdin kävelemään takaisin toimistolle kevein askelin iloiten aurinkoisesta päivästä, lämmin tunne sydämessäni.


torstai 10. syyskuuta 2015

SADW: KOTO-kahvila ja popup

Lähdin töistä pienelle happihypylle ja poikkeamaan kahville KOTO-kahvilaan, joka on osa tällä viikolla vietettävää Seinäjoki Art & Design viikkoa.


"KOTO - kaupan ja kahvilan yhdistävä pop up saa olosi tuntumaan kotoisaksi Seinäjoki Art & Design Weekin aikana. Viihtymään kutsuva tila rakentuu vanhalle torille rakennettuun kiinteistöön ja levittäytyy kävelykadulle pöytäryhmineen. KOTOn satumaiset herkut loihtii ilmajokelainen Mallan Makeat, joka tarjoaa kakkujen lisäksi myös lounaaksi sopivia vohveleita suolaisilla ja makeilla täytteillä. Teemaviikon mukaisesti KOTOn kaupasta saa sekä designia että taidetta, paikallisesti tuotettuna tottakai!" lainaus KOTO:n facebookista.






Siis ne kakut. Olenhan minä elämäni aikana nähnyt kakkuja mutta nämä olivat kyllä jotain ihan omaa luokkaansa. Ylitsepursuavan täyteläisen pohojalaasen komeita täytteiltään ja koristeiltaan. Valinta oli vaikea mutta päädyin lopulta valkosuklaa-kinuskiin, jonka koristeena oli sokerikuorrutettuja vadelmia. Seuraavaksi voisin kokeilla vaikka sitä jossa oli kuorrutteena pesäpallonkokoisia riisisuklaakakkusia tai ehkä sitä dajm-kakun näköistä suklaaunelmaa. 


keskiviikko 9. syyskuuta 2015

I like your style















Kävin eilen lentäen yhden päivän työmatkalla Helsingissä. Iltapäivällä kävellessäni lentokentän käytävillä ja kuluttaessani aikaa, minua lähestyi hyväntekeväisyysjärjestön feissari englanniksi puhuen. Sanoin kohteliaasti hymyillen, no thanks. Okey okey, sanoi feissari. Mutta jatkoi silti vielä pilke silmäkulmassa, että saisin karkin, kun tulisin kojulle. Edelleen totesin tyypille, no thanks ja olin jatkamassa matkaa. Tyyppi huikki vielä kerran perääni ja toi karkin nyt kuitenkin eikä enää pyytänyt sen enempää. Lisäsi vain että, I like your style. Kommentti teki minut niin onnelliseksi ja sai suupielet korviin asti.

Se taitaa olla nämä hiukset. Olen saanut paljon positiivisia kommentteja uudesta rokkitukkatyylistäni. Itsekin tunnen oloni sinuiksi tässä kampauksessa. Ehkä olen jopa saanut hitusen lisää itseluottamusta uuden tukan myötä.

Muistakaa kehua tuttujen ja tuntemattomien hiuksia, vaatteita, menestystä, onnistumista, autoa, ihan mitä vaan. Pieni juttu, pari sanaa, mutta voi kehun saajalle olla elämääkin suurempi.


-Tukka hyvin, kaikki hyvin.-



--------------------------------------------
biker / Freaky Nation
jeans / Lindex
knit / 2nd hand
hat / Holmström Second Hand
shoes / Andiamo


maanantai 7. syyskuuta 2015

Huoleton herneasetelma

Meidän koirat ovat persoja herneille (tai en tiedä, ovat ehkä persoja kaikelle, mitä ihmisellä menee kädestä suuhun). Hernemaalla käydessä mukana seuraa aina kaksi punaista, jotka tuijottaen vaativat saada, miksei koko herneen, mutta herneen palot nyt ainakin.




Jos palkokasvit voivat aiheuttaa ilmavaivoja ihmisille niin varmasti myös koirille. Ja jos tämän koiraherran pierun hajua joutuu iltaisin pakenemaan peiton alle, ei välttämättä ole suotavaa ruokkia herran ilmavaivoja vielä lisää.

No ajattelinpa kuvata instagramiin asetelman. Sellaisen huolettomasti asetellun ja mukavasti ilta-auringon luodessa oman jo vähän hämyisen sävymaailmansa.

Sain kaverikseni tuijottavan koiran, jonka suupielistä alkoi uhkaavasti valua kuolavana.




Kohta koira jo asettautui "tarjottimen" viereen. Ei, sanoin. Ei.

Mutta hellyin lopulta, sainhan palkkioksi hauskan kuvasarjan ja hyvät naurut.




Loput herneet pelastin koiralta ja söin itse.


torstai 3. syyskuuta 2015

Täti vihreä

Jostain syystä en havainnoi ja huomio vihreän väristen vaatteiden tarjontaa ollenkaan kaupoissa. Jos en harrastaisi 2nd hand- pukeutumista, tuskin vaatekaappiini ikinä pääsisi vihreää livahtamaankaan. Miksi ajattelen vihreän olevan vain punatukkaisten väri.





2nd hand-pukeutuminen on siitä kivaa, että erilaisia tyylejä voi kokeilla parilla eurolla. Ei putoa kovin korkealta taloudellisesti, jos vaate ei parin käyttökerran jälkeen innostakaan. Vaate on helppo antaa kaverille eteenpäin tai palauttaa kirpputorille kiertoon.

Ostan aika rohkeasti nykyisin vaatteita. Laadullisten argumenttien jälkeen, suurin vaikuttava tekijä on istuvuus. Ei oikeastaan ole enää väliä, minkä värinen tai kuosinen vaate on, kunhan se istuu.

Tässä mekossa ehdottomasti mielenkiintoni herätti väri ja sen jälkeen malli. Sopivan väljä ja helmaltaan riittävän pitkä mekko sopii hyvin myös työpukeutumiseen. Juhlassa mekon vihreyttä voi korostaa, kun ylle ei tarvitse pukea jakkua tai neuletta. Hiukset, meikki ja kengät kuntoon ja ehkä joku kevyt koru. Arjessa mekon kanssa menee väljät neuleet, huivit ja tennarit.




paljetti-beanie / TaraKoo




Sisäinen apinani pääsi valloilleen asukuvia ottaessa. Kiitos kuvista Tuire.


Näissä tamineissa viihdyin lauantaina Holmströmin vilttikirppiksellä. Harmikseni kamera jäi kotiin ja kuvasaldo itse tapahtumasta muutamaan kännykän räpsyyn. Hitsin hauskaa oli. Aurinko paistoi. Tuirella mukana lämmintä kaakaota termoksessa. Ihmisiä mukavasti liikkeellä. Letkeää tunnelmaa elävän musiikin muodossa meille tarjosi Hei Hei Hyvä Veli feat. Simppa.


Ai että tällaisista tapahtumista minä tykkään.