torstai 20. elokuuta 2015

Hankkia vai opetella olemaan haluamatta




Olen jo pidemmän aikaa halunnut hankkia meille uuden sängyn. Nykyinen sänkymme patjoineen on mieheni veljen vanha ja hänen itse tekemänsä. Kun he hankkivat uuden sängyn ja meille tuli mahdollisuus periä vanha, käytimme tietysti tilaisuuden hyväksemme ja samalla varmistimme että sänky pysyy ns. suvussa. Sänky on tyyliltään ehkä kustavilainen, sellainen valkoinen ja vähän kruusattu. Sänky on hieno mutta en ehkä ilman tätä tarvettani pelastaa asioita, olisi sen tyylistä ikinä meille hankkinut. Nykyistä sänkyämme edellinenkin oli peritty, vanhempieni vanhat runkopatjat ja mäntyinen pääty, mutta sen saimme opiskeluaikoina, joten siinä kohtaa köyhälle opiskelijalle kaikki peritty oli vain hieno homma.

Olemme siis nukkuneet viimeiset reilu 15 vuotta perityissä sängyissä. Eikö olisi jo ihan ok, että antaisin itselleni luvan hankkia uuden ja omaan tyyliimme sopivan, juuri meille räätälöidyin patjoin?

Mutta ei. Olen periaatteiltani hyvin vahva siinä, että jos kaluste tai esine on vielä toimiva, sitä ei ole syytä vaihtaa uuteen vain mielihalun takia, että saisi uudemman version tai paremman värin. Uuden ostaminen kuluttaa aina luonnonvaroja enkä siksi halua turhaan ostaa uutta. Kuulostaa ehkä tosi-viherhipin puheelta mutta taidan olla enemmän ihan tavallinen pulliainen, jolla on vahvoja periaatteita kulutukseen liittyvissä asioissa.

Joskus periaatteellisuuteni ärsyttää itseäni ja välillä toivon, että en välittäisi niin paljon vaan uusisin kerralla vaikka koko talon tekstiilit tuosta vaan klik klik nettikaupasta tilaamalla. Vanhat vaan eteenpäin kirpparille. Olisihan se nyt joskus kiva hankkia ihan uutta ja sellaista, mitä on ihastellut vaikkapa sisustuslehtien kiiltävillä sivuilla.

Tekstiiliostoksilla minulle käy useasti näin. Olen esimerkiksi päättänyt ostaa uuden sängynpeitteen ja siihen sopivat tyynyt. Kaupassa päädyn kääntelemään tuotteita, tutkimaan niiden materiaaleja, lukemaan pesuohjeita. Missähän tämäkin on tehty? Mitenkähän vain käy ensimmäisessä pesussa? Hyvähän se vanhakin on, ehjä, siisti ja nätin valkoinen. Lähden kaupasta tyhjin käsin.






Kuinka kauan olen haaveillut uudesta rannekellosta. Mutta ostaako halpa vai kallis, uusi vai käytetty. Voinko edes ajatella ostavani uutta, koska voih, kaikki ne metallit. Mistä ne on tuotu ja minkälaisissa oloissa tuotettu. Ja onhan minulla rannekello kaapissa ja toinenkin. Tarvitsenko edes koko kapistusta. Että onko ok hankkia uusi ihan vain siksi, kun vanhat ei oikein tyylillisesti natsaa. Toisen kelloista olen saanut 6-vuotiaana ja toisen olen ostanut parikymppisenä.

Haluan, mutta en hanki. Jäänkö jostain paitsi, kun en hanki? Kuinka kauan on tarpeeksi harkita, että voin ostaa hyvällä omalla tunnolla? Että jos jonkun esineen hankintaa pohtii vaikka viisi vuotta niin eikö se elämänlaadun parantamisen kannalta olisi jo suotavaa hankkia? Että ei vaivaisi. Että saisi mielenrauhan. Vai pitäisikö olla onnellinen siitä mitä on ja opetella olemaan haluamatta?


-----------------------------------------------------------------


Tällaisissa kulutukseen liittyvissä mielenmaisemissa minä liikun.


4 kommenttia:

  1. Meillä oli pitkään appivanhempien sänky, semmoinen perus..joku koivuinen ja kaarevat päädyt. Patjat kyllä hommattiin omat. Sitten kun kaksi lasta oli niihin puklinu ja pissinyt ja päässeet vaipoistaan niin hommattiin uutta - haluttiin runkosängyt ja vöhän leveämmät. Joten noin30v yhteensä käytössä ollut sängynrunko heivattii Jupiteriin.

    Tekstiilien kanssa mulla käy niin että tulee lähinnä tehtyä itse. Päiväpeitonkin tein itse kun ei löytynyt 2m leveeseen sänkyyn sopivaa. Materiaalit kustansi 36€. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä vähän luulen, ettei uutta sänkyä tai patjoja hankinta ainakaan vielä mutta samasta syystä =) voitais hankkia uusi petari.

      Poista
  2. Suosittelen uusia patjoja,et tiedä mistä olet paitsi :)
    T.Tuire

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on varmasti niin totta. Olisi aika hienoa mennä patjakauppaan ja ostaa juuri itselle sopiva patja. Mutta hyvin sitä tuolla vanhallakin nukkuu niin hyvin kuin pienten lasten ja kahden veteraani-ikäisen koiran kanssa voi nukkua. ;)

      Poista