maanantai 31. elokuuta 2015

Aika antaa tilaa syksylle

Eiköhän nyt ole aika ruveta puhumaan syksystä ja päättää puheet kesästä.

Mustikat ovat pakastimessa, mansikkamaan viimeisetkin marjat on poimittu ja tuuli pöllyttää maitohorsmien valkoista höyhenenkevyttä haituvaa. Leikkuupuimurit ovat työssään pelloilla, hiekkateitä pölisyttää traktorit viljakuormien kanssa ja aikaisin aamulla, kun kylä vasta heräilee, ilman täyttää viljankuivaajien humina.

Syksyn merkkejä ja toimintaa, kaikki.








Kesä alkaa olla taputeltu tälle vuotta. Kiire uhkasi tulla, mutta ehdin vielä taltioimaan tämän kesäisen paidan blogin arkistoihin. Paita kuuluu osastoon "jonkun itse ompelema" ja tällä kertaa myös itse virkkaama. Virkattuun osuuteen käytetty lanka tuntuu puuvillalta, joten se ei kutita yhtään mutta pesun jälkeen kuivaa ikuisesti. Haluaisin uskoa ja ajatella, että muu paidasta olisi silkkiä mutta taitaa olla kuitenkin vain polyesteriä.

Joka kerta vetäessäni paitaa ylleni, pohdin kuinka päin se on oikein päin. En vielä ole päässyt siitä selvyyteen. Kait se on vain uskottava, että paita on molemmilta puolilta samanlainen. Ajan säästämiseksi en enää ensi kerralla jää asiaa miettimään vaan puen kääntelemättä päälleni.

Siirrän kesän kepeyden nyt talveksi säilöön ja alan muistelemaan neulevarastoni värejä. On aika huiskia pölyt huopahatuista ja syysnilkkureista. Syksy, olen valmis.


2 kommenttia:

  1. Hei! Olitpa oudon näköinen. Pikkuveljesi näköinen. Sopii hyvin tuo lyhyt. Vaihtelu virkistää! Kivoja vaatteitakin sinulla yllä ja hienoja kukkia ja maisemia.
    t. Taina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa joku muukin yhdennäköisyydestä joskus maininnut =) Itse sitä ei osaa nähdä.

      Kiva kun kävit kommentoimassa.

      Poista