maanantai 31. elokuuta 2015

Aika antaa tilaa syksylle

Eiköhän nyt ole aika ruveta puhumaan syksystä ja päättää puheet kesästä.

Mustikat ovat pakastimessa, mansikkamaan viimeisetkin marjat on poimittu ja tuuli pöllyttää maitohorsmien valkoista höyhenenkevyttä haituvaa. Leikkuupuimurit ovat työssään pelloilla, hiekkateitä pölisyttää traktorit viljakuormien kanssa ja aikaisin aamulla, kun kylä vasta heräilee, ilman täyttää viljankuivaajien humina.

Syksyn merkkejä ja toimintaa, kaikki.








Kesä alkaa olla taputeltu tälle vuotta. Kiire uhkasi tulla, mutta ehdin vielä taltioimaan tämän kesäisen paidan blogin arkistoihin. Paita kuuluu osastoon "jonkun itse ompelema" ja tällä kertaa myös itse virkkaama. Virkattuun osuuteen käytetty lanka tuntuu puuvillalta, joten se ei kutita yhtään mutta pesun jälkeen kuivaa ikuisesti. Haluaisin uskoa ja ajatella, että muu paidasta olisi silkkiä mutta taitaa olla kuitenkin vain polyesteriä.

Joka kerta vetäessäni paitaa ylleni, pohdin kuinka päin se on oikein päin. En vielä ole päässyt siitä selvyyteen. Kait se on vain uskottava, että paita on molemmilta puolilta samanlainen. Ajan säästämiseksi en enää ensi kerralla jää asiaa miettimään vaan puen kääntelemättä päälleni.

Siirrän kesän kepeyden nyt talveksi säilöön ja alan muistelemaan neulevarastoni värejä. On aika huiskia pölyt huopahatuista ja syysnilkkureista. Syksy, olen valmis.


perjantai 28. elokuuta 2015

Siivouspäivä lauantaina Holmströmillä

Ilmoittauduin mukaan Holmström Second Handin järjestämälle vilttikirppikselle. Tapahtuma on osa valtakunnallista Siivouspäivää, jossa kaupungit muuttuvat isoiksi kirpputoreiksi ja joille kuka tahansa voi tuoda ylimääräiset tavaransa myytäväksi ja annettavaksi. Otsikon Ostelemaan alta voit käydä katsomassa, minkälaisia myyjiä löytyy lähialueeltasi. Siivouspäivä-sivustolle voit käydä myös ilmoittamassa oman myyntipaikkasi sijainnin.




Vilttikirppis järjestetään Holmströmin takapihalla klo 11-14.

Haikein mutta päättäväisin ottein olen nyt luopumassa joistain vintage- ja retroihanuuksistani. Okei, osasta siksi, kun vaatteet eivät ole tahdostani huolimatta kasvaneet vyötäröltä tai hihan pituuksista suuremmaksi. Osa vaatteista on lähempänä tätä päivää mutta kunnioittaen Holmströmin henkeä.

Vaatteiden lisäksi kenkiä ja saappaita koossa 40-41.

Mukaan pakkaan myös jokusen kodinsisustusartikkelin.

Tässä linkki Holmströmin vilttikirppiksen tapahtumasivulle klik.

Navigaattoriin osoite:

Kuulankatu 3
60100 SEINÄJOKI

HUOM. Tapahtumalla on säävaraus. Ainakin minä olen sokerista.

Siis mitä, unohdinko laukut. Niitäkin siis.

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Rock'n Rollia ruutumekossa






Hiukset vain lyhenee lyhenemistään. Ei vaan, sanoisin että nyt alkaa olla se lyhin mitta saavutettu. En käsitä, miksi olen niin kauan vain haaveillut tällaisesta korkeasta rokkitukasta enkä ole lähtenyt sitä toteuttamaan. Niin paljon tästä tykkään.

Aika usein kampaajan laittamaa kampausta on itse vaikea saada toteutettua mutta tämän osasin itsekin. Näissä kuvissa toki vielä se alkuperäinen. Kampaus ei vaadi muuta kuin hiusten föönauksen melkein kuiviksi ja sitten vain oikeilla tuotteilla käsin muotoilemaan haluttuun suuntaan. Myönnettäköön, etten itse ihan näin paljon saanut volyymia kampaukseen mutta olen kuitenkin tyytyväinen omiin taitoihini.

Parasta on, ettei kampauksen tekemiseen tarvita suoristusrautaa. Sen käyttöä en yrityksistä huolimatta ole ikinä oppinut. Voi myös olla, että olisi alunperinkin pitänyt hankkia karvalakkimallia vähän edistyneempi rauta.




dress and denim biker / second hand // sports bra / Lindex // sneakers / Converse




Pakkaan syksyisin kevyimmät kesämekkoni ja -toppini talvivarastoon. Tein viime talven aikana niin paljon kesävaatelöytöjä kirppareilta, että suurin osa vanhoista on tänä kesänä jäänyt käyttämättä. Niinkuin tämäkin mekko. Penkoessani kesävaatekasseista jotain tiettyä, olen useammin kuin kerran hämmästynyt "ai mulla oli tämmönenkin". Etenkin lyhyet mekot ovat jääneet täysin käyttämättä. Ehkä palaan lyhyisiin helmoihin kylmempien säiden saavuttua ja asustan ne paksuilla sukkahousuilla sekä lämpöisillä neuleilla.

Samaisessa mekossa vuosi sitten klik.


lauantai 22. elokuuta 2015

Pitkästä aikaa farkuissa



Pitkästä aikaa farkuissa tai enemmän kai farkkulegginseissä, niin paljon näissä on elastaania. Aina välillä ostelen kirppareilta farkkuja siinä toivossa, että joskus vastaan tulisi pari, joka istuisi ja joissa viihtyisin. Sanoisin, että näissä on potentiaalia pitempiaikaiseen ystävyyteen.

Olen jo pitkään käärinyt housujeni lahkeet, koska sillä tavalla saan kengän tai sukan esiin. Kesällä tietysti käärityt lahkeet tuovat asuun kepeämmän vaikutelman. Koska nämä farkut ovat pituudeltaan pari tuumaa lyhyemmät kuin oikea kokoni, ei käärittävää tule niin paljon ja samalla taitoksesta ei tule ihan hirveän raskas. 







Viikolla vietettiin tytön kaverisynttäreitä ja tänään jatketaan illalla sukulaissynttäreillä. Kiirettä on pitänyt pitkin viikkoa ja välillä epäilin, ehdinkö valmistamaan tämän päivän synttäreille jo perinteeksi muodostunutta punaherukka-rahka-täytekakkua. Annoin jo viikolla itselleni luvan luopua koko ajatuksesta tai ainakin valmistaa kakun kaupan täytekakkupohjaan. Mutta niin vaan eilen illalla valmistui pohja ja tänä aamuna sain kakun täytettyä. Hyvä minä.

Muita viikonloppusuunnitelmia on tänään käväistä junioreiden futiskauden päätöstapahtumassa. Vanhempieni luona olisi tarjolla viinimarjapensaiden tyhjentämistä. Ehkäpä huomenna ehtisi vielä vähän mustikkaankin.

torstai 20. elokuuta 2015

Hankkia vai opetella olemaan haluamatta




Olen jo pidemmän aikaa halunnut hankkia meille uuden sängyn. Nykyinen sänkymme patjoineen on mieheni veljen vanha ja hänen itse tekemänsä. Kun he hankkivat uuden sängyn ja meille tuli mahdollisuus periä vanha, käytimme tietysti tilaisuuden hyväksemme ja samalla varmistimme että sänky pysyy ns. suvussa. Sänky on tyyliltään ehkä kustavilainen, sellainen valkoinen ja vähän kruusattu. Sänky on hieno mutta en ehkä ilman tätä tarvettani pelastaa asioita, olisi sen tyylistä ikinä meille hankkinut. Nykyistä sänkyämme edellinenkin oli peritty, vanhempieni vanhat runkopatjat ja mäntyinen pääty, mutta sen saimme opiskeluaikoina, joten siinä kohtaa köyhälle opiskelijalle kaikki peritty oli vain hieno homma.

Olemme siis nukkuneet viimeiset reilu 15 vuotta perityissä sängyissä. Eikö olisi jo ihan ok, että antaisin itselleni luvan hankkia uuden ja omaan tyyliimme sopivan, juuri meille räätälöidyin patjoin?

Mutta ei. Olen periaatteiltani hyvin vahva siinä, että jos kaluste tai esine on vielä toimiva, sitä ei ole syytä vaihtaa uuteen vain mielihalun takia, että saisi uudemman version tai paremman värin. Uuden ostaminen kuluttaa aina luonnonvaroja enkä siksi halua turhaan ostaa uutta. Kuulostaa ehkä tosi-viherhipin puheelta mutta taidan olla enemmän ihan tavallinen pulliainen, jolla on vahvoja periaatteita kulutukseen liittyvissä asioissa.

Joskus periaatteellisuuteni ärsyttää itseäni ja välillä toivon, että en välittäisi niin paljon vaan uusisin kerralla vaikka koko talon tekstiilit tuosta vaan klik klik nettikaupasta tilaamalla. Vanhat vaan eteenpäin kirpparille. Olisihan se nyt joskus kiva hankkia ihan uutta ja sellaista, mitä on ihastellut vaikkapa sisustuslehtien kiiltävillä sivuilla.

Tekstiiliostoksilla minulle käy useasti näin. Olen esimerkiksi päättänyt ostaa uuden sängynpeitteen ja siihen sopivat tyynyt. Kaupassa päädyn kääntelemään tuotteita, tutkimaan niiden materiaaleja, lukemaan pesuohjeita. Missähän tämäkin on tehty? Mitenkähän vain käy ensimmäisessä pesussa? Hyvähän se vanhakin on, ehjä, siisti ja nätin valkoinen. Lähden kaupasta tyhjin käsin.






Kuinka kauan olen haaveillut uudesta rannekellosta. Mutta ostaako halpa vai kallis, uusi vai käytetty. Voinko edes ajatella ostavani uutta, koska voih, kaikki ne metallit. Mistä ne on tuotu ja minkälaisissa oloissa tuotettu. Ja onhan minulla rannekello kaapissa ja toinenkin. Tarvitsenko edes koko kapistusta. Että onko ok hankkia uusi ihan vain siksi, kun vanhat ei oikein tyylillisesti natsaa. Toisen kelloista olen saanut 6-vuotiaana ja toisen olen ostanut parikymppisenä.

Haluan, mutta en hanki. Jäänkö jostain paitsi, kun en hanki? Kuinka kauan on tarpeeksi harkita, että voin ostaa hyvällä omalla tunnolla? Että jos jonkun esineen hankintaa pohtii vaikka viisi vuotta niin eikö se elämänlaadun parantamisen kannalta olisi jo suotavaa hankkia? Että ei vaivaisi. Että saisi mielenrauhan. Vai pitäisikö olla onnellinen siitä mitä on ja opetella olemaan haluamatta?


-----------------------------------------------------------------


Tällaisissa kulutukseen liittyvissä mielenmaisemissa minä liikun.


tiistai 18. elokuuta 2015

Ruusupapu ja kehäkukka



Kokeilin tänä vuonna ensimmäistä kertaa ruusupapua. Olin alkukesästä vähän skeptinen siementen itämisen suhteen. Alkuun näytti, että vain muutama lähtisi itämään. Varmasti kylmällä alkukesällä oli osansa asiaan. Yllätyksekseni siemenet taisivat lopulta itää melkein kaikki ja taimet ovat kesän mittaan kasvaneet komeaksi katseenkiinnittäjäksi kasvimaallani.

Eilen aamulla havahduin syksyyn. Mittari näytti aamulla vain plus viisi astetta. Tässähän pitää ihan tosissaan ruveta seuraamaan säätiedotuksia ja ilmoituksia hallanvaarasta. Olisi tavattoman harmillista, jos halla tässä vaiheessa veisi papusalkoni. Taidan heti tänään etsiä hallaharson ja kietoa komeuden ihan varmuuden vuoksi seuraavina öinä harson sisälle suojaan.

Olen aikaisempina vuosina viljellyt vain tavallisia vihreitä papuja. Jännittää, miltä nämä maistuu. Luin juuri, että ruusupavun kukintojakin voi käyttää salaattiin.





Viimeisessä kuvassa takanani olevassa kasvulaatikossa juhlii kehäkukka. Kehäkukan seassa kasvaa herneitä, salaattia ja auringonkukkaa. Myös perunoita ja retiisejä oli laatikossa mutta ne on jo syöty. En malttanut kesän mittaan perata laatikosta pois viime vuonna siementäneiden kehäkukkien taimia vaan annoin kasvaa ja nyt ne ovat vallaneet koko laatikon. Oikeastaan se ei edes haittaa. Herneet pärjäävät kehäkukan kanssa oikein hyvin ja perunoilla ei tietysti ollut mitään hätää. Salaatit söi etanat ja auringonkukat ovat niin voimakkaita, että jaksavat kasvaa kehäkukan yli.


-------------------------------------------------
scarf, skirt and knit / 2nd hand
Birgitta sandals / Lumi


-------------------------------------------------

Loin nahkani ja vaihdoin instagram-tunnuksekseni @raksanruusu. Ei vaan enää tuntunut @mekkokaapilta.


perjantai 14. elokuuta 2015

Teehetki ja monsterhain käsi

Lasten kanssa tulee harvoin hetkeä, että saisi juoda teekupposensa rauhassa tai siltä se ainakin tuntuu. On kaikenlaisia syitä miksi äitiä tarvitaan ja tarvitaan hetiiii!!!






Tiistaina iltapäivällä istuskelin keinussa ja huomasin, että nyt saattaisi olla hetki ettei minua tarvita, ketään ei kuulunut tai näkynyt. Olin hakenut teekupin sisältä ja palan mustikkapiirakkaa. Nautin hiljaisuudesta, auringosta ja lämmöstä mutta vain sen hetken.










"Kaisuuuuuu, mun mosterhain käsi putos terassin alle!", huusi meillä leikkimässä ollut naapurin tyttö.
"Äitiiii, sun pitää ottaa pari terassin lautaa irti.", säesti oma tyttömme asiantuntevasti. "Missä isi on, pitää hakea porakone."

Tiedättekö kuinka pieni on monsterhain käsi? Se on kolme senttiä pitkä ja kolme milliä paksu, oliivinvihreä tikku. Mutta löytyi se,  koska tiedettiin mistä kohtaa terassipuiden välistä käsi oli pudonnut. Löytyi myös kullanvärinen rusettihiuspinni. Ei tarvittu akkuporakonetta, harava riitti ja lasten leikki jatkui. Itse lähdin jatkamaan haalenneen teeni juomista.


tiistai 11. elokuuta 2015

Open back pantterimekko





Uskon, että käyn yhä rohkeammaksi pukeutujana. Mietin yhä vähemmän mitä muut ajattelee. Nykyisin en jätä enää mitään pukematta tuon edellisen lauseen uhkaamana. Ihailen lehdissä, kaduilla ja televisiossa yhä räväkämpiä ja näyttävämpiä pukeutujia ja tyylejä. Tämä pantterimekko on taas yksi vaate ja samalla mörkö, jota en ole uskaltanut aikaisemmin käyttää kuin kerran. Nyt on sekin ylle vedetty ja pitkin pääkaupunkiseutua se päällä viipotettu.

Tuo kaikki edellinen tietysti pätee vain vapaa-aikaan. Loma loppuu sunnuntaina ja töihin mennessä joudun ainakin jossain määrin miettimään, mitä ylleni laitan. Pukukoodia ei ole mutta vakuuttava on hyvä olla.



dress / Line Collection
sports bra / Lindex








Otin eilen kameran käteeni ajatuksella, että lähden kuvaamaan tätä mekkoa. Laskin kuitenkin kameran takaisin pöydälle, kun jotenkin ei huvittanutkaan. Kävin kurkkaamassa bloggerissa, onko tullut uusia kommentteja. Ei ollut mutta olin saanut blogilleni yhden uuden seuraajan. Siitä riemastuneena, hain kamerani ja lähdin sitten kuitenkin ottamaan asukuvia.

Kyllä se vain niin on, että jos blogillani ei olisi lukijoita niin en tätä jaksaisi harrastaa. Jokainen kommentti ja seuraaja ja jälki google analyticsissä innostaa minua uusiin postauksiin. Kiva kun olette siellä.



maanantai 10. elokuuta 2015

Seuraa minua

No olenhan minäkin blogini liittänyt vaikka ja minne.





Voit seurata blogiani (linkit vievät perille):


Instagram @raksanruusu





tiistai 4. elokuuta 2015

Kansanperinnehame










Satuin viikko tai pari sitten kirpputorille täydellisellä ajoituksella. Sinne oli juuri tuotu säkillinen 60-80-luvun vaatteita. Suurin osa vaatteista oli epäkiinnostavia mutta sitten näin tämän hameen tai oikeastaan näin ensin vain kankaan. Siinä kohtaan jo tiesin, että olkoon mikä vaan, vaikka vain kangasta, niin tuo on minun. Kangasmytystä aukeni kietaisuhame merkiltään suomalainen Arola. Voi, että hihkuin.

Kotiutin samaisesta jätesäkistä itselleni vielä yhden viininpunaisen puolihameen talveksi ja yhden liivimekon, nämäkin molemmat suomalaista tekoa. Pari vaatetta oli minulle selvästi liian pieniä mutta ostin nekin, aina ne eteenpäin saa. Minulla on paha (tai ehkä se sittenkin on hyvä) tapa pelastaa vaatteita ja ilahduttaa niillä myös sukulaisiani.

Kiitos kuvista Tuire.

---------------------------------------------
skirt / Arola / 2nd hand
shirt / self made / 2nd hand 
sandals / Bianco (old)
hat / Pulse (old)
sunnies / vintage