torstai 30. heinäkuuta 2015

Tosissaan leveät lahkeet

Kerroin aiemmin Fidalta löytämistäni leveälahkeisista housuista. Tässä ne nyt on.





En löytänyt housuista tuotelappuja, joten ovat jonkun taitavan ompelijan taidonnäyte. Taidonnäyte siinä mielessä, että kangas on hankalaa ommeltavaa ja lisäksi näissä on vuori. Yksityiskohdat housuissa on mietitty viimeisen päälle. Ompelija olisi voinut oikaista ja laittaa vyötärölle tavallisen joustoresorin mutta sen sijaan hän on etsinyt astetta koristeellisemman. Sitä en pystynyt päättelemään onko nyörityskappale ollut valmiina vyötärönauhassa vai onko sekin ommeltu erikseen.

On vaikea sanoa, kuuluuko nyöritys eteen vain taakse mutta itse puen housut ylleni ennemmin näin, että nyöritys tulee taakse.






Miltäs näyttää mustikkanäkymät siellä päin missä asut? Mies kävi keräämässä nelisen litraa toissa päivänä. Niistä sai jo muutaman nyssykän pakkaseen, osa pääsee piirakkaan ja loppu syödään jugurtin tai puuron kanssa. Viikonloppuna aion itsekin lähteä sääskien syötäväksi.



----------------------------------------------
earrings / Jatuli
top / Grillin
Birgitta sandals / Lumi Accessories
pants and bag / second hand

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Sunnuntai on lepopäivä



Mekkonen tälläkin kertaa kirpparilta, puuvillaa. Nyt en ole ihan varma, mistä tämän löysin ehkä Fidalta. Mekon on joku itse ommellut. Kankaan kuosista tulee mieleen Marimekko mutta onkohan näin?







Köynnösruusuissa on ihan hurjan kuohkeat kukat juuri nyt. Leuto talvi oli suosiollinen ruusuille, ne eivät kärsineet juurikaan pakkasvaurioita, olivat toki käärittyinä talvenpakkasilta suojaan hallaharsoihinkin. Oikeastaan voisi sanoa, että kaikki pihamme perennat ja pensaat ovat kukkineet tänä kesänä erittäin runsain kukinnoin. Ehkä se on viileän ja sateisen kesän ansiota.





Tänään on pidetty sadetta. Joskus kunnon kaatosadepäivä tekee hyvää ja etenkin se sopii hyvin sunnuntaille. Olen nukkunut pitkään (puoli kahdeksaan). Aamusella korjasin yhden tunikan hihan, tunika on odottanut kuukausia korjaamistaan. 

Ennen lounasta vedin sadevaatteet ylleni ja kumpparit jalkaan ja lähdin koirien kanssa katsomaan mustikoita ja kantarellejä. Löysinkin molempia. Mustikat ehkä tarvitsevat vielä pari päivää kypsyäkseen. Kantarellitkin jäivät vielä metsään, koska minulla ei ollut mitään mihin niitä kerätä. Käyn noutamassa ne myöhemmin.

Olen tässäkin asiassa vähän vanhanaikainen mutta mielestäni sunnuntain voisi vanhaan tapaan pyhittää lepopäiväksi. Niinkuin mummini sanoi joskus, kun asui vielä omassa kodissaan, ehdottaessani villamaton kantamista ulos tamppaamista varten, ettei sellaisia nyt pyhänä tehdä. 

Sunnuntait ovat parhaimillaan näin, että ei tarvitse poistua kotoa asioille edes kauppaan. Päivä soljuu lähes ilman aikataulua. Ja saa tehdä mitä huvittaa tai olla tekemättä mitään. Olen pitkästä pitkästä aikaa ehtinyt tänään lukea kirjaakin ihan päiväasaikaan. Lapset saavat luvalla notkua piirrettyjen äärellä, äiti blogin parissa.

Sunnuntailla on mielestäni ihan oma tuoksunsakin ja tunnelmansakin. Se tuoksuu kodilta ja kahvilta. Ja kuulostaa television historiadokumenttiohjelmalta.

Ehtiihän sitä taas huomenna hosua.



----------------------------------------------------
dress / second hand
earrings / Aarikka / second hand
Birgitta sandals / Lumi Accessories


torstai 23. heinäkuuta 2015

Paras kesä pukeutujalle ikinä

Onhan se nyt vain niin, että tänä kesänä on ollut paras kesäsää ikinä vaatefriikille.




dress, bag, necklace and knitting / second hand




En usko, että olen ikinä hyödyntänyt vaatekaappiani näin monipuolisesti. Voi pukea vähän paksummin ja jättää takin kotiin tai vähän kevyemmin ja ottaa sen takin mukaan. Voi pukeutua kerroksittain, heittää huitulaa huitulan päälle mutta siltikin on ihan sopiva. Vaikka ei juhlita helteillä niin on kuitenkin niin lämmin, että ei tarvitse sukkiksia ja saa kulkea paljain jaloin. Just hyvä.


----------------------------------------------


En erityisesti pidä helteistä tai siitä aiheutuvasta tilasta, kun ei kuumuudelta pysty tekemään mitään. Minua ei ole tehty makoilemaan jouten. Aina pitää olla jotain tekemistä tai menoa.

Olen viime viikot muiden mukana haikaillut oikeaa kesää ja yli kahdenkymmenen asteen lämpötiloja mutta nyt sen tajusin, viime päivien +18 astetta ja auringonpaiste ovat minulle juuri sopiva kesäsää.


tiistai 21. heinäkuuta 2015

Treeni: Kilpailemassa Karijoella 19.7.15


Kävin taas vaihteeksi kokeilemassa miltä maistuu kilpajuoksu sekä samalla hakemassa lisäkipinää treeniin. Tällä kertaa osallistuin Karijoki maratonin hölkkäsarjaan ja juoksin 13,4 km. Hölkkäsarja oli ilman ajanottoa, joten sain ihan itse fiilisteni mukaan päättää montako ja minkä pituista kierrosta juoksen. Kierrosten pituudet olivat noin 5 km ja 8 km.

Lähdin taas alun hurmoksessa muiden mukana liian lujaa täysiä. Tajusin kyllä heti ensimmäisellä kilometrillä, etten tätä vauhtia kovin kauan jaksa. Himmasin ja sain sopivasta vauhdista kiinni. Eka viisi kilometriä oli kyllä hankala mutta toisaalta taas jossain kahdeksassa tuntui, että mähän juoksen vaikka puoliskan. Todellisuus taas iski kympin kohdalla ja viimeisillä kolmella kilometrillä sai jo itseään tsempata.

Pikkasen olivat järjestäjät maalipaikan erikoisesti valinneet tai ainakin merkanneet mutta varmistin sen sijainnin kysymällä muutama sata metriä ennen maalia. Jos toukokuulla Tainuskylän hölkän kuuden kilometrin jälkeen meinasin rasituksesta oksentaa niin tällä kertaa olo oli ihan ok. Oikeastaan heti autolle päästyäni lähdin kaivamaan eväitä kylmälaukusta.

Vaikka osallistuin tapahtumassa hölkkäsarjaan ja ilman ajanottoa, syntyi heti lähtöviivalle kuitenkin niin vahva kilpailuvietti, että ihan sama vaikkei numerolappua saanutkaan rintaansa. Silti sitä antoi kaikkensa ja kilpaili itseään vastaan, tavoittelen huippusuoritusta.

Sykemittarista löytyikin ilahduttava tieto. Kilometrivauhtini oli ollut melkein minuuttia nopeampaa kuin kotioloissa lenkkeilessa. Kilpailutilanne tsemppaa ylittämään itsensä. Lisäksi voin iloita siitä, että matka oli pituudeltaan pisin ikinä juoksemani.

Suosittelen hölkkätapahtumia kaikille juoksua harrastaville.  Niistä saa ihan uudenlaista pontta jatkaa harjoittelua ja harrastusta sekä pääsee testaamaan mihin rahkeet riittää.

Kyllä se puolimaratoni vain alkaa itseänikin houkuttaa, ehkä ensi keväänä.

Matka 13,4 km. Vauhti 8,49 min/km. Keskisyke 171. Kesto 1:59:25.



maanantai 20. heinäkuuta 2015

Treeni: hölkkääjästä juoksijaksi



Koska tähän mennessä kulkuni on tuntunut enemmän kävelyhölkältä kuin juoksulta, lähdin viime viikolla testaamaan, että mitä jos oikein koittaisin juosta 10 km. Että oikeasti näyttäisin juoksijalta. Juoksu meni oikein mallikkaasti, syke pysytteli 150 ja jaksoin oikein hyvin koko matkan. Kotiin päästyäni tuntui todelliselta voittajalta. Varmaan olin aikaisempaa nopeampikin. Ja pah!

Kunpa en olisi katsonut tietoja sen enempää sykemittarista vaan jatkanut eloani kuplassa.

Jos keskivauhtini on useammassa juoksussa ollut 9:31 min/km. Niin arvatkaa mitä se oli tuossa "ennätysjuoksussa". Nih, 9 helkkarin 31! Olin niin pettynyt itseeni.

Kaikki se hyvä energia oli mennyt ainoastaan siihen, että nostin jalkaani korkeammalle eikä energaa sitten enää ollut riittänytkään siihen, että menisin yhtään normaalia lujempaa.

Toisaalta saavutus kai sekin, että menoni alkaa näyttää lönkyttelyä enemmän juoksulta.


sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Pantterihame ja raitatunika

Blogi on taas vähän nukkunut. On niin paljon kaikkea muuta menossa, jonka priorisoi koneella istumisen edelle. Olen myös onnistuneesti pysynyt päätöksessäni käyttää myöhäisillat ennemmin kirjan lukemiseen tai leffan katsomiseen kuin koneella istumiseen. Ja on tietysti kesä ja minulla alkoi loma.






Minulta löytyy kaapistani muutamia tunikoita, jotka jäävät käyttämättä, koska en vieläkään käytä legginsejä ja en oikein mielelläni farkkujakaan viime aikoina. Tämä asu syntyi halusta pukea pantterihame, jonka kanssa ajattelin passaavan raidan. Yksistään hame ja tunika olivat vielä tylsät mutta leveä vyö, nilkkurit, hattu ja koruja niin kokonaisuudesta tuli paljon mielenkiintoisempi.

Hameen helman pituus on selkeästi minulla tänä kesänä midi tai maksi. Ehkä syksyllä palaan taas lyhyeen paksujen turvallisten sukkisten kanssa. Löysin viime perjantaina Fidalta yhdet jännittävää materiaalia olevat leveälahkeiset housut ja huikean midipituisen kotimaista työtä olevan mustan pitsihameen täydentämään pitkiä helmojani. Niistä lisää, kun ovat käyneet pesukoneessa.




------------------------------------------------------
bracelets and skirt / second hand
 earrings / from my cousin
hat / Pulse
tunic / H&M / huuto.net
shoes / Vagabond Dee
belt / Gilles Herve Paris / second hand



lauantai 11. heinäkuuta 2015

Sireenin tuoksu huumaa pään...

...on ihana ilta.

Ei voi minkään mutta minulla alkaa heti soimaan päässä Samuli Edelmannin Ihana ilta, kun syreeneihin ilmestyy ensimmäiset lilat kukan nuput. Olen aina ollut epävarma, onko se syreeni vai sireeni. Lapsena puhuin aina sireeneistä mutta jossain vaiheessa vaihdoin i:n y:ksi.

Puutarhamme syreenin tuoksu todellakin huumaa pään. Olen jossain määrin arka voimakkaille tuoksuille sekä synteettisille että luonnontuoksuille. Syreeni sekä ikävä kyllä myös pioni kuuluvat niihin kasveihin, joita en voi tuoksunsa takia tuoda suurina määrinä sisälle maljakkoon. Nyt kun mietin asiaa niin saatan ruveta voimaan pahoin myös hyasintin sekä ruusun tuoksuista. Mutta onneksi sentäs aina yhden oksan tai kukinnon voi nostaa keittiön pöydälle maljakkoon silmien iloksi sekä tuomaan kesäistä tuoksumaailmaa myös sisätiloihin.







Joskus jonkun vaatteen kanssa käy niin, että se pitää vain saada. Tämä paita oli sellainen. Bongasin sen Holmströmin kojusta Designsunnuntaista ja hetkeäkään empimättä saati sovittamatta ostin sen. Eikö olekin hieno. Saattaa olla, että alan jo toistaa itseäni mutta sanonpa taas, ettei tällaisia enää normikaupoista löydä.







Ihana aurinkoinen lauantaiaamu ja ihan lämpimältäkin sää vaikutti kun hain lehtisalaattia kasvimaalta aamiaispöytään. Tänään meille tulee kesävieraita, kun serkku perheineen saapuu. Tuvan väkimäärä tuplaantuu muutamaksi päiväksi ja vilskettä riittää. Huomenna suuntaamme koko joukko veljenpojan rippijuhlille. Kaapissa odottaa tuorejuustot ja digestivet, aion leipaista juhlaan juustokakun. 


Mukavaa viikonloppua!



-----------------------------------------------
skirt / Stocker / second hand
jacket / Nanso / second hand
bag / second hand
sneakers / Converse



torstai 9. heinäkuuta 2015

Pitää opetella harjoittelemaan että osaa harjoitella

Nyt alan ymmärtää mitä tarkoittaa, että harjoitteluakin pitää harjoitella.

Kävin maanantaina polkemassa 24 kilometriä. Reissu oli ihan sikarankka. Ensimmäiset kymmenen kilsaa asfaltilla meni hyvin mutta sen jälkeen reittini kääntyi soratielle ja niin että tuuli vastaan. Pohjanmaan lakeus - 6km - vasta tuuli - suora tieosuus. Tuntui, ettei pätkä lopu koskaan ja lisäksi vasenta jalkaani alkoi särkeä, kipu alkoi pohkeen alaosasta ja siirtyi selvästi lihasten kiinnityskohtaan polvessa, välillä kipu eteni myös reiteen. Kokeilin vaihtaa pienemmälle vaihteelle mutta se ei kauheasti auttanut. Pohojalaanen sisu vain pelihin ja matka jatkui.

Samoihin aikoihin alkoi varpaani puutua molemmissa jaloissa. Vähän ennen kotia ajattelin kokeilla, jos saisin verenkierron paranemaan pyöräilemällä hetken seisten. Se oli sitten se viimeinen virhe, joka aiheutti oikeaan jalkaterään lihaskrampin. Prkl!

Kotiin päästyäni nappasin jo pihamaalla oikean jalan kengän pois jaloista, jalkaterää särki ihan helkkaristi. Jos tiedätte miten kipeää pohkeen kramppi voi ottaa niin voitte kuvitella kivun asteen. Sisälle, villasukat jalkaan, kurkusta alas nappi magnesiumia ja hyppysellinen suolaa. Helpotus.





Kun kerroin miehelleni vasemman jalan särystä. Hänen ensimmäinen kommenttinsa oli, että vaihdoitko pienemmälle vaihteelle. Joo, vaihdoin, vaikka en ääneen sanonutkaan, että vaihdoin ehkä ysiltä kasille, koska ymmärsin että olisi pitänyt vaihtaa selkeästi pienemmälle vaihteelle, että olisin saanut helpotettua jalan rasitusta. Sehän olisi vaikuttanut vauhtiini ja se ei käy.

Mieheni lisäsi, että olenhan sanonut että pitää opetella harjoittelemaan että osaa harjoitella, ettei tule loukkaantumisia ja vammoja. Ja lisäsi vielä esimerkiksi erään tutun, joka lähti huonolla harjoittelulla juoksemaan puoliska maratonia, polvi ei kestänytkään ja 15 kilometrin jälkeen hän oli kivusta irvistellen kävellyt maaliin. Luultavasti tämä tuttumme olisi siis paremmalla harjoittelulla oppinut tuntemaan kehonsa ja heikon polvensa, osannut treenata oikein ja ehkä olisi selvinnyt puoliskasta ehjin polvin.




Eilen kävin ajamassa saman lenkin kuin maanantaina. Oikeastaan olin aikeissa pyöräillä kälyni luo mutta sade kävi niin rankaksi, että oli pakko pyörtää kotiin. Maanantaista viisastuneena jo heti ensimmäisillä kilometreillä aloin kuulostella kroppaani, että miltä tuntuu. Ajo oli rentoa, tuntui hyvältä. Jossain puolessa matkassa kuulostelin, mitä kuuluu jaloilleni kengissä ja huomasin, että jalkateräni ovat kengissä aikamoisessa jännitystilassa. Olen muutenkin valtava jännittäjä ja näköjään onnistun jännitämään myös pyöräillessä keskellä metsäteitä. Toki pyöräilykenkäkin on aika jäykkä eikä jalka liiku siinä samalla tavalla kuin normikengässä. Rentoutin ajoasentoani ja etenkin keskityin rentouttamaan jalkojani ja keventämään polkurytmiä. Huomasin selkeän eron, varpaissa alkoi taas veri kiertää.

Loppumatkasta vasenta jalkaa alkoi taas särkeä mutta nyt vaihdoin selkeästi pienemmälle vaihteelle. Vauhti hidastui mutta mitä sitten. Kipu säilyi mutta helpotti. Kun pääsin kotiin, olin kuin uitettu koira. Fillarin rapakaaret oli tietysti jäänyt kotiin, joten selässä oli aikamoinen määrä rapaa. Kengistä kuului astellessa litsislätsis niiden imettyä sisälleen desin vettä per kenkä. Mutta olo oli silti levollinen ja hyvä.

Minun pitää vielä harjoitella itseni kuuntelua. Jos treenin aikana alkaa jotain paikkaa särkeä niin sitten vauhdit minimiin tai ihan pysähtyminen.

Vasenta jalkaa särkee vähäsen edelleen. Taidan pitää nyt pienen paussin pyöräilystä tai ainakin lyhentää reitin toistaiseksi alle kahteen kymmeneen kilometriin.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Josko sitä vielä osaisi kärrynpyörän

Kuka on sanonut, että kärrynpyöriä saa tehdä vain lapsena tai kuperkeikkoja? Miksi tämä helppo, edullinen ja kropalle niin hyvää tekevä liikuntamuoto loppuu kuin seinään, kun ihminen täyttää about 12?




Voi näköjään kulua parikymmentä vuotta ettei ole tehnyt kärrynpyörää tai kuperkeikkaa. Kun muutama kesä sitten kokeilin kuperkeikkaa nurmikolla, tuntui se ihan valtavan suurelta ponnistukselta. Tömähdin selälleni maahan, sattui ja ilmat tuli pihalle. Viime kesänä innostuin kokeilemaan kärrynpyörää, tuntui kuin kropasta olisi kuulunut niks ja naks ja noks, ei sattunut mutta kokemus oli ihan valtavasti voimaa vievä. Ihan hemmetin raskaita temppuja, kuinka kankea olenkaan.

Mutta tarviiko näin olla?

Eilen (kuvat yllä) päädyin vuoden jälkeen taas kokeilemaan kärrynpyörää. Viime vuotta ja sitä paria kärrynpyörää viisaampana, aloitin ihan varovasti. Se jo että käy käsien varassa tuntuu ihan joka paikassa kroppaa. En edes yrittänyt saada jalkoja suoraksi, tässä oli jo tarpeeksi. Veikkaan, että neljä vuotta pilatesta on opettanut kehonhallintaa siinä määrin, että kärrynpyörässä tarvittava keskikehonhallinta tulee jo onneksi itsestään ja sillä pystyn suojelemaan myös herkkää alaselkääni. Muutaman pyörähdyksen jälkeen pidin taukoa, sitten heitin takin veke ja uudestaan pyörähtelemään. Meni jo paremmin.

Se mikä kärrynpyörässä oli pahinta ei ollutkaan se itse suoritus vaan pelko. Pelko lähteä tekemään liikettä, että entä jos rikon itseni, venäytän selkäni tai olkapääni. Mutta kun sen pelon voittaa, tuntuu ihan mahtavalta. Kun itseään kuunnellen ja varovasti aloittaa, ei se olekaan yhtään vaarallista.


Koska olet viimeksi tehnyt kuperkeikan tai kärrynpyörän, entä seissyt käsillä? Olisko se niin hassua hankkia taas hyppynaru? Haasta kaverisi, puolisosi tai lapsesi vauhdittomaan pituushyppykisaan!



tiistai 7. heinäkuuta 2015

Treeni: Mitä kuuluu treenikärpäsen puremalle

Hyvää kuuluu.

Parasta koko asiassa on se, että liikunnasta on tullut luonteva osa arkista elämääni. Juoksu- ja pyöräilysuorituksia kertyy huomaamatta 3-4 kpl viikossa ilman että itseään tarvitsisi pakottaa. Tämän lisäksi teen lyhyitä kävelylenkkejä päivittäin koirien kanssa.




Sykemittari kulkee aina mukanani pyöräilemässä ja juoksemassa. Tällä hetkellä taidan seurata sykkeen tai vauhdin sijaan eniten suorituksen kestoa. Pyrin valitsemaan reittini niin että suoritus kestää aina vähintään tunnin.

Toissa viikolla kävin testaamassa miten sujuu viiden kilometrin juoksu, jos pistän vähän vauhdikkaammin tossua toisen eteen. Keskisykkeeni juoksulenkeillä on ollut keskimäärin 130 mutta nyt tähtäsin lukemiin 150-160. Ihmiskoe onnistui tosi hyvin. Sekin kait voidaan todeta kehitykseksi, että pystyy pitämään vauhdin lisäyksestä huolimatta sykkeen tietyllä valitsemallaan tasolla. Juoksuajassa vauhdin lisäys tarkoitti, että juoksin kilometrin puoli minuuttia nopeampaa.




Sanotaan että urheilussa on hyvä olla tavoitteita. Minun tavoite taitaa olla, että syksyn ja pimeän tultua valitsisin iltaisin edelleen sohvan sijaan lenkkitossut. Toinen tavoite voisi olla että tämä hyvä liikunnan flow säilyisi.

Kuvat viime viikonlopulta Vierumäen Finntriathlon tapahtumasta. Voisiko sitä asettaa itselleen pitkän aikavälin tavoitteeksi osallistua muutaman vuoden päästä triathlonille. Pyöräillä ja juosta jo osaan mutta se uinti. Siinä lajissa olen tosi heikoilla.


maanantai 6. heinäkuuta 2015

Hippimekko

Kesä ja kärpäset hyttyset on täällä. Ja arskat, hippimekot ja olkihatut.







Mekosta voisi ajatella sen olevan menneiltä ajoilta mutta se taitaa ollakin jonkun matkamuisto maasta, jossa kirjoitetaan arabialaisin kirjaimin tai niin voisi ainakin päätellä pesulapuista.

Huomaan, että pidemmät helmat polveen asti ja sen alle ulottuvat ovat tällä hetkellä minulle se mukavin mitta. Kaikki sitä lyhemmät mekot ja hameet ovat tänä kesänä jääneet käyttämättä. (Okei, eipä niitä lyhyiden helmojen kelejäkään paljon ole ollut tai oikein minkäänlaisten helmojen.) Tunnen itseni puetummaksi pidemmällä helmalla ja oloni kotoisammaksi. Onko tämä ohimenevää vai hetkellistä, en tiedä. Ikäkysymys vai ei, en tiedä sitäkään. Katsotaan.

Mutta vaikka helma pitenee niin hassuttelu säilyy. Hippimekko löytyi joskus kirpparilta. Viime kesänä en sitä vielä ollut valmis pukemaan mutta tänä kesänä en paljon muuta ole juhannuksen jälkeen käyttänytkään.


Jos jotain pointtia haluaa hakea pitkälle helmalla niin se suojelee varsin tehokkaasti sääriä hyttysen ja mäkäräisten pistoilta, kun istuessaan kietaisee jalat helman sisään tiiviiseen pakettiin.


torstai 2. heinäkuuta 2015

Perhosniitty 28.6.15

Perhosniittymme on aloittanut kukintansa. Ajatuksenani oli kuvata niittyä vähän laajemmasta kuvakulmasta mutta odotellaan vielä, koska niitty näyttää vielä enimmäkseen suurelta vihreältä raivaamattomalta joutomaalta.

Olemme pitäneet tätä osaa tontistamme niittyalueena puolivuosikymmentä. Joka syksy tuntuu kuin niittojätettä olisi vähemmän ja joka alkukesä tuntuu, että olemme saaneet maaperää köyhdytettyä niittykasvustolle sopivammaksi kasvuston ollessa matalampaa. Mutta aina juhannuksen jälkeen, kun kasvu tosissaan alkaa, joutuu myöntämään tappion sekä villiheinälle että niittykasvien pituustaistelulle villiheinää vastaan.

Voiko peltomaasta ikinä saada voimaa pois? Aluetta kun on käytetty vuosikymmeniä viljelyyn ja sitä ennen lehmien laitumena.



Puna-ailakki

Päivänkakkara


Käenkukka

Mutta positiivinen ajattelu kehiin. Tätä muutaman kymmenen aarin aluetta tontistamme ei tarvitse hoitaa kuin syksyllä kerran niittämällä ja kuljettamalla niittyjäte pois. Ei tarvitse käyttää kesän arvokkaita aurinkoisia päiviä ruohonleikkurin perässä juoksemiseen, sitä hommaa kun muutenkin riittää sen 2x1,5h/vko.

Ja kun jaksaa vielä hetken odottaa, alkaa edellisten lisäksi kukintansa pietaryrtti ja kaunokit. Myös kotimainen oregano eli mäkimeirami kukkii joka vuosi ja ihmeen voimakkaasti, vaikka jää selvästi kilpailijoidensa varjoon.

Ja onhan niitty tavattoman kaunis täydessä kukkaloistossaan.

Lisää kokemuksiamme, ajatuksia ja tunnelmia perhosniityn perustamisesta peltomaalle löytyy tunnisteen Niitty alta.