tiistai 30. kesäkuuta 2015

Huiveilla asustamaan

Minulla on viime aikoina ollut havaittavissa kyllästymistä sekä blogini ulkoasuun että omaan tyyliini. Blogi sekä minä itse kaipaisimme ulkoasun päivitystä.




Blogin ulkoasun päivitystä voisin lähteä nyt suunnittelemaan. Mutta vie varmasti aikaa ennenkuin mitään konkretisoituu sillä jokaisen uuden jutun toteuttaminen vaatii opiskelua, koska teen blogissani kaiken itse. Onneksi apunani on kaikki tietävä google. Omaa tyyliä voi sentäs päivittää vähän helpommin. Oikeastaan vain palata tekemään niitä asioita, jotka on taas unohtunut eli lisätä asusteilla ja koruilla mielenkiintoisia yksityiskohtia.

Talvella käytin melko lailla päivittäin koruja mutta sitten niiden käyttö pikkuhiljaa vain unohtui. Olen korujen käyttäjänä juuri tällainen tuuliviiri, välillä käytän niitä aktiivisesti ja sitten ne unohdan vaikka korut riippuvat korutaulussaan näkyvästi esillä.




Uutena juttuna ajattelin kokeilla mittavan huivikokoelmani hyödyntämistä pukeutumiseni piristäjänä. Minulla on korillinen erilaisia huiveja. Erityisesti innostun kirppareilla silkkuhuiveista. Niitä harvemmin löytää mutta silloin kuin sellainen tulee vastaan, on se ostettava vaikka edellisetkin lojuvat käyttämättöminä korissaan.






Ajattelen aina huivia ostaessani, että voinhan antaa sen vaikka jollekin syntymäpäivälahjaksi mutta enhän sitten loppujen lopuksi kuitenkaan malta yhdestäkään luopua.


Olisiko nyt aika opetella se turbaanin sitominen.


--------------------------------------------------------
silk scarf / Laura Ashley / gift from cousin
dress / KappAhl Vintage Stories / second hand
butterfly bracelet / gift from sister-in-law





torstai 25. kesäkuuta 2015

Farkkuhame - pukeutumisen perustuksena








Farkkuhameestani on kehkeytynyt viime aikoina suosikkivaatteeni. Se on turvallisen pituinen ja mukava käyttää etenkin nyt kun sukkikset on saanut vihdoin heivata kesäteloille. Alan ymmärtää mitä tarkoittaa vaatekaapin perusvaate, jonka kanssa voi pukea melkein mitä vaan. Tumman farkun kanssa menee kaikki värit ja yläosa voi olla löysempi tai tiukempi, kumpikin käy. Erilaisilla kengillä saa taas eri fiiliksen: tennarit, sandaalit, avokkaat, kumpparit. Nyt pitää vain varoa, etten käytä hametta ihan kyllästymiseen asti.


keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Juhannus meni - ruusu unohti kukkia


Meillä on ihan mahtavan iso ja hieno juhannusruusupensas. Tänä vuonna se suorastaan notkuu nuppuja. Poiketen viime vuosista, jolloin ruusu on kukkinut jo hyvissä ajoin ennen juhannusta niin tänä vuonna se ei tunnu haluavan aukaista nuppujaan ollenkaan. Pensas on kuin unessa.

Ilma on onneksi vähän lämmennyt ehkä pensas pian herää.

Tällainen kukinnan myöhästyminen vaikuttaa jossain määrin myös ajatuksiini ja aikakäsitykseeni. Normaalisti ja liiankin ajoissa ennen juhannusta kukkivat kesäkukat tuovat ajatuksen, että kesä menee liian nopeaa. Nyt sitä ajatusta, joka yleensä syntyy ennen juhannusta, ei ole kehittynyt ollenkaan. Luonnon kiertokululla on suurempi vaikutus ajatuksiimme ja mieleemme kuin osaisi ajatellakaan, ainakin minun.

Juhannusruusulla eikä minulla ole kiire tänä kesänä.



sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

DIY - mekon muokkaus



Valitsin tämän mekkosen kälyni kirppispussista. En oikein ollut varma tykkäänkö siitä vai en. Onko se liian punainen? Onko kukkakuosi kiva vai ei? Eniten mieltäni askarrutti helman punainen kangaskaistale.  Mekko ehti riippua vuoden vaiko pidempäänkin naulakossa, johon kerään kysymysmerkillä olevia vaatteita sekä muokkausta odottavat. 




Vihdoin keväällä sain otettua mekon käsittelyyn ja purin helman punaisen kaistaleen pois. Vielä tuunauksen jälkeenkin meni pari kuukautta ennenkuin puin mekon ensi kertaa ylleni. Mekko on nyt mielestäni parempi ilman sitä punaista alareunaa mutta en vieläkään ole täysin vakuuttunut. Voi olla, että mekko jatkaa tästä vielä eteenpäin seuraavaan kotiin.




lauantai 20. kesäkuuta 2015

Treeni: juoksu 18.6.15

Melkein viikon mittainen tauko liikunnasta on ohi ja olen palannut takaisin treenaamaan.

Kävin keskiviikkona hakemassa uudet lenkkarit, kun edellisiin hiertyi oikeaan kantapäähän reikä. Harmitti, koska olin ostanut kengät suurin piirtein vuosi sitten ja kyllä laatulenkkareiden nyt vähän enemmän pitäisi kestää. Epäilen, että kengissä oli virhe, koska huomasin että oikean kengän kantapään pehmusteista puuttui kantapään nousua estävä muotoilu ja vasemmassa se oli. Kantapään liikkuminen taas voi osaltaan edistää kengän kulumista. Ostaessani uuden parin, jätin vanhat urheiluliikkeeseen, josta ne lähetetään maahantuojalle, joka antaa arvion kengistä.




Olen jo aikaisemmin todennut, että viisi kilometriä on käynyt liian lyhyeksi perusreitiksi ja olen pikkuhiljaa siirtymässä kymppiin. Kymppi on asuinsijaintiini nähden erinomainen, koska noin kymmenen kilometrin reittejä löytyy useampi. Torstaina vedin uudet lenkkarit jalkaani ja lähdin yhdelle sellaisista.

Sää on ollut koko alkukesän vaihteleva, enemmän kylmä kuin lämmin ja siksi vedin päälleni pitkät juoksutrikoot, t-paidan ja pitkähihaisen. Keli osoittautui odotettua lämpimämmäksi ja parin kilometrin jälkeen sain sitoa pitkähihaisen vyötäisille. Matkan edetessä huomasin, että kyllä se kesä on jo niin edennyt, että pitkät trikoot voi heittää odottamaan syksyä ja ne saa vaihtaa sortsimittaisiin.

Sää oli tosiaan kesäisen lämmin, lämpötila lähenteli varmasti kahtakymmentä. Jossain puolenvälin paikkeilla aloin kaipaamaan juomavyötäni. Hölmö, kun jätin kotiin. Nestettä en olisi ihan mahdottomasti tarvinnut mutta sen verran, että olisin saanut kurkkuni kostuttaa.

Kahdeksan kilometrin kohdilla alkoi kengät hiertää. Hiertäminen ei varmastikaan johtunut itse kengistä vaikka uudet ovatkin vaan pienistä hiekan murusista, joita kulkeutui sukan ja kengän väliin. Yritin sormin siivota kantapäitä mutta se ei siinä vaiheessa enää juurikaan auttanut ja jatkoin irvistellen matkaa.

Yhdeksän kilometriä juostuani, oli energiavarat ihan tyhjät ja sinnillä juoksin pari viimeistä kilometriä. Periksi ei annetta. Kirosin taas, kun ei tullut aamulla syötyä. Pitäisi jo uskoa, ettei parilla leivällä jaksa. Huomenna pitää palata taas kaurapuuroon, jonka höystän Neito-öljyllä, turkkilaisella jugurtilla, marjoilla tai banaanilla sekä soijarouheella.

Sykkeestä tein matkan aikana havainnon, että parin kuukauden treeni tuottaa jo hedelmää ja keskisykkeeni on pudonnut alueelta 150-160 alueelle 120-140.

Hei, mähän kehityn!

Matka 11.48 km. Kesto 1:48:05. Keskisyke 142. Keskivauhti 9:23 min/km.

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

mary a. jalavan käsinpainetut sukkahousut




En tiedä näinkö jossain keltaiset sukkahousut vai tulinko katsoneeksi Simpsoneita, kun yhtäkkiä muistin että ostin keväällä designsunnuntaista nämä mary a. jalavan ilves/kettu/karhusukkikset. Eikö olekin hassun hauskat? Ja ehdottomasti vaihtelua niille iänikuisille mustilla, joilla olen taivaltanut koko talven.




Harvemmin tai oikeastaan juuri koskaan löydän kirpputorilta kenkiä. Viime viikolla piipahdin Seinäjoen Ullakolla ja bongasin sieltä nämä henkkamaukan platosandaalit. En ole vielä kenkiä käyttänyt kuin tämän postauksen kuvitukseen, joten en osaa sanoa ovatko hitti- vai hutiostos. Sandaalit ovat tekonahkaa ja se saattaa tehdä niiden käytön epämukavaksi ilman sukkaa kesäkuumalla. Mutta näillä kesäsäillä saan vielä hetken kulkea sandaaleissa ja sukissa, ehkä jopa villasukissa.


---------------------------------------------------------
dress / Vietto
denim biker / H&M / second hand
tights / mary a. jalava
sandals / H&M / second hand


tiistai 16. kesäkuuta 2015

Mitä mulle kuuluu

On tullut pidettyä taukoa viime aikoina vähän kaikesta.

Blogia olen päivittänyt viimeksi viikko sitten. En ole myöskään erityisesti hengannut instagramissa tai facessa. En ole myöskään juurikaan lukenut blogeja tai yli päätään mitään netistä.

En ole urheillut moneen päivään.

Mitä sitten olen tehnyt?



Olen pukeutunut siihen mitä puolipitovaatekasasta on löytynyt.

Olen syönyt metritolkulla metrilakua, suklaata ja karkkia.

Olen istunut ja katsonut telkkaria, syönyt sipsiä ja juonut ehkä oluen.

Olen syönyt grillimakkaraa, sokeroituja jugurtteja, valkoista leipää ja keksejä.



Aikansa kutakin. Tauko kaikesta teki tosi hyvää mutta nyt on aika palata taas ruotuun.

Tänään olen siirtänyt Lundian huoneesta toiseen.

Olen perannut yhden kukkapenkin.

Kävin juoksemassa kuusi kilometriä.

Avasin pitkästä aikaa bloggerin.



Tuntuu hyvältä ja energiseltä.

Mitäs sulle kuuluu?


Jugurttipurkin viimeisen desin saa kätevästi syötyä leikkaamalla purkin ja eikun lusikoi suoraan tetrasta.

Määrällä, mikä ei enää tule puristamalla ulos rasvapurkista, saa rasvattua sääret kaksi kertaa.

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Treeni: pyöräily 7.6.

Vinkki: Ennen kuin lähdet suorittamaan sinulle ehdotettua matkaa, muista kysyä, että niin kuinka pitkä reitti mahtaa olla.



Katsoin reitin kartasta. Joo, melko tuttuja teitä. Oletin reitin pituudeksi parisenkymmentä kilometriä. Jossain kohtaa matkan edetessä rupesin epäilemään, että nyt olen kyllä ollut jo aika kauan matkassa eikä havaintoakaan kodista. Sykemittari näytti, että olin pyöräillyt tunnin. Siinä samaisen tunnin kohdalla alkoi särkeä vasemman polven ulkosyrjää. Varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni kärsin fyysisesti urheilun aiheuttamasta rasituksesta. Salaa olin siitä vähän ylpeäkin.

Kyllä minä kotiinkin vihdoin ja viimein pääsin. Matkaa lenkille kertyi lopulta 29 km. Ei ihme, kun alkoi olla vähän kaikenlaista niska- ja selkäjäykkyyttä viimeisillä kilometreillä. Ehkä oli ihan hyvä juttu, että en kysellyt matkan pituutta sen kummemmin, koska helposti en olisi sitä tieten tahtoen lähtenyt suorittamaan.

Matka 29,27 km. Kesto 1:31:59. Keskisyke 135. Keskivauhti 19,1 km/h.

Puputennarit ja mom-jeansit

Onko ilma oikeasti lämmennyt niin että takin voi jättää kotiin töihin lähtiessä? Vai onko se vaan ajatus, että on kesäkuu niin on kesä ja pukeudutaan niinkuin kesällä kuuluu?




Minä olen roikootellu* jo muutaman viikon lahkeet käärittyinä ja nilkat paljaina.





En teininä saanut Leviksiä, kun ne maksoi niin paljon. Mutta nyt minulla on elämäni ensimmäiset viisnollaykköset. Mallin hehku ei taida olla enää siinä, että ne on aidot viisnollaykköset vaan että ne on huippumuodikkaan malliset mom-jeansit.




Haaveilin aikaisemmin keväällä tennareista. Minun piti hankkia käytännölliset lenkkarimalliset jokapaikan- ja jokasäänkengät, joilla huiskia paikassa kuin paikassa mutta minäpä hankin herkästi likaa itseensä imevät valkoista nahkaa olevat designtennarit. Olen ollut todella tyytyväinen niistä jokaisesta eurosta, jonka maksoin. Kengät ovat keveät, niissä on hyvä lesti ja höpöhöpölöpö, kun kaikista parasta ja eniten iloa päiviini tuo nuo korvat.

Ensimmäiset ikitahratkin kenkiin jo sain, epäilen niittyleinikin keltaista kukintoa. Toisaalta, kun ne ensimmäiset tahrat ovat nyt tulleet, on kulku hieman kepeämpää eikä enää niin paljon haittaa. Käyttöönhän kengät kuitenkin hankin enkä kaapin päälle pölyttymään.



*roikootella = kriikotella = kulkea säähän nähden liian vähissä vaatteissa




-----------------------------------------
blazer /  YourFace (old)
jeans / Levis 501 / Holmström Second Hand
shirt / Lindex Holly&White / second hand
sneakers / Minna Parikka



sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Treeni: juoksu 4.6.15 ja 6.6.15

Ajattelin kokeilla blogiini omaa selkeää treeni-osuutta. Osuus toimisi päiväkirjamaisena paikkana, johon voisin kirjoittaa tuntoja harjoituksista ja tavoitteistani sekä kaikesta muusta kuntoiluun liittyvästä. Luon näille teksteille oman tunnisteen Treeni, Juoksu ja Pyöräily löytyvätkin jo tunnisteista.

Tähän mennessä en ole aihetta lähtenyt avaamaan sen enempää mutta nyt voisin ajatella, että purkaisin tuntojeni lisäksi myös dataa eli tietoja sykemittarista. Kuntoilijana olen peruspertti-aloittelija, mentorinani toimii kestävyysurheilua kolmisen vuotta aktiivisesti ja tavoitteellisesti harrastanut mieheni.



Juoksu 4.6.15

Olen treenannut juoksua aktiivisesti pari kuukautta käymällä lenkillä 3-4 kertaa viikossa, matkojen pituuden ollessa 4-5 km. Olen kipuillut asian kanssa, juoksenko pitäen keskisykkeen noin 130-140 vai juoksenko aikaa min/km, tavoite 8 min/km. Tällä kuntopohjalla en molempiin pysty yhtäaikaa. Kysyin mieheltäni, kumpaa kannattaa tavoitella, kun se varsinainen tavoitteeni on kestävyys pidemmille matkoille. Hän suositteli tässä vaiheessa harjoittelua unohtamaan aikatavoitteen ja seuraamaan vain sykettä.

Lähdin torstaina testaamaan, onnistuisiko minulta jo 10 kilometriä. Edellisen kerran olen kokeillut kymppiä joskus viime vuonna edellisellä harjoituskaudellani ja silloin se tuntui tahmaiselta, rankalta ja inhottavalta. Suurin muutos, mikä viime vuoden treeniin on tapahtunut, on tapahtunut päässäni. Olen oppinut tämänkin asian kanssa relaamaan. Nappasin mukaani lenkkikaverikseni Montyn ja niin lähdettiin taivaltamaan. Kello oli illalla yli kahdeksan, tuuli tyyntymään päin ja aurinko paistoi.

Ensimmäisten kilometrien aikana huomasin, että olisi pitänyt ottaa juomavyö mukaan mutta koska minulla oli hyvä juoksudraivi päällä niin en enää halunnut kääntyä kotiin tai juosta vähempää kuin sen kymmenen. Ja koska osaan ottaa itseni kanssa nyt vähän rennommin, ajattelin että voin kävellä välillä, jos siltä rupeaa tuntumaan.

Matka sujui tosi hyvin. Missään vaiheessa ei tuntunut pahalta, hengästyttänyt, särkenyt tai tullut tarvetta kävellä. Kotiin tullessa hyvät fiilikset. Tyytyväinen sykkeeseen.

Matka 10,44 km. Kesto 1:39. Keskisyke 145. Keskivauhti 9,31 min/km.



Juoksu 6.6.15

Eilen iltasella satoi vettä vaakasuoraan, tuijotin ikkunasta sateeseen ja arvoin, lähdenkö lenkille vai en. Kun sateeseen tuli pieni tauko, emmin vielä toisenkin hetken mutta vedin sitten kuitenkin lenkkarit jalkaan ja lähdin juoksemaan. Kiersin lenkin, jota kutsumme Rapakujaksi. Sitä samaa viiden kilometrin kierrosta olen kiertänyt ihan pikkuisesta asti pyörällä, kävellen tai iloisesti hypellen ja kukkia keräillen. Reitin varrella juuri mikään ei ole vuosien mittaan muuttunut, ainoastaan pari talo on tullut lisää, siksi se on erityisen kotoinen.

Suoritus se tämäkin meni oikein hyvin. Keskisyke pysytteli alle 130 ja juoksu kulki. Erityisen tyytyväinen olen tuohon sykkeeseen, joka antaa viitteen että kilpailutilanteessa minulla on varaa parantaa vauhtia ilman, että juoksu menee puuroksi.

Lenkin viimeisellä kilometrillä heräsi ajatus, että ehkä olen valmis nostamaan peruslenkkini pituutta viidestä esimerkiksi kahdeksaan. Se vain, että minusta paras lenkki on se, että saa kiertää kierroksen eikä tarvitse mennä ja palata samaa tietä takaisin. Me vain satumme asumaan niin, että ihan sama mihin suuntaan lähtee kiertämään niin joko matka on tämä kotilenkin 5 km tai sitten vaihtoehtoisesti 10 km tai enemmän. Jos haluaa juosta jotain tuolta väliltä, pitää mennä ja palata samaa tietä.

Matka 5,3 km. Kesto 51:17. Keskisyke 129. Keskivauhti 9,41 min/km.




Alan vissiin olla ajatuksiltanikin enemmän urheilija kuin koskaan. Pohdin todella kauan perjantai-iltana, avaanko oluen vai en. Annoin itselleni lopulta luvan avata tölkin: olihan sentään perjantai, viikkosiivous tehtynä ja ruohokin leikattu.


torstai 4. kesäkuuta 2015

Luumupuu kukkii vihdoinkin





Vaivaiset seitsemän vuotta olen joka kevät kiertänyt luumupuutamme ja odottanut ensimmäisiä kukintoja. Tänä keväänä odotus vihdoin palkittiin. Puu on ilmeisesti vuosia kerännyt voimia ja päättänyt, että nyt on aika ilahduttaa kasvattajaansa valtavan runsailla kukinnoilla, joka saa puun näyttämään pilvenhattaralta.

Tässä kevät on ollut ilmeisesti erityisen otollinen ainakin osalle hedelmäpuista, sillä päärynäpuummekin suorastaan notkuu kukista verraten edellisten vuosien muutaman oksan kukintaan. Katso kuva täältä klik.

Omenapuiden kukinta sen sijaan antaa jostain syystä odottaa itseään. Onhan omenapuut aina kukkineet viimeistään ylioppilaskuvissa?


tiistai 2. kesäkuuta 2015

Ylioppilasjuhlissa sinisessä lempimekossani

Sanoisin, että juhlissa on aina parasta syöminen ja sen jälkeen tulee vasta kaikki muu. Kävimme lauantaina onnittelemassa oman kylän tyttöä ylioppilaaksi pääsyn johdosta. Juhlissa oli mitä mainioin noutopöytä, erilaisia suolaisia ja makeita kakkuja, pullaa ja pikkuleipiä. Ja kyllä minä taisin maistaa ihan kaikkea. Hyvät juhlat.



Saisinko vaatekaappini täyteen kuvien kaltaisia mekkoja, kiitos.




”Sanon ihan suoraan, että tälle alalle synnytään. Ja sille ei mahda mitään, että on sellainen ihmeellinen into vaatteiden valmistukseen ja myyntiin” Leena Järvinen, 80, Chix-Puku





Juhlaan pukeuduin siniseen vintagemekkoon. Mekko on jyväskyläläisen Chix-Puvun mallistosta. Chix-Puvun on perustanut vuonna 1960 jyväskyläläinen Leena Järvinen ollessaan 26-vuotias. Intohimo vaatteisiin ja niiden valmistukseen tuntuu olevan verissä, sillä hän on nyt 80-vuotias ja edelleen 54 vuoden jälkeen pyörittää omaa liikettään Jyväskylässä.

Järvinen toivoo, että kun hän jättäytyy pois työelämästä, löytyisi joku joka ostaisi Chix-Puvun ja veisi ammattitaitoa eteenpäin.


Mutta miten oman yrityksensä voi lähes 60 vuoden jälkeen jättää jonkun muun haltuun?

”Kuule, kyllä sitä sen verran pitää ompelukonetta kotikulmille jättää”, Järvinen sanoo viitaten siihen, että vaikka liike loppuisi, muoti ei hänen elämästään katoa koskaan.

Sitä paitsi liikunnallisella ja energisellä Järvisellä riittää muutakin tekemistä ja harrastuksia.

”Keväisin minulla on pokasaha ja vesuri. Ne ovat hyviä työkaluja.”


Lähde Torikokous



-----------------------------------------------------------------
vintage dress / Chix-Puku / Holmström Second Hand
vintage cardigan / second hand
shoes / Minna Parikka