sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Uuden lajin lumoissa - pyöräily

Välillä on päiviä, ettei huvita lähteä juoksulenkille mutta kroppa kuitenkin huutaa liikuntaa. Ratkaisuksi löytyi hypätä fillarin selkään. Ekan kerran kun lähdin ajamaan, en olisi uskonut kuinka kevyeltä pyöräily voi tuntua. Kunnon pyörä on aivan eri kuin 15 vuotta vanha peruspyöräni, jossa on vielä 26 tuuman renkaat. Tällä jalat teki töitä luonnostaan hyvällä rytmillä ja kevyesti, ajaminen oli nautinto.


Torstaina lähdin ajamaan ilman reittisuunnitelmaa, ajatuksena että poljen noin reilun puolen tunnin lenkin. Ensimmäinen kymmenen kilometriä meni oikein kevyesti. Mutta tein huomion, että juomana saisi olla jotain muuta kuin sokeritonta appelsiini-mehukattia. Olisinko jo niin pro, että voisin hankkia urheilujuomaa. Vieläkö ne turmelee hampaat? Tajusin myös, että kestävyysurheilua harrastavan pitää syödä paremmin. Ateriani taisivat koostua tuona päivänä sekä lounaalla että päivällisellä kalakeitosta, aamulla kahvia ja leipää. Ei järin energiaa antavaa.

Seuraavalla viidellä kilometrillä huomasin olevani hengästynyt ja sykkeet olivat korkeat. Himmasin vähän mutta pidin silti yllä hyvää sykettä. Kärsin ajoittain varpaiden suonenvedoista, sellaisista jotka ottaa ihan helkkarin kipeää. Nyt vasemman jalan yksi varvas alkoi vetää väärään suuntaan. Siinä ei ollut paljon tehtävissä, kuin koittaa siirtää jalan painoa polkimella eri kohtiin. Tähän vaivaan tarvitsin magnesiumia. Olen hyvä aloittamaan magnesiumkuureja mutta unohdan tabletin ottamisen muutamassa päivässä. Jos purkin laittaisi hammasharjan viereen niin muistaisiko sen sitten ottaa aina ennen nukkumaanmenoa (olisi apu myös ajoittaisiin pohjekramppeihini).


Viimeisillä kilometreillä ei juuri ollut muuta huomionarvoista kuin että tottumattomuutta ajo alkoi tuntua istumalihaksissa. Siihen vaivaan ei auta kuin hypätä uudestaan fillarin satulaan.

--------------------------------------

Olen käynyt nyt kolmena päivänä peräkkäin fillarirundilla ja hitsin hyvältä tuntuu. Varustetasokin on kasvanut pyöräilykengillä ja naisten satulalla. Muuten kaikki varusteet hanskoineen, ajohousuineen ja kypärineen löytyikin jo omasta kotitaloudesta. Myös se pyörä oli valmiina mieheni harrasteneisuuden myötä.

Ensimmäinen kerta lukkopolkimilla oli mieleenpainuva eikä todellakaan mennyt niinkuin Strömsössä, siitä muistona mojovia mustelmia nilkasta olkapäähän asti. Saatan kertoa tarinan joskus, jos nolostumiseltani pystyn.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti