tiistai 26. toukokuuta 2015

Rhodotarhassamme kukkii P.J.Mezitt

Puutarhassamme on oma nurkkauksensa alppiruusuille. Kun mieheni kahdeksan vuotta sitten ehdotti rhodotarhan perustamista, olin epäileväinen. Ajattelin, että kasvuvyöhykkeemme (III) on liian kylmä alppiruusuille.



Ensimmäinen kevät olikin hankala rhodoille. Muistan, että silloin oli pitkään kuivaa ja yöpakkasia. Etummaiset (nyt kukkiva P.J. Mezitt) kärsivätkin mittavasti kevätöiden kylmyydestä ja arvelimme, etteivät ne selviäsi. Sinnikkäästi kuitenkin jatkoimme kastelua ja yöksi levitimme taimien päälle harsoja ja lakanoita.

Sinnikkyytemme palkittiin ja Mezittit taisivat kukkiakin pienin kukinnoin heti ensimmäisenä keväänä. Nyt vuosia myöhemmin, kun pensaat alkavat olla maksimimitassaan, saamme ihastella niiden runsaankaunista melkein aniliininpunaista kukintaa.





Nämä kuvat ovat viime viikolta, jolloin kukinta oli vasta alkamassa. Nyt muutamia päiviä myöhemmin, kukinta on parhaimmillaan. Jos vain muistan niin voisin instagramiin lisäillä jonkun kuvan.

Lisäksi rhodotarhastamme, Mezittien takaa, löytyy kaksi puistoalppiruusua (Catawbiense Grandiflorum), joiden kukintaa odotamme alkavaksi parin viikon kuluttua.

Rhodotarhaan mahtuisi vielä pari yksilöä lisää. Alppiruusujen lisäksi kauniita samanlajin edustajia olisivat myös atsaleat.

-----------------------------------------------------------

Juuri nyt on muuten alkanut parhain kausi tutustua Mustilan mittavaan alppiruusutarhaan Elimäellä.

Elimäellä sijaitseva Arboretum Mustila on Suomen vanhin ja suurin arboretum eli puulajipuisto. Vuodesta 1902 lähtien valtioneuvos A. F. Tigerstedtin perustamassa arboretumissa on koeviljelty koti- ja ulkomaisten puulajien kestäviä alkuperiä laajoissa tutkimusmetsiköissä ja ainutlaatuisessa metsäpuutarhassa. Mustila tunnetaan erityisesti eksoottisista havupuumetsiköistään sekä kesäkuussa kukkivista sadoista alppiruusuista ja atsaleoista. Arboretum myös myy kylmänkestävien puiden ja pensaiden siemeniä ja pikkutaimia.

Voi että, nyt tuli kaipuu Kymenlaaksoon. Mitäköhän meidän silloisen asuinsijan puutarhallemme kuuluu...


7 kommenttia:

  1. Asun myös III-vyöhykkeellä ja puutarhassamme on 9 rhodoa, joista yhtäkään en ole koskaan talvisuojannut. Tärkeämpää on antaa niille vettä keväällä, kun maa on osin vielä jäässä eivätkä pysty sitä sieltä saamaan. Mustilan rhodot ovat kukkiessaan upeat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevätkastelu on ehdottoman tärkeää tosin tänä keväänä on satanut niin paljon, ettei rhodot ole tarvinneet kastelua. Me ollaan välillä talvisuojattukin pensaita mutta ehkä enemmän tehty suojausta sitten kevätauringolta. Mustila on kyllä niin ihan kesäretkikohde metsäpolkuineen.

      Poista
  2. Mekin teimme testi-istutuksen viime kesänä yhdellä rodolla kun kasvupaikan sopivuus oli vähän arvoitus. Hyvin kesti talven ja kevään niin varmaan uskalletaan laajentaa penkkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin alppiruusut on mieltänyt etelän kasveiksi mutta hyvin näyttävät menevän pohjoisempanakin. Meillä on aika lämmin tontti, joten voisi kokeilla jotain arempaakin.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  3. Jaa teillä jo kukkii, meillä on vasta kauheesti nuppuja, toivottavasti aukeavat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mezittin paras kukinta alkaa meillä olla jo ohi. Nyt odotellaan nupuillaan olevaa puistoalppiruusua.

      Poista