sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Näkökulma juoksuharrastukseen

Blogistani ja instagramista on varmasti käynyt selville, että harrastan juoksua. Olen kertonut tuntoja harrastuksen aloituksesta ehkä joskus myös motivaation puutteesta. Olen kertonut kehityksestäni yleisellä tasolla mutta jättänyt tarkoituksella kertomatta juoksumatkojen pituudet ja -ajat.

Kysymys: Kirjoitusteni ja kertomani perusteella, minkälaiselle tasolle arvioit minut juoksijana?


En ole ikinä ollut kestävyysjuoksija enkä ole ikinä lajista tykännyt ja siksi lajin aloittamisen harkitseminenkin jo tuntui vastenmieliseltä. Kipinä juoksuharrastuksen aloittamiseen tuli mitä suurimmassa määrin mieheltäni, joka on treenannut nyt kolmisen vuotta tavoitehakuisesti pitkänmatkanhiihtoa ja -juoksua sekä voimaharjoittelua. Tänä kesänä hän aikoo osallistua myös ensimmäiseen triathloniinsa. Kun vierestä seuraa, miten toisen kunto kehittyy ja miten paljon urheilu on tuonut häneen arkeensa lisää energiaa, alkoi itseäkin houkuttamaan, josko sittenkin minusta olisi siihen.

En ole kauheasti valottanut juoksumatkojani tai- aikoja, koska olen lähtenyt ihan nollasta ja vaikka kuntoni on kehittynyt, olen silti edelleen aika hidas. Tänä keväänä olen käynyt kahdessa hölkkätapahtumassa ja molemmilla kerroilla lähtökäskyn kajahdettua, olen jo ensimmäisellä kilometrillä jäänyt kauas kilpakumppaneista. Pikkuhiljaa.

Mutta miksi haluan kertoa, että olen harjoittelusta huolimatta juoksijana hitaan puoleinen on se, että ehkä joku muukin haluaisi aloittaa juoksemisen nollasta mutta tuntee sen ylivoimaisen haasteelliseksi. Kun lähtee nollilta ensimmäista kertaa juoksemaan, voi tuntua helposti jo ensimmäisen sadan metrin aikana, ettei tästä mitään tule, hengästyttää ja voimat loppuu. Mutta kun muistaa, että juosta voi ihan hitaastikin ja ilman kelloa tai sykemittaria, kuunnellen itseään ja säännellen vauhdin sen mukaan mitä kehossaan tuntee, niin lajiin pääsee helpommin kiinni. Älä ainakaan vertaa suoritustasi muihin harrastajiin. Ole ylpeä siitä, että olet vetänyt lenkkarit jalkaan ja lähtenyt liikkeelle.

Itse olen harrastanut juoksua nyt parisen vuotta. Välillä on mennyt paremmin, välillä laji on tihkonut oikein kunnolla, välillä olen luovuttanut ja sitten taas parin kuukauden jälkeen palannut maantielle. Aikaa on kulunut ja vasta nyt asiat ovat loksahtaneet paikalleen. Ajattelisin, että olen vihdoin päässyt siihen pisteeseen, josta liikunta aktiivisesti harrastavat puhuvat eli jäänyt koukkuun. Lenkin jälkeen minun tekee useasti mieli lähteä uudestaan lenkille.

Tsemppiä muillekin lajia aloittaville! Hyvä siitä tulee.

Oletko juuri aloittanut juoksuharrastuksen? Olisi hauska kuulla tuntojasi. Voit kommentoida tänne blogiin, facebookiin tai instagramiin.


Juoksuajastani voin kertoa, että juoksen viisi kilometriä samaan aikaan kuin mieheni kymmenen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti